Olipas kyllä taas semmoinen kisareissu, että ei houkuttele uusien kisailmoittautumisten lähettämiseen tai edes treenihallille palaamiseen. Taidetaan keskittyä jatkossa ihan vaan olemiseen ja jätetään harrastamiset muille. Rähmä, räkä ja pöh. Tympii.
Rapsu liihotteli omalla planeetallaan enkä minäkään tainnut olla tässä maailmassa. Että siltä pohjalta sitten radalle ;) Väyrysen radat olivat oikein mukavia, vaudikkaita, selkeitä ja ykkösluokkaan soveltuvia. Radoilla ei ollut yhtään kohtaa mitä Rapsu ei olisi voinut selvittää, mutta siitä huolimatta tuloksiksi tuli kymppi ja hylky. Ja masentavalla tavalla.
Ekalle radalle mennessä huomasin jo, että Rapsua jänskättää. Tai no itseasiassa huomasin sen jo aiemmin, sillä Rapsuliini kävi perinteisen aamukakkansa lisäksi kisapaikalla neljä kertaa kakilla, joten ihan normaalissa vireessa ei ollut hän. Radalla vauhti oli poissa, Rapsu tapitti minua eikä hakenut esteitä ja muutenkin meininki ei ollut iloista ja riehakasta Rapsua vaan ihan kökköä ja masentunutta seurakoiraa. Saatiin kepeiltä vitonen ja yksi kielto, kun Rapsu käteen liimautuneena hönki hypyn ohi. Tai tuo hönkiminen on liioittelua, lähinnä lönkytyksestä oli kyse.
Toinen rata olisi useine putkineen ollut Rapsulle täydellisesti soveltuva. Siis sille Rapsulle joka miulla on ollut eiliseen saakka, mutta tämänpäiväinen otus ei saanut siitä mitään irti. Kepeiltä vitonen ja loppusuoralla esteen ohitus, jota en jaksanut korjata, joten hylky.
Eniten harmittaa Rapsun olemus. Mitä ihmettä sille on tapahtunut? Intoa maneesiin menoon löytyi ja vuoroa odottaessa halu radalle oli kova, mutta heti startissa Rapsu lässähti ja minä siinä mukana eikä menossa ollut mitään riemua. Tahtoo ilon takaisin!
5 kommenttia:
No pöh, ei tollasesta saa noin masentua. Seuraavalla kerralla ootte molemmat tässä maailmassa ja Rapsukin agilitää innolla :)
Maire älä masennu, vaihda voileviin ;) Kyllä se Rapsun vauhti taas löytyy ja välillä on huonoja päiviäkin! Mekin tänää reenailtiin Ellin kanssa ja huomioin semmosen asian, että se on tosi tarkka ja seuraa minun jokaista liikettä,joten virheiden sattuessa voi katsoa peiliin :)
Ainii, Hyvää Ystävänpäivää! Karvakuonoille myöskin meitin kuonolaisilta :)
Heidi, äläpä masennu! Vertaa vaikka ihania ystävällisiä menestyviä koiriasi meidän juroihin räyhäukkoihin, jotka radalla karkaa tai halvaantuu. Topin mielestä oli kamalaa, kun hallissa oli kakkosten aikaan enemmän meteliä ja haukuntaa kuin hiljaisissa ykkösissä.
Lopulta Rapsu onnistuu kaikessa, mihin se ryhtyy. Ehkä silläkin on hieman tollereiden ammattitautia: uudet paikat jänskättää ja sen vuoksi keskittyminen herpaantuu ja vauhti hiipuu. Treeniä ja kisaa erilaisissa paikoissa!
Juu, eiköhän tästä vielä kehiin palata. Ja tunnustettava on, että selailin jo kisakalenteria ja tutkailin olisko jossain mielenkiintoisia kisoja tarjolla...
En mie Tiina virheistä masennu, sillä ne on aina koulutuksen puutetta ja ohjausvirhettä. Ei ole mitään väliä mikä tulos on, jos meno on iloista, mutta sitä se ei viimeksi ollut ja ihmetyttää, että mistä moinen. Mutta pannaan se nyt ekan maneesikisan aiheuttaman jännityksen piikkiin... Rapsu on kuitenkin maailman iloisimpia otuksia ja se yleensä kaikessa tekemisessä näkyy, joten sen riemun mie tahdon takaisin!
Lähetä kommentti