Tiistaina Sisu sai mukaansa Hipan & Vapun ja kolmikko suuntasi Kuopioon Pro Perron treeneihin. Koutsina oli Sanna ja olipahan mukavaa. Radalla seikkaili ohjauksista mm. jäädytys, valssi, sylkkäri, poispäinkääntö, persjättö ja takaaleikkaus, radalta löytyi irtoamissuoria sekä takaakiertoja ja esteistä mukana olivat hypyt (45 cm) ja putket. Treeni oli suunniteltu näppärästi siten, että A-esteen vaihtoehtona pystyi suorittamaan putken ja kepit olivat mukavasti keskivälillä, joten vajaan kolmenkymmenen esteen treeni jakautui sujuvasti kahteen pätkään, jotka tosin tehtiin Sisun kanssa lyhemmissä otteissa, jotta pääsin sitä paljon onnistumisista palkkaamaan.
Ilokseni Sisu pysyi lähdöissä ja sinkosi vauhtiin vasta luvan saatuaan. Syy hyvään lähtöjen onnistumisprosenttiin ei mielestäni kuitenkaan ollut kehittynyt taito vaan juoksu. Sisulla alkoi juoksu matkalla kesämaahan. Onneksi Sisun juoksu ei pääse yllättämään, kiitos lyhyen karvan, kauniina helottava turpea tulppaani ei pysty hujahtamaan ohi katseen. Massiivinen turvotus oli jo vihjaissut tulevasta, mutta paperiin ei tippaakaan tarttunut ennen kuin Kuopiossa… mutta koska olen huisin älykäs, olin pakannut juoksupökät mukaan, joten treenaamaan päästiin. Mutta asiaan, juoksuhan käynnistää kirsun aika kivasti, joten mikäs se oli pikkukoiran lähdössä istuksia ja nuuskutella tyytyväisenä tekonurmea. Onneksi liikkeelle lähti kuitenkin ikioma petokala eikä mikään lahna.
Treeni sujui vallan mallikkaasti. Sisu eteni keinonurmipohjalla hyvin vaikka ei olekaan keinonurmeen tottunut. Jäädytys, jonka onnistumista epäilin suuresti, onnistui hienosti, joskin tein sen (luvan kanssa, toim. huom.) hieman omalla tavallani, koska minulla on ohjaavan käden puolesta aikamoinen fiksaatio. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että onnistuin jäädyttämään myös ajatukseni ja Sisu toimi! Sylkkäreihin ja poispäinkääntöihin Sisu lähti mahtavan hienosti, mutta hankalat kulmat toivat esille sen, että Sisun estehakuisuus ei ole vielä tarvittavalla tasolla. Sanna totesikin, että minä ohjaan ja ajoitan kuten pitääkin ja Sisu lähtee ohjaukseen hienosti, mutta otuksen taito ei vielä riitä siihen, että se pystyisi lukemaan ohjaukseen kuuluvan hankalassa kulmassa olevan esteen. Kotiläksyksi saimmekin estehakuisuuden parantamisen ja tämähän on ollut minulla jo työn alla, mutta pitää ottaa tehokkaammin. Takaakiertoihin minun piti saatella Sisua liian lähelle suhteessa siihen kuinka paljon olisin tarvinnut etumatkaa jatkoon, joten myös takaakiertoon irtoamisia pitää vahvistaa lisää. Treenissä tuli esille monia pikkujuttuja, joihin pitää keskittyä ja monia pikkuasioita, joissa Sisu on ihan superhyvä jo nyt. Tykkäsin tosi paljon, sain paljon mietittävää ja treenattavaa :) Ja mikä parasta, peruspyöritys on taas in! Mie oon niin ajanhermolla!
Muutoin ei olla treenattu mitään tai tehty elämää kummempaa, ulkoiltu vaan metsissä erilaisin kokoonpanoin. Viime sunnuntaina Sisu tapasi Riimi-aussien, ikätoverinsa, jonka on on tavannut kerran aiemmin viime keväänä/kesällä/syksyllä (kuka näitä muistaa…). Leikit lähtivät heti käyntiin ja jatkuivat koko ulkoilun ajan. Loppiaisen kolmikko vietti Viirun ja Pikin seurassa. Noutajat nuuskivat omiaan ja söivät hepankakkaa antaumuksella, mutta Sisu otti hepankakalla herkuttelun ohella seurastakin jotain irti ja viritteli Pikin kanssa pientä leikin tynkää. Mutta kauheaa miten nopeasti aika rientää, Sisu tuntui Pikin rinnalla isolta koiralta!
PS. Nuusku sai tänään metsässä hirmuisen pentuhepulin, olisittepa nähneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti