Rapsuliini on ollut tosi pirteä, liikkuu ulkona lähinnä laukalla, kun elämä on niin kivaa. Mietin, että pitäisikö sitä hillitä, ettei sydän joudu liian koville, mutta sitten tuumasin, että mitäpä koiranelämää se sellainen on. Kaipa se mieluummin lähtee laukaten kuin kuihtuu pumpuliin käärittynä. Riehukoot, jos itse haluaa. Nuuskutin sai taas antibiottikuurin, kun sillä on jotain kasvustoa polyypeissaan. Saa nyt nähdä mitä sen kanssa oikein tulee. Seniorikoirat siis huolestuttavat, mutta onneksi juniorin kanssa on huoletonta.
Sisun kanssa kirmattiin viikkotreenilöissä alla olevaa. Rästissä olevien läksyjen kimppuun ei olla vielä ehditty, kun kaivettiin alkuviikosta maastojuoksentelu naftaliinista eikä sitä nyt joka päivä voi jossain olla rehoomassa. Levätäkin pitää.
©HeidiUtriainen
Treenistä jäi kehtuuttamaan muurille (14) kääntö. Lähdin tekemään sitä poispäinkääntösylkkärihutkimismenetelmällä, koska en minä tuommoisiin putken (12) jälkeisiin persjättöihin oikein uskalla juosta. Se on niin tuurissaan tuleeko koiville ja vammaudutaanko molemmat, joten valitsin siihen tuon räpeltämisvaihtoehdon, johon kisatilanteessakin päätyisin. Saatiin siihen jotain kohtuullisia yrityksiä, mutta jäi kyllä treenattavaa hampaankoloon, eikä edes mitään pientä grillatun maissin pikkuruista jyvän kuoren palasta vaan antaumuksella kasvanut puolikas porkkana. Muilta osin treeni meni mukavasti, mitä nyt olin myöhässä koko ajan, kun koivissa painoi eilinen 20 km pyöräily. Huono on lihaskunto ihmisen, mutta jospa se taas kohenisi, kun sille aktiivisesti tekee jotain.
Koko kesänä ei olla mukamas ehditty jälkimetsään, joten lähtisikö joku kaveriksi? Tulisi luultavammin päädyttyä verta roiskimaan, jos olisi treffit johonkin kuusen alle sovittu.
2 kommenttia:
Me lähdetään roiskimaan!
Veri sulaa jo parvekkeella :)
Lähetä kommentti