maanantai 30. kesäkuuta 2014

Viihdyttäkää itseänne ja toisianne ja...

Työhuoneen, jota myös laituriksikin kutsutaan, maisemaa.

Silloin, kun ihminen tarvitsee täydellisen koirattoman työrauhan, on hyvä hujauttaa viikonlopuksi mökille, jossa koirat viihdyttävät itse itseään paremmin kuin hyvin. Siellä ne luuhaa jossain ja välillä käyvät tarkistamassa, että onko ajattelija paikalla vai ei. Pikkukoiralla oli erityisen hauskaa ja se näytti saavan hepuleita monesta mieleisestään asiasta: miulla on luu, juoksenpa ilosta pari kertaa mökin ympäri! täällä on hiekkaa mitä kaivaa, juoksenpa ilosta pari kertaa mökin ympäri! täällä on järvi, juoksenpa ilosta pari kertaa mökin ympäri! täällä on abcdef..., juoksenpa ilosta pari kertaa mökin ympäri! Seniori osasto otti rennommin.

 Jo viime kesänä Sisun kirjosiepon tarkkailuasemaksi ja nokospaikaksi muodostunut tuoli.

Perjantaina kipaistiin kipaistiin kolmikon kanssa Pärnälle, jossa ohjelmassa oli koko kolmikolle mäkimaastolenkkeilyä ja Lupulle lisäksi pikkuisen reeniä. Aloitettiin virittäytymällä pienellä takaakierto- ja irtoamistreenillä, jossa hain itselle rohkeutta lähetyksiin ja Lupsu loisti kuin aurinko. Siihen perään muutama veto puomille, jotta mieleen pamahtaa "näin tehdään kontaktit" ja on se vaan päheä puomilla! A-esteelle pari toistoa ja nyt se veti aan puhtaasti myös putken kautta eli pystyi yhdistämään eteen estettä ilman kamikazevaaraa. Ja sitten siihen treenin ytimeen eli tehtiin keinuleikkiä, jota Sisu veti niin hienosti! Ihan priimaa alastuloasentoa, takapää ei horjunut keinahduksista, nyt se tiesti mitä haetaan ja tarjosi sitä virheettä. En lähtenyt vaikeuttamaan vaan nautittiin näistä onnistumisista vielä Pärnän maastoissa jolkotellessammekin.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Se alkaa paineistua

Lupsu Lohikäärmeen siivet ovat kasvaneet aivan huikeisiin mittoihin. Se on agilityradalla yhtä aikaa hurja, tarkka, villi, kuuliainen, rohkea, tunnollinen ja ennen kaikkea mahdottoman taitava ja nopea. Hui! Maanantain viikkotreeneissä oli tuuraava kouluttaja ja olipa hauskaa päästä tekemään upouuden ihmisen käsialalla suunniteltua treeniä, johon sisältyi vauhtia, takaakiertoa, hirttoa ja kepit & kontaktit osana rataa. Treeni tuntui tutustuttaessa vaikealta, mutta Sisu oli oma itsensä eli käsittämättömän etevä ja osasi sujuvasti asioita, joita en ole sille edes opettanut. Ohjaajan mieltä hiveli kouluttajan kysymys "tehän jo kisaatte?" ensimmäisen vedon jälkeen ja aikas hienosti me illan treenit vedettiinkin vaikka itse sanonkin. SuperSisu, joka on Rapsu the Kääntyjän manttelinperijä höystettynä annoksella villiä dingoa.

Mutta mutta. Siinä missä lohikäärmee syöksee tulta entistä hurjemmin, alkaa ohjaajassa ilmetä paineistumista. Ohjaaja katsokaas tiedostaa, että kun keinu on kasassa, niin sitten oltaisiin kisavalmiita. Tämä viikko piti olla Keinu kuntoon -viikko, mutta onko ohjaaja saanut itseään hallille? Ei vaan kirjakauppaan ostamaan dekkareita, joihin uppoutumalla hän voi välttää viimeistä koulutushaastetta. Ei pidä ymmärtää väärin, keinun opettaminen ei ole ikävää puuhaa eikä kisaaminen ole ikävää puuhaa, vaan molempiin ohjaaja kovasti halajaa ja saa niistä suurta nautintoa, mutta kun ohjaajan perusluonteeseen nyt vaan kuuluu asioiden pakoilu, niin tämä on tulos. Toisaalta, kun nyt pitäisi puristaa tulosta kolmannesta päivätyöstä, niin ehkäpä sitä voikin valjastaa keinupakoilun sijaistoiminnoksi, tiedä hänestä sitten. Jää nähtäväksi.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Omat jutut ja samikset

Viime ajat on sisältänyt lorvintaa, lorvintaa ja vielä vähän lorvintaa. Ohjelmassa on ollut pitkiä metsälenkkejä aktiivisen toiminnan sijaan sekä ulkona lojumista omatoimisella ohjelmalla.

Hirvee hiki, kun oon vähä juossu!


Kolmikolla on ollut kullakin omat juttunsa metsässä; Nuusku nuuskii ja luuhaa, Rapsu laiduntaa niin antaumuksella että hampaiden väleihin juuttuneita heiniä saa irrotella kotona ja Lupu juoksee, loikkii, juoksee ja loikkii. Sisällä niistä löytyy jonkinverran samista: "mie! mie! mie!" kuuluu Nuuskun ja Sisun ydinasenteeseen. Rapsu on enemmän semmoinen jonottajasieluinen "tee/mee/oo sie vaan ensin, ei miulla oo kiirettä". Sanomalehteä/kirjaa/telkkaria/läppäri tsuumataan joko seniorin tai juniorin profiilin läpi, koska jompikumpi MIE! on aina näkökentässä. Jonottaja rötköttää yleensä tyytyväisenä kainalossa ja tietää olevansa elossa vaikka ei katseen keskipiste olekaan.

Päikkärit.


Muutaman kerran on saareen vienyt tie. Ensimmäisellä reissulla oli lämpimät vedet, jolloin Nuusku olisi kovasti halunnut olla vesinoutaja 24/7, Sisu oli ihan omatoimisaukko ja Rapsu raivasi rantakaislikoita. Toisella reissulla vastaanotettiin keskikesä ja silloin sää oli sen verran vilakka, että vesi ei houkuttanut veneilemään saatikka uimaan, mutta lojumisesta, pitkistä unista, hiekan kaivamisesta, lintujen pesimäpuuhien tarkkailemisesta ja muusta päämäärättömästä ajanvietteestä nautimme täysin siemauksin.

Rapsun herkkuhetki.


Kesä on tuonut tullessaan ulkona syömisen ja kolmikkokin on saanut nauttia eväitään aiempaa enemmän pihalla. Nuusku on osoittanut suurta oveluutta ja häikäilemättömyyttä pelaamalla itselleen molempien kämppistensä ydinluut. Nuuskun lyömätön taktiikkahan on hotkeltaa oman luun ydin käsittämätöntä vauhtia, mukamas unohtaa oma luu tyrkylle ja anastamista houkuttamaan, jolloin varkaalle käy huonosti, koska Nuusku on kärppänä pöllimässä hitaammin syövän toverin vartiotta jättämän paremman luun. Sekä Rapsu että Sisu menevät aina tähän vipuun ja sekös saa Nuuskun hyvällä fiilikselle.

Tänä iltana lorvinta loppuu, lampaanlihat on teroitettu ja suunnataan hallille päästämään lohikäärme siivilleen.

Auringonpalvontaa ja lepoa ennen treenejä.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Luunkerääjä

Viime viikon päivät hurahtivat uiden, koska helteet olivat sen verran hurjat, että ei niillä asteilla kiinnostanut lenkkeillä, ja illat sujahtivat metsässä nuuskutellen kukin oman mielensä mukaan eli kaksi himmaili ja imi tuoksuja sieraimiin ja yksi laukkasi täysillä. Nuusku on viime aikoina ollut vähemmän tiukkapipoinen, joten ehkä sitä on vaan ottanut kuumuus kupoliin, mutta uiminen on saanut sen paremmalle mielelle. Rapsun juoksut loppuivat ja se näkyy heti viretilassa. Se on taas iloisesti lähdössä päivän seikkailuihin mukaan.

Viikonloppuna vietettiin päivä maalla. Kolmikko kalusi halkaistuja ydinluitaan pensaiden varjoissa ja virkistäytyi uimareissulla. Jossain vaiheessa Rape kähvelsi minun grillieväät kassista keskittyessäni mattojen pesuun, mutta ei sentään ehtinyt kaikkea syömään, joten Nuusku pääsi kuin pääsikin pönöttämään grillimaisterin rooliinsa. Rapesta on tullut aiempaakin hirveämpi voro, äänetön, huomaamaton, ovela, nopea, sitä se on. Ei sen edes tietäisi käyvän ruokavarkaissa, jos olisi hajamielisempi eikä muistaisi tuliko sitä jo itse syötyä vai ei... Sisu piti ydinluiden kanssa hauskaa ja nyysi muiltakin luut, tosin sen jälkeen, kun niistä oli ytimet nautiskeltu ja jäljellä oli pelkät kuoret. Mutta ne olivat pikkukoirasta ihanat ja niitä kuljeteltiin hartaasti ympäri pihaa. Kotiin palautui väsyneitä luilta ja mäntysuovalta tuoksuvia koiria.

Eilen viipotettiin Sisun aksatreeneihin pitkästä aikaa. Ihan superkivaa! Aivan mahtavataa menoa meiltä. Pitäisi laittaa vielä keinu kuntoon, niin sitten voisi lykätä kisailmoa menemään. Jäähdyttelylle seuraksi lähtivät Nessa, Helmi ja Martta, joiden kanssa Sisu kirmaili ja kävi uimassa. Huomasi pikkukoirasta, että oli hauskaakin hauskempaa nähdä pitkästä aikaa kavereita ja vielä elävää nuorta sakkia. Samaan aikaan tollerikaksikko oli käynyt hillumassa Sinkkolassa ja ihmettelemässä elukoita. Siat ja vuohet ovat Nuuskun ja Rapsun mielestä sielunsiskoja, niitä katsellaan hännät heiluen ja haluttaisiin tekemään lähempää tuttavuutta.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kotikoiranelämää

Kennelpoika on hoitanut hommansa, joten nelijalkakolmikko on heilutellut käpäliään tarpeidensa mukaan. Ulkoilujen vastapainona on ollut rentoa pötkötystä sekä parveke- ja ikkunakyyläämistä.

Parvekekyylä Sisu.

Ikkunakyylä Nuusku.

Noin muuten Rapelo on juoksuisen uninen, mutta palautunee elävämmäksi juoksujen mentyä ohi. Rapsutin on myös taantunut aikamoiseksi kukkiensyöjäksi. Ensimmäisenä kesänäänhän Hapero naposteli kaikki äitini istuttamat orvokit (ja muut kukat) ja nyt kukkahirmu on tehnyt paluun. Ulkona kitaan uppoaa suuren intohimon eli peltokorteen versojen lisäksi horman versot, voikukkien kukinnot ja puna-ailakit. Onhan se aika söpö kukka huulessa kulkiessaan.

Nuusku on kärttyisä harppu, joten gabapentiini joudutaan ehkä jättämään pysyväksi, koska pipo kiristyi lääkityksen vähentämisen myötä. Ei se muutoin ole ollenkaan kipeänoloinen, mutta pötkötellessään se ei halua, että muut nelijalkaiset nojailevat siihen. Joko sitä muuten vain sapettaa tai sitten nojailun paino tuntuu pahalta. Virkeä se on ja juosta viilettää metsässä. Toisaalta veikkaan sen myös tekevän juoksua, joten pari numero liian pieni päähine voi selittyä myös sillä.

Sisu puolestaan on oma iloisen energinen itsensä ja on omaksi onnekseen onnistunut löytämään meheviä hirvien kesäkasoja hipiän hoitoon. Kuumista keleistä karvakuono on nauttinut antaumuksella ja löytyy usein parvekkeelta aurinkoa ottamasta. Lisäksi Sisu on kunnostautunut kaivinkoneena; missä on hiekkaa, siellä on Sisu-kaivuri!

Eksyksiin viety, mutta onneksi piehtarointiin soveltuva hirvenkakkakasa oli lähellä!

Eksyksissä ja kuumissaan. Hirvee hiki, ei jaksa enää!