Se on hauskaa aina palata vuoden välein kisakentille, joten lauantaina pyrähdettiin
Rapsun kanssa agilityn piirinmestaruuskisoissa. Agilityradan profiilin nähtyäni meinasin jo riuhtoa koetoimitsijan liivin takaisin päälleni ja tyytyä ainoastaan koirien kanssa lenkkeilyyn, mutta sain lopulta laahattua itseni rataantutustumiseen, kun vaihdoin "liian vaikea, ei osata, epälooginen, epäreilu, ei kiva, nukuttaa, väsyttää, nälkä, mitä minä täällä edes teen"-asenteen hieman eteenpäinvievempään "tehdään parhaamme, pidetään hauskaa, ohjaa Rapsun arvoisesti, koska se antaa kaikkensa, se haluaa tuonne, joten ala haluta itsekin"-asenteeseen. Hirvittävän ylpeä olen henkisestä valmennuksestani, koska rataantutustumisessa keskityin 110% asiaan ja sen jälkeen olin aivan vakuuttunut siitä, että Rapsu osaa kaiken tarvittavan, miun pitää vain luottaa siihen ja luotsata rohkeasti. Mikä fiilis oli radalla! Se kulki sairaan hyvin, minä olin minuksi aivan törkeän hyvä ja tehtiin superhieno rata! Viitonen napsahti tulokseksi, koska Rapsu tipahti puomin ylösmenolta. En aikomuksestani huolimatta auttanut linjaamalla, joten Rapsu tuli kovaa ja vinosta, siltä luiskahti takajalka eikä se saanut enää tasapainoaan korjattua vaikka urheasti yritti, olisittepa nähneet sen ilmeen, kun se etutassuillaa koetti itseään pungata sinne missä se tiesti, että sen pitäisi olla. Otettiin puomille tulo uudestaan ja vedettiin täpöllä loppuun asti. Tuntui niin hyvältä, että ei se nyt vielä tainnut kisaeläkkeelle jäädä, pitää vielä lokakuun kisat kipitellä, kun oli niin lystiä.
Toinen rata, hypäri, oli Rapsulta edelleen loistavaa menoa, mutta ohjaaja olikin sitten aivan poikki. Ei riittänyt enää keskittyminen eikä tsemppi, jotenkin lataus oli kateissa ja tiesin jo rataantutustumisessa, että tämän tulen räpeltämään ja sen tein. Heti alussa ohjasin eri tavalla kuin olin suunnitellut ja sain Rapsun kaarrattamaan, itseni hutiloimaan ja humpsista vaan hyllyttämään. Tosin rohkenen epäillä, että olisin osannut ohjata kyseistä kohtaa edes hyvässä vireessä, oli se vaan hankala. Jatkettiin kuitenkin loppuun, yritin olla hyvä, mutta löysä olin. Rapsutin ei antanut sen kuitenkaan haitata vaan paineli innolla ja tuli mm. saksalaiseen ihan mahdottoman hyvin. Hauska elukka!
Sunnuntaina lähdettiin koko revohkalla Pärnälle lenkkeilemään ja samalla reissulla
Sisu pääsi sisarustensa kanssa aksaamaan. Tehtiin alla olevaa treeniä teemoilla
niisto (2) tai
päällejuoksu (2),
liikkuva valssi (6-7),
persjättö (9-10),
irtoaminen (10-12) ja
putkiin irtoaminen (keltsut 1-3). Lisäksi otettiin hieman päähän juoksuja keinulla.
Sisu oli superhyvä, pieni täysillä tykittävä ipana. Niisto oli hieno, päällejuoksuissa miun rytmitys liian varmisteleva (tiedostan sen, mutta en saa tehtyä sille mitään, pitää jättää hautumaan ja hankkia itselle liikkumisrohkeutta), irtoamiset aivan mahtavan hienoja ja muutenkin pikkuhöpö kulki upeasti. Oikein hyvä fiilis, kertakaikkiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti