sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Triplanolla

Pikkukoiran palkintosaalis.

Päivän ohjelmassa oli neljä kisarataa ja tuloksena triplanolla! Noh, jos ihan rehellisiä ollaan, kyllä sieltä olisi voinut jokuselta kontaktilta käden nostaa, mutta ei noussut, joten ollaan iloisia ja palautetaan ensi viikolla kontaktit takaisin omalle tasolle (ps. kävin tästä jo Heidi siun kanssa päänsisäisen keskustelun, otin nuhteet vastaan ja lupasin, että ens kisoissa ei tartte hävetä!). Kolmesti myös päädyttiin podiumille, kaksi kakkossijaa ja yksi kolmossija. Ei voi olla kuin tyytyväinen!

Päivän tavoitteeksi olin asettanut hyvän fiiliksen, mutta ensimmäisessä rataantutustumisessa huomasin, että hyvän fiiliksen sijaan olin tavoittelemassa s-i-t-ä v-i-i-m-e-i-s-t-ä n-o-l-l-a-a. Olin niin paineessa, että en meinannut ymmärtää numeroita ja olin vähällä oksentaa kentälle. Toisille kilpaileminen sopii ja sitten on meitä toisia, joille sopii oman parhaan tekeminen ja oleminen iloinen siitä mihin se riittää. Ekalla radalla en haluamaani fiilistä tavoittanut vaan jännittyneenä ohjasin vähän mitä sattuu huonosti keskittyen ja keräsin 10 virhepistettä (keppien lopetusvirhe ja yksi kielto). Sisu yritti parhaansa ja tällä radalla teki hienot kontaktitkin. Seuraavilla radoilla ei enää ahdistanut, kiitos Iran, joka totesi, että jännitä vasta ensi viikolla Varkaudessa. Ajattelin, että siinäpä hyvä suunnitelma! Lopuillakin radoilla oli jalat vähän tukossa eikä juoksu kulkenut, mutta sain kuitenkin hyvästä fiiliksestä kiinni ja tunnelma vain kohosi päivän edetessä. Loppujäähdyttelyllä vesisateessa olin kovin onnellinen pienestä taitavasta kisakaveristani, jolle saattoi sattua tänään pieniä epätyypillisiä virheitä niin kuin vaikkapa lähdöstä varastaminen (!) ja kontaktien kriteerien unohtaminen (hups...), mutta kukapa sitä olisi täydellinen ja toisaalta, jos on niin hieno kuin pikkulupsutin, niin saa olla joskus myös tuhma.

Kauden tavoitteet ovat jo nyt ylittynyt enemmän kuin täysin. Kukapa olisi uskonut, että henkilökohtaisen valmentajan silmän alle päätymisen jälkeen ekoissa kisoissa tapahtuu kauan odotettu luokkanousu kolmosiin ja sen jälkeen tulosprosentti on noussut 21 prosentista 60 prosenttiin ja nollaprosentti 3 prosentista 36 prosenttiin. Takana on seitsemät kolmosen kisat ja nyt on hallussa matkalippu SM-kisoihin, kaksi tuplanollaa, yksi triplanolla, sijoitus lähes poikkeuksetta podiumilla ja sertejä taskut pullollaan. Ja mikä tärkeintä, lopputuloksena helppouden tunne radoilla juostessa ja yhteistyön nousu ihan uudelle tasolle :) Aivan käsittämätöntä!

Vaikka miun pää ei isoja kisoja (tai mitään kisoja...) kestäkään, niin silti, Lappeenrannassa tavataan!

Ei kommentteja: