keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Rapsu 10 v.

Rapsu Hipsuvarvas, pieni isokorvainen tolleri täytti tänään 10 vuotta. Kuono ja kulmakarvat ovat ilahduttaneet harmaudellaan jo vuosia, mutta edelleen tassu nousee kuin nuorella hauvelilla. Ikinuori, iki-ihana. Juhlakalu juhli perhepiirissä, jolkotteli metsässä pupujen hajuista nauttien ja herkutteli kotosalla hyvällä ruualla.

Ihan pieni harmaahapsu kasvattajansa käsissä.

Sisun kanssa kirmattiin viikkotreeneihin. Paikalle ei näyttänyt saapuvan meidän ryhmästä ketään, joten laiskana siirryin treenaamaan naapurikentällä yksin treenaavan Tuomaksen seuraksi ja kaiken lisäksi valmiiseen pöytään. Olin kyllä suunnitellut kivan sikermän viikonlopun kisojen kehityskohteista, mutta jotenkin ei huvittanut rakentaa tai kehittyä vaan tehdä alla oleva hauska treeni!

©TuomasHaverila

No piti tässäkin treenissä kehittyä :) Alussa ihan perusohjauksella ja kylläpä lähti lohikäärme hurjana irtoamaan muurin ja pituuden. Hiveli mieltä. Toki vauhdinhurman seurauksena Silakka ryysi kepeille liian kovaa eikä taipunut väleistä oikeaan. Älyttyäni rytmittää omaa liikettäni pituudella, rytmitti Sisu oman vauhtinsa keppien aloitukseen eikä siinä ollut sen jälkeen mitään hankaluutta. Muutama toisto keppien päässä napottavalle suorapalkalle (vähän on tehty seinään päättyviä keppejä) ja sen jälkeen ilman palkkaa ja pystyin jättämään hyvin sivuttaisetäisyyttä sekä irtoamaan kohti A-estettä. Lupsun A-este on niin makea, että oksat pois. Pystyin siinäkin liikkumaan asemiin 10 hypylle, josta Sisu kääntyi sylivekkivalssilla kauniisti putkeen (11), samalla ohjauksella toistamiseen hypylle (12) ja sinkosi puomille (13). Kontakti-putkierotteluissa ei ole mitään häikkää, ovat tainneet toimia poikkeuksetta. Saksalainen (14) toimi ja putken jälkeiselle hypylle (16), joka oli hieman eri kulmassa kuin kuvassa, tein joko valssipersjättökombon tai sitten vippauspersjättösikermän. Molemmat toimivat, valssi käänsi paremmin ja minulla oli kivempaa ;P Keinun (18) suoritus oli äkäinen kuten aina ja saa ollakin.

Mutta olipa taas niin hunajaista huomata meidän kehitys koirakkona. Saatiin oikeasti sujuvaa kokonaisuutta ja tekniikkaa toimimaan osana rataa! Kovin oli hauskaa! Pikkuisen kelpi oli eri mieltä miun onnistumisessa saksalaisessa, kuulemma miun etenemä olis voinut olla parempi.

Tämän lisäksi viritin toiselle kentälle pienen setin, jossa halusin testata pari kisahaastetta ja eipähän niissä ollut haastetta treeneissä. Tosin olin työstänyt haasteen henkisen puolen siihen jamaan, että se taisi auttaa. Ai mikä auttoi? No luotto! Aivot narikkaan ja isolla sydämellä.


Ongelmanahan noissa putkeen lähetyksissä on silloin, kun mie olen tuolla ulkokaarella ja erityisesti silloin, kun alla on kontaktieste, jolta lentolisko lähtee pysähdyksistä. Silloin vääränpään houkutus on ylitsepääsemätön. Mutta nyt onnistui joka toisto. Takaakiertoon laitto putken jälkeen oli vähän tuskainen, mutta meni se.

Ei kommentteja: