sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kummin tekis, ohjaisko vai rynniskö?

Kisakentät alkoivat taas kutsumaan, joten kipaistiin Sisun kanssa ensihätään kisamaisissa treeneissä. Treenien seurauksena kisakenttien kutsu hieman vaimeni ja treenikenttien kutsu muuttui kuiskauksesta huudoksi.

Päivän baana, muutoin kohdillaan, mutta jätettiin hypyt 1 ja 19 pois.

Alku oli ihan loistavaa settiä, hyvin pelitti kauko-ohjattu lähtö (napotin valmiina putken suulla), kepit oli tuliset ja A priimaa. Tuomoinen A-esteen jälkeinen putkeen vientihän on meidän perinteinen kompastuskivi ja onnistuin siinä taas ryssimään, kunnes sain toteutettua sen mitä olin aikeissa toteuttaa. Sylkkärillähän se nuissa pelittää kuin pikkuapina banaanissa. Keinun jälkeinen hyppy oli myös lähtökohtaisesti kauhistus. Kökösti toimi valssilla, sujuvammalla linjalla takaaleikaten, joskin silloin ryssin ajoituksen joka toisessa toistossa. Puuh. No loppu oli hienoa menoa, mutta eipähän nuo hankalat kohdat näköjään suju vielä osana ratasuoritusta. Täsmätreeneissä ne menee hienosti, mutta osana isompaa kokonaisuutta miun rytmi katoaa, jos sitä alunperin olikaan. Mutta jos jotain positiivista, niin eipähän tartte miettimällä miettiä treeniaiheita!

Nuuskutin oli eilen tosi iloinen ja tuntui, että mahalääke auttaa, mutta sitten se aloitti oksentelun yöllä. Tänään on laatta myös lentänyt, joten pitää ottaa ensi viikolla tohtoriin yhteyttä, jos olo ei ala kohenemaan.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Paranemista Nuuskulle! Toivottavasti on jo parempi!

Heidi kirjoitti...

On se taas parempi, viimeiset kolme safkaa on pysynyt sisällä. Toivottavasti ei tule enää takapakkia.