Omiaan haahuileva ohjaaja

Viime ajat kolmikko on vaihteeksi köllötellyt, uinut, käynyt lihashuollossa ja syönyt mustikoita. Lisäksi Rapsutin keskittyi teltan huoltoreissulla retiisien syömiseen siinä määrin, että kun se kolmatta (tai neljättä tai viidettä tai ties kuinka monetta...) kertaa roudattiin pois kasvimaalta, päätyi se vankilaan.

Testipystytyksessä syyskuun kämppä ja poseeraamassa kämpän asukki.

Lohikäärmeen kanssa käytiin eilen kisareissulla ja olipahan pitkästä aikaa köpöreissu! Radat olivat kivat ja tunnelma hyvä, mutta oma suoriutuminen aikamoista limboamista. Hankala on hörökorvan kompata, kun kartturi on umpisurkea. Kahdella kolmesta ei oltu samalla radalla, ei edes samoissa kisoissa. Samassa kaupungissa? Ei. Saldona hyvä vitonen ja kaksi huonoa hyllyä.

Voisin laittaa tähän listan koottuja selityksiä, mutta mitäpä ne auttavat. Seuraavaa kisareissua ajatellen Hyvän kisapäivän TOP 5 -listalle alleviivaten nousevat: maukkaat kisaeväät, kisapaikkarutiineissa pysyminen, rataantutustumiseen ajoissa meneminen, ratasuunnitelmassa pysyminen ja koiran ohjaaminen.