Ihan super! Jos olen kuvitellut, että Sisu ei lukitse esteitä, niin olen ollut väärässä. Olen vaan ollut ohjaamatta sitä esteille, joita se voisi lukita. CCC siirtyi teoriasta kädestä pitäen käytäntöön ja avasi kivasti näkemystä siitä miltä meno tuntuu, kun hoitaa ohjauksen huolella. Hyvältä, koska hauveli tietää tasan mihin mennä.
Toki siinä käytäntöön siirtymisessä on vielä työtä, mutta nytpähän tiedän mihin treenissä kiinnittää erityistä huomiota: kontakti ja ohjaus k-o-i-r-a-l-l-e. Että ei niinkun silleen, että unohdetaan se koira, rynnitään menemään ja ohjauksetkin tulee enempi itselle... Huomasin, että muutaman esteen pätkällä sain sovellettua oppia käytäntöön, mutta viimeistään kahdeksannella esteellä hurmos iski ja koira unohtui. Vaatii vielä myös Sisulle vahvistusta, että lukitus ei purkaudu, mutta nyt on hurja motivaatio tehdä sitä treeniä, kun sai huomata miten hienoa lopputulosta sieltä on tulossa.
Tosi paljon tykkäsin lauantain ja sunnuntain treeneistä. Pureuduttiin keskeisiin tämän hetken kehityksen kohteisiin: esteille irtoamiseen ja takaaohjaukseen. Lisäksi oli valaisevaa erityisesti lauantain kinkkisellä radalla huomata todelliset ennakoinnin paikat; en olisi ilman kouluttajaa osannut saati rohjennut ennakoida ohjauksia niin ajoissa mitä oli tarpeen, olisin pikemminkin lähtenyt ratkaisemaan muuatta esteen ohi kaarratusta pahentavaan suuntaan... Hienoa oli puolestaan huomata, että aiempi inhokkini, nykyinen rakkauteni japanilainen, toimii Sisun kanssa paikassa kuin paikassa; mihin voi tehdä pakkovalssin, voi tehdä Sisun kanssa japsin. Tiukistakin tiukimpaan paikkaan, viistoistakin viistoimpaan takaakiertoon. Miun polvet kiittää! Loppuun hieman videota sunnuntailta, ei ole editoitu nolostuttavia kuvioita ja höpinöitä pois vaan siellä ovat muistissa. Ja juu, paikoin pahalta näyttää, mutta hei, voisi näyttää pahemmaltakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti