Lohikäärmeksen viikonloppu vierähti Jyväskylän kisoissa. Kerminen oli laatinut hirmuisen kivat radat, joita juostiin yhteensä neljä kappaletta. Lauantain radat olivat vallan suoraviivaiset ja sunnuntain radat hieman kimurantimmat. Tykkäsin kovasti molemmista.
Majapaikan maisemat. Ai kuka on pöydällä?
Lauantain ekaan rataan lipsahteli harmittavia piruetteja. Ne kuuluisat haastavat paikat vedettiin uljaasti, mutta hieman helpommissa paikoissa olin lohikäärmeen mielestä epäselvä, jolloin se pyörähti vauhdikkaat piruetit jokusen esteen edessä. Minusta ne esteet olivat kyllä Sisun kirsun edessä, mutta ilmeisesti menosuunnassa oli kuitenkin jotain epäselvyyttä. Toisella radalla nelitassun suunnaton takaakiertorakkaus jyräsi ohjausyritykseni, joten hylly siitä, mutta muuten oikein napsakkaa menoa.
Kauheesti nukutti ekan kisapäivän jälkeen.
Silleen tosi fuhhuuristi.
Sunnuntain eka rata oli timanttinen sinne toiseksi viimeiselle hypylle saakka, josta tuli rima alas. En tiedä johtuiko paikoin pehmeästä alustasta, koska Sisuhan hyppää varmasti, mutta taloudellisesti eli jos on ponnistuspaikka lupsahtanut, niin yhtään pelivaraa koiran ja riman välissä ei ole. Viimeisellä radalla takaakiertomania iski neljänneksi viimeisellä hypyllä, joten hei hei nollarata!
Fiilis oli mainio, nelitassulla tosin lähtoviivalla aivan liian kuuma. Nousi ja nousi ja nousi, piti ehkä noin 20 kertaa komentaa istumaan, housukarvat vaan roihusi ja rinnassa paloi tuli. Yhteistyö tuntui toimivalta radoilla, mutta selvää on, että treeniradoilla ei tällä kaudella tule olemaan enää yhtään takaakiertoa!
Palauttavassa huollossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti