torstai 18. lokakuuta 2007

Mejäilyä ja suppiksia

Alkuviikosta vietimme vapaapäiviä maalla. Nuusku ja Rapsu pääsivät pienoisen tauon jälkeen jälkipuuhiin. Nuuskun jäljestä tuli suunniteltua haastavampi, sillä vedin jäljen ensimmäistä kertaa osittain hakkuuaukealle ja aikamoistahan se oli... Sieni jumi karahkoihin kiinni ja sinkoili sinne sun tänne oksista vapautuessaan. Nooh, tulipa katkoharjoituksia ja alun hämmennyksen jälkeen Nuusku alkoikin päästä hommasta jyvälle ja rupesi hakemaan kadonnutta jälkeä itsenäisesti. Metsäosuudet menivät mallikkaasti. Joku elukka oli ehtinyt käydä syömässä Nuuskun kaadon, mutta onneksi minulla oli jotain namia taskunpohjalla hätävaraksi.

Rapsun jälki oli jossain määrin helpompi sillä se oli metsän puolella. Tosin illalla jälkeä tehdessäni näin peuran juoksentelemassa jälkimaastossa, joten oli siinä toki riistan hajua häiritsemässä. Rapsu suoriutui jäljestä erinomaisesti, ehkä pienoista hakemista oli tien ylityksessä, mutta niin ihailtavan tarkkaa makausten merkkausta :)

Kävimme myös sienestämässä, tai no Rapsu marjasti ja Nuusku nautiskeli heinistä. Koska suppilovahverot maastoutuvat hyvin, olisi ilmeisesti paikallaan jatkaa Nuuskun sienikoirakoulutusta. Jos vaikka saisi vielä isomman saaliin :) Maaseudun ohjelmaan kuului myös päiväunet takkatulen loimussa sekä naapurin sarvipäiden haukkuminen riviin.

4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Vai on teillä ollut jälkiharkkoja! Jos tuon Ellinkin saisi niistä kiinnostumaan. Olisi hirven jalkoja saatavilla,joten täytyy sitten vetää jäljet,kun saa sellaisen kotiin. Taralla ja Ellillä alkoi molemmilla juoksut viime viikolla.
Tänään käytiin metsässä lenkkeilemässä ja Elli löysi vallan ihan puron jossa oli hirmuinen vaahtopää ja sen jälkeen Ellikin oli vaahtopää! Ilmoitin Ellin Valkealan näyttelyyn 11.11.

Heidi kirjoitti...

Hirvensorkka saa varmaan Elliinkin potkua :) Rapsuhan ei sorkan löydettyään siitä henno luopua, sorkka roikkuu suussa vaikka Rapsun nostaisi syliin... Tsemppiä Ellin näyttelyyn! Sano Ellille, että muistaa ottaa karvat mukaan!

Anonyymi kirjoitti...

Morjens Nuusku ja Rapsu! Mun nimi on myös Nuusku. Hauskaa, että tekin olette innostuneet mejäilystä. Mun isäntä oli teitä kouluttamassa tollerileirillä mejässä, mä olin siellä vaan turistina. Tsemppiä harjoitteluun!

t. Nuusku ja sen isäntä :)

Anonyymi kirjoitti...

Moi vaan kaima! Kiva, että eksyit juttujamme lukemaan. Rapsu kertoikin kuonotelleensa kanssasi tollerileirillä, mutta valitettavasti me ei törmätty... Muistan kyllä isäntäsi, hän antoi kivoja namien ripottelu ohjeita, joiden avulla jäljestyksestä tuli paljon maukkaampaa :)