Sisu oli aivan superhyvä! Loistavasti luki niiston (2), pelasti maailman surkeimman vastaanottovalssin (5), ei kuollut persjättööni (7-8) ja luki hyvin samaan kohtaan myös vaihtoehtoisen takaaleikkauksen (7-8), tuli hienosti vastaanottovalssiin (11-12), mutta irtosi vähän heikonlaisesti hypylle (13) ja tuli täpäkästi vetoon (13-14) ja irtosi niin hyvin putkeen (15), että ehdin poimia sen kirsusta mukaan viimoiselle hypylle (16).
Ensimmäisen setin (1-16) vedin hyvin ottaen huomioon, että liitoparini on vielä kovin kokematon ja hieman jouduin paikoin varmistelemaan mikä aiheutti hitusen kiirettä jatkotilanteisiin, mutta kokonaisuutena saatiin huikeaa liitoa aikaiseksi. Toisella kierroksella (1-16) en ollut kummoinen. Ajattelin liikaa, harpoin, loikin koiran linjoille, hutkin käsilläni kuin hullu, nivelet olivat kylmän jumittamat ja aivot surkastuneet. Hieman myös väsymys näkyi pikkukoirassa ja hankalat paikat olivat toisella kierroksella hankalampia kuin ensimmäisellä, erityisesti minun edelle irtoaminen. Omatoimitreeneissä pitää nyt vähän poistua mukavuusalueelta ja vahvistaa eteen irtoamista piilopalkalle sekä tehdä jonkin verran takaaohjausta itsevarmuuden kasvattamiseksi. Niin ja miun käsien amputointi pitää myös suorittaa.
Rape jätti viikkotreenit välistä, koska tassuissa oli kutkaa. Itseasiassa Hape jäi nyt kokonaan pienryhmästään treenitauolle, koska en ottanut sille talveksi treenipaikkaa. Käydään keskenämme humputtelemassa, jos käydään. Riippuu allergioista. Tänään Rapsu kävi eläinlääkärillä kutkiaan tutkituttamassa ja hiivahan se siellä hillui. Koska se ei paikallishoidolla ole poistunut, sai Rapsu troppia jos jonkinlaista, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin käytettäväksi. Ongelmiahan on takatassuissa, hännänalusessa ja oikeassa korvassa, eli vähän joka paikassa.
2 kommenttia:
Voihan hiiva. Ei kiva. Mutta myö kyllä lähetään mielellään mukaan humputtelemaan, sikäli mikäli tilanne sen joskus sallii :) Ehkä jopa piakkoin ;)
Juu, ei ole kiva ei. Korvassa oli samanlaisia muutoksia kuin viime keväänä, jolloin siellä oli varsinainen helvetti valloillaan. Toivottavasti nyt päästään vähemmällä eikä tartte tärykalvon puhkaisuun lähteä. Mutta onhan tuo aika masentavaa Rapsun kannalta, että sormin on laskettavissa ne päivät vuodessa, jolloin ei jostain kohtaa kutise.
Mie niin toivon, että lumi ja pakkanen pamahtaisi valloilleen mahdollisimman pian ja hautaisi kaikki metsän homeet alleen.
Jees, mennään humputtelemaan, kunhan Raipe on taas kunnossa.
Lähetä kommentti