Debytantti

Lauantaina koitti sellainen suuri päivä, että pikkuruinen lohikäärme korkkasi viralliset agilitykisat. Kovin olin rento vielä kotona ja kisapaikalle saavuttuani, mutta ensimmäisessä rataantutustumisessa alkoi sitten jännittää ihan urakalla. Ensimmäinen agilityrata oli aikamoista jännittyneen ohjaajan räpellystä. Toinen agilityrata oli paremmalla asenteella räpellystä, kun ei ollut enää mitään jännitettävää, koska edellisestä oli suunta ainoastaan ylöspäin. Kolmas hyppyrata olikin sitten jo agilitya sisältäen monta hienoa hetkeä. Toki mukaan mahtui hyllytys, mutta se ei ollut räpellyshyllytys vaan "lähti lapasesta" -hyllytys. Lopputuloksena hirmuisen hyvä fiilis ja hirveä hinku nopeuttaa kelloa, jotta seuraava kisapäivä tulisi nopeammin.

Sitten koitti sunnuntai. Kisapaikka oli tuttu ja kisaaminen tuttua, joten kelpi räjäytti pankin. Se oli aivan liekeissä ja veti samalla kipakkuudella kuin treeneissä. Minulle sopi paremmin sunnuntain rataprofiilit, kun niissä piti keskittyä enemmän ohjaamiseen ja vähemmän kilpajuoksuun, joten en räpeltänyt vaan muodostettiin yhdessä toimiva koirakko. Lupu oli superkoira! Ekalta agilityradalta tehtiin nollavoitto ja toiselta agilityradalta "lähti lapasesta"-hyllytys. Molemmilla radoilla oli fiilis aivan tapissa ja ensimmäisellä radalla onnistui kaikki, aivan huikeaa menoa. Noh, meinasin innostua vähän liikaa nelisen estettä ennen maalia, mutta onneksi radan reunalta kuului koutsin komennus keskittyä loppuun asti. Aivan mahtava aksaviikonloppu, enpäs muistanut miten mukavaa kisaaminen olikaan. Erityisen hauskaa siitä toki teki se, että seura oli molempina päivinä aivan loistavaa: huippuja tyyppejä kanssakisaajina ja parhaimmistoa katsomossa. Niin oli lystiä, että seuraaviin startteihin on jo ilmoittauduttu :)

Ensimmäinen merkintä kisakirjaan.

Iltapäivällä suunnattiin pitkästä aikaa hakutreeneihin kera Riitan tollereiden ja Satun aussieiden. Seniorit olivat onnessaan, kun pääsivät treenaamaan. Koska viime kerrasta oli aikaa, otin molemmille kolme ukkoa, joista eka haamuna ja kaksi seuraavaa pimeinä. Kaikki suorapalkalla; Rapsulla oli herkut ja lelut, Nuuskulla herkut. Hienosti meni kummallakin, mitä nyt Nuusku vähät välitti minun lähetyksistä ja kaartoi suuren näkemyksensä johdattamana tuulen alapuolelle ja vainusi piiloutuneet, mutta hei, kuka sitä nyt pienistä nipottaa ;) Sen verran kivasti ne veti, että pitää seuraavalla kerralla ottaa taas ilmaisu mukaan. Sisukin pääsi loppuun kirmaamaan yhdelle haamulle ihan vaan tunteakseen olevansa muutakin kuin hakumaskotti. Reippaasti löysi pikkukoira eksyneen ja söi eväänsä, ja siihen oli hyvä lopettaa, koska pystykorvalla oli jo tapahtumarikas urheiluviikonloppu takana. Mutta olipa hupia olla hakumetsässä pitkän tauon jälkeen ja pitää suunnata sinne vielä uudestaan ennen lumia.