©HeidiUtriainen/IraMikkanen
Niistopersjättö (3) toimi kuin häkä, putkea (4) ei edes katsottu kuin vasta kolmoshypyn jälkeen. En mennyt lähdössä jököttämään niistoasentoon vaan jäin tuohon kakkos- ja kolmoshyppyjen välimaastoon pystyäkseni rytmittämään tiukan takaakierron. Niisto oli semmoinen puolivillainen katseella ohjattu kieppi. Riittää Sisulle. Kepit (5) annoin ihan vaan hakea. Sylivekin persjätöllä (6, 7) huitaisin, olisi voinut niistääkin, mutta miulla kun ne kädet aina villiintyy, niin parempi pitää niiden vaikutus minimissä. Ennakoiva valssi (9), peruskääntö (11) ja poispäinkääntö (13). Poispäinkääntöön otettiin ensin pari palkattua toistoa ja sen jälkeen Lupsu sinkosi sinne iloissaan. Peruskääntö (15), heitto (19) ja loppusuoralla leijeröinti. Hauska oli huomata, että monet aiemmin hurjan suurilta tuntuneet treenihaasteet alkaa olla ihan sujuvia suorituksia nykyään.
Seniorijaostolle kuuluu juoksuista. Nuuskun juoksut alkaa olla takanapäin ja Rapsuttimella tekee tuloaan. Rapsulla on selvästi pipo turhan kireällä. Mitään rähäkkää ei ole ollut, mutta mielestäni Rapsu vähän hakee sellaista, välillä jää tuijottelemaan Nuuskua siihen malliin. Rapsun olemus on sellainen, että kaikki ottaa kupoliin ja tappelun mieli halajaisi, mutta valitettavasti kukaan ei anna siihen syytä. Nuusku ei jaksa provosoitua ja Sisu tekeytyy hetkessä olemattomaksi eikä sitä kyllä kukaan vakavasti ota muutenkaan ;P Sisu-parka on edelleen pentustatuksella, ei haasteen arvoinen narttu. Ihan hyvä niin :) Sillä on pikemminkin noissa tilanteissa semmoinen rauhanenkelin rooli, pieni vimpula saa orastavan tilanteen laukeamaan ennen kuin kukaan on edes tajunnut mitä tapahtuu. Kelpin ilmiömäinen tilanteenlukukyky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti