Voi Rapsu, Rapsu... Olimme tänään Joensuun seudun tollereiden kanssa agilitaamassa. Tosin tällä kertaa Nuusku jäi kotiin, koska laiskurina en jaksanut Nuuskulle tarpeeksi haastavaa rataa suunnitella ja muutenkin meillä on kotona tehdyt malttiharjoitukset (eli ei kiljuta kateellisena silloin kun pidän hauskaa vain Rapsun kanssa) menneet sen verran hyvin, että en vielä raski pilata illuusiota kohtaamalla todellista tilannetta.
Rapsu, huumoriveikko, viipotti agilityhallissa vähemmän edukseen. Hapsuli on yleensä omannut hyvän keskittymiskyvyn vaikka kaverit puuhailisivat toisella puolella kenttää, mutta ei tänään. Luulen, että kyse on orastavasta murrosiästä, sillä samaa ikäluokkaa olevalla Puntilla oli vastaavaa meininkiä. Liekö kapinahenkeä liikkeellä?
Teknisesti harjoitukset menivät pääosin mukavasti ja Rapsulta taittui hyvin niin sylikäännökset, esteiden kierrot, välistävedot ym. Takaaleikkaukset ja irtoaminen kaipaavat kuitenkin rutkasti treeniä. Teknistä puolta lukuunottamatta treenit menivätkin penkin alle. Rapsulla oli monta kertaa oma näkemys siitä tuleeko kesken radan sännätä kaveria moikkaamaan vai ei. Eikä kyse ole edes siitä, että meillä kontakti jotenkin lerpahtaisi ja sijaistoimintona treffeille lähdettäsiin vaan Rapsu työntää yhteistyön kylmästi syrjään, käy tekemässä pikaisesti omiaan ja kipittää iloisena takaisin. Toisaalta ehkä minun pitäisi osata iloita siitä, että Rapsu tajuaa myös vaihtoehtoiset toiminnot? Niin monta kertaa olen naureskellut, että Rapsu ei edes tajua voivansa tehdä toisin, mutta nyt tajuaa...
Treenien lopuksi otettiin näyttelyharjoituksia Pian johdolla ja sain huomata, että toisin kuin yleensä, tauko ei ole tehnyt hyvää kyseisessä lajissa. Seisominen ja ravi olivat lähinnä istumista ja sipsuttelevaa sykyilyä. Pitänee palautella näyttelyhommia pienen koiran aivosoluun niin ollaan sitten ensi vuonna iskussa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti