SM-valmennusryhmän treenit ja temppuloita osa 2

Päästiin Sisun kanssa osaksi JoA:n SM-valmennusryhmää ja meillä on keväällä 1-2 kertaa kuussa koko hallin kisamaiset treenit teemoilla vaikea, ylipitkä ja kisatuomarit. Aivan huippua saada treenata tässä osaavassa seurassa! Mikään ole opettavaisempaa kuin havainnoida ja oppia itseään parempien ratasuorituksista. Ekoihin treeneihin ei päästy, kun oltiin reissussa, mutta tämän päiväisissä oltiinkin jo mukana. Oli miun vuoro tuoda treeni, joten nappasin mukaan SM-kisojen tuomari Sandra Deiddan kisaradan viime vuoden toukokuulta ja jatkoin sitä samalla otteella.

©SandraDeidda 1-21, 22-41 miun sävellystä.

Sisun otteisiin olin tyytyväinen, mutta omassa tekemisessä oli petrattavaa. Kiitos flunssan, liikkuminen oli hieman voimatonta ja sen seurauksena ekassa vedossa kontakti koiraan katosi pariin otteeseen, kun olin vaan myöhässä ja väsynyt. Siltikin tehtiin hyvää kokonaisuutta ja toisella yrityksellä jopa nollana 1-20. Sen jälkeen loppui omat tehot ja piti tauottaa räkäkuoleman pelossa.

Radan loppuosa 20-41 sujui kuin tanssi esteelle 29 saakka ja esteen 32 jälkeen, mutta siinä välissä kosahti. Jouduin hakemaan aika paljon rohkeutta ja kontaktia ohjaukseeni saadakseni kohdan 30-31 sujumaan. Lähdettyäni ajoissa hypyltä (27) ja muistettuani ohjata Sisua enkä vaan ohjata ohjaamisen ilosta, sain putkeen (31) viennin toimimaan, mutta olipahan aikamoista. Kuvittelin ihan muut kohdat meille vaikeiksi!

Eilen illalla oli Aksakoirien kehonhallinta temput -kurssin viimeinen käytännön kerta. Vaikka kuume kolkutteli, hilouduin hallille ja kyllä kannatti. Saatiin taskut pullolleen ideoita, vinkkejä ja innostusta. Tehtiin kavalettiharjoitusta peruuttaen, mutta se ei ollut Sisun juttu. Peruutus 15 cm korkeiden rimojen yli oli pikkukoirasta ajatuksena aivan kammottava, koska ne rimathan saattaisivat tippua! Maassa niitten yli pystyi peruuttamaan, mutta että siivekkeiden väliin. Ei kertakaikkisesti ei! Lupsu vaan peruutteli kaikkialle muualle. Saatiin kuitenkin hyvät ohjeet miten sitä voisi lähteä edistämään. Kehiteltiin kuitenkin meille sopivampi peruustustemppu ja se lähti kivasti tulille :) Harjoitellaan peruuttamista miun jalkojen välistä ja se oli Sisusta oikein riemukasta. Sen lisäksi opeteltiin kurrea, joka on miulla livennyt helposti mangustiksi, mutta nyt sain hyvillä ohjeilla käsivihjeet kohdilleen sekä kivoja ajatuksia siitä mihin suuntaan temppua voi lähteä kehittämään. Puhelimen videokamera sanoi sopimuksen irti jo viikolla, joten pitänee kaivella ihan videokamera esille, että pääsee otukset valokeilaan. Senioritkin ovat änkeytyneet mukaan olohuonetemppukouluun. Erityisesti Nuusku on sitä mieltä, että tempussa kuin tempussa haetaan tassulla esineiden mäiskintää!