Viimeiseen kolmeen viikkoon on mahtunut kaikenmoista. Ehkä piristävimpänä Sisun tokotaitojen kehittyminen! Olen edelleen fiiliksissä noudon etenemisestä, nyt nousee maasta innokkaasti esine kuin esine ja rauhallinen sekä positiivinen pitäminen onnistuu monenlaisilla tavaroilla. Lisäksi noudon palautukset ovat kivalla mallilla. Ohjeet jatkoon ovat myös selkeät, joten joululomalle minä opettelen olemaan kahmimatta palautusta liian innokkaasti ja Sisuliini opettelee tekemään noston käteen asti istuen. Siitä tulee niin kivaa! Seuraaminen on myös edennyt, yllättäen asiat etenevät, kun niitä harjoittelee! Ehkä se koekorkkaus voisi olla realistinen tavoite jopa minun treenitahdilla.
Aksaa ollaan treenattu jokusen kerran ja puomi on oikein hyvällä mallilla. Ylösmenon onnistumisprosentti on viimeaikaisissa treeneissä ollut 100. Matto ei ole enää käytössä ylös- tai alasmenolla ja alasmeno onnistuu myös 100%. Vauhti ei ole kuitenkaan yhtä hyvä kuin ennen ylösmenon kriteeriä, mutta ehkä se siitä palaa, kun Sisu saa hommaan taas rutiinin eikä tarvitse ajatella niin paljoa.
Nuuskulipuuskuli sai jälleen virtsatulehduksen, joten antibioottikuuri on meneillään. Muuten superseniori voi oikein hyvin eikä edes kovin paksusti. Rapsun unet ovat syventyneet entisestään ja aamuisin se pitää herättää ulos. Rapsutin on kuitenkin hereillä ollessaan pirteä ja puuhakas, joten unien syvyys lienee vanhuutta, ei sydämestä johtuvaa. Luppakorvat ovat kovin tohkeissaan, kun joulukalenteria varten kuvataan kaikenmoisia höpöhommeleita, joissa koko trio saa olla innoissaan mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti