Juhannus vietettiin perinteiseen tapaan mökillä kirjosieppoperheen elämää tarkkaillen. Ilonamme oli myös pienempiä siivekkäitä, karhu ja viileät kelit, mutta nelitassuja olosuhteet eivät haitanneet. Kaikki on hyvin, kun grilli on tulilla.
Muutamat aksatreenit on Sisun kanssa huitaistu hyvällä fiiliksellä. Ainoa hieman mietityttävä asia on Lupsukan puomi. Se oli niin hieno juoksari, kunnes aloin harjoitella käännöksiä ja rentous katosi eikä se rentous ole oikein palannut. Nyt toistot ovat hienoja, kun fiilis on rento, mutta heti, jos suippokorvan kaasu hirttää kiinni, jää puomi liian lyhyeksi. Ei se loikkaa, se laukkaa tasaisesti, mutta osuu joko aivan ylös tai huti. Ja ne osumatkin pitää käytännössä katsoa videon hidastuksesta, joten ei ole ihan kisakuosissa. Sisu ei sihtaa kontaktille, sillä ei ole ajatusta siitä, että sen pitäisi rytmittää, jos kiitolaukka ei napsahda kohteeseen. Ja jos Sisu on jostain syystä epävarma, se tarjoaa pysärin. Vaihtoehdot ovat tällää hetkellä joko a) palauttaa 2on2off, joka toimi kisoissa 99,99% varmuudella tai b) en tiedä.
Tokotreenissäkin on käyty näyttäytymässä. Teemana oli noudot erilaisin versioin. Ei ollut meidän vahvuusalueella, mutta saatiin hyviä vinkkejä siihen miten Sisu alkaisi rakastaa noutokapula suussa liikkumista. Nostot on nykyään hyviä, mutta Lupsukka ei omasta mielestään voi heiluttaa jalkoja kapula suussa. Pallo, lelu tai muu roipe kidassa kulkeminen kyllä onnistuu, joten eiköhän tämä vielä haltuun oteta.
Luppakorvat voivat paksusti. Rapsuliini on löytänyt metsästä jo mustikat ja innoissaan niitä imuroi kämppiksetkin. Nuuskun tassu on hidastunut, mutta vointi pirteä ja iloinen. Toiveikkaina kohti 15-vuotissynttäreitä siis.
Loppuviikko tulee olemaan superhauska, koska AGIRÅKKI! Pikkukoirakin pääsee korkkaamaan peliluokat ja haastamaan Suomen eliittiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti