Nuuskutin varmistaa retkikuntaan kuulumisen; rinkkaan tunkeutunut ei jää vahingossakaan kotiin!
Yöpymispaikkana eräkämppä omassa saaressa on mitä parhain, ympärillä pelkkä hiljaisuus (no kuikka huusi) ja kaikki kaksijalkaiset vähintään venematkan päässä.
Sisu katselee rantaan.
Kaakaolla laavulla.
Yksi mantereen monista poroista. Kämpän vieraskirjan mukaan saareen uiskentelee tavan takaa poroja, mutta me emme moisesta viehättävyydestä päässeet nauttimaan. Meidän kanssa saaren jakoivat lukuisat vesilinnut, orava ja jyrsijät.
Upeat naavat.
Tarpeeksi kauan kun suhraa tulilla, kaikki ehtivät levätä ja matka voi taas jatkua.
Maailman parhaat retkiseuralaiset.
Turistikohteessa: Värikalliot ja muinaiset kalliomaalaukset.
Siinä on joku kavioeläin.
Susi!
Unskille tuli järvellä kylmä.
Kamat odottaa laiturilla lähtöä. Hieman ennen kuin Nuusku sai kuningataridean hyisessä vedessä kroolaamisesta ja hytisemisestä kylmissään koko viimeisen soutumatkan.
Reippailtiin mukavia retkiä harju-, suo- ja kalliomaisemissa. Kolmikko jaksoi hyvin, iltaisin uni maittoi eikä öisin rapistelleet jyrsijät valvottaneet. Nähtiin niin hirviä, poroja, oravia, joutsenia, takatukkia kuin sorsiakin. Kukaan ei jahdannut ketään vaikka nelijalkaiset maastossa vapaana viipottivatkin, kiitos kuulevan kelpien, joka toimi opaskorvina geriatrikoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti