Mäkrävaaran valloittajat.
Sunnuntaihin sisältyi herkullisia munkkeja ja reippailua. Samoiltiin kauniissa auringonpaisteessa vaaramaisemissa ja nautittiin luonnosta. Pienoisesti yllätti lumen paljous, sillä muualla metsät ovat aikalailla sulat, mutta tuolla upposi paikoin kinttu polvea myöten hankeen ja minisukset olisivat ilahduttaneet muutamassa laskeutumispaikassa. Hienosti jaksoi seniorijaosto paikoin rankankin reissun ja kelpikin taisi saada ulkoilukiintiön täyteen, tosin Luputin loikkikin vähintään kolminkertaisen matkan muihin verrattuna.
Sisun ottama selfie puron partaalla paljastaa metsän lumisuuden.
Vappu hujahti agilityn parissa ja saldoksi tuli paljon treenattavaa sekä haaroista ratkenneet tuulihousut. Perjantaina liideltiin kaksi agilityrataa sekä yksi hypäri ja lauantaina kaksi agilityrataa. Kaikki aksaradat olivat profiileiltaan rehtiä ykkösluokkaa ja niin mentävissä. Ylivireinen lohikäärme kuitenkin käräytti ohjaajansa huonosta ohjauksesta eikä sitten tehtailtu nollia vaan otettiin räkytyskieltoja. Hyppyrata puolestaan oli profiililtaan liian haastava meille. Aika kuvaavaa on, että radalle mennessä ei ollut oikein näkemystä siitä mitä tulisin tekemään, mutta muutamaan kohtaan tiesin kyllä mitä en tulisi tekemään. Radalla oli myös pari vaarallista kohtaa, jotka vaikuttivat siihen, että ohjausvaihtoehdoiksi piti valita räpeltäminen, koska mieluummin räpeltäen kuin loukkaantumisriskillä, jos ei voi valita osaamista ;) Kokonaisuutena suoritukset olivat kohtuullisia, mutta onhan tuossa vielä hommaa. Lentolisko tarvitsee paljon kisarutiinia kestääkseen ohjaajansa surkeuden, joten ensi viikolla uusi yritys :)
Nuusku tasapainottelee lumipalleroista kirsun päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti