sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Värisevät kirsut

Tolleriloilla oli hakutreenit myös tänään, joten tokihan me sinne mentiin. Rapsutin jäi kuitenkin kotiin, koska metsä oli märkä ja vettä tihmoi eli keli ei ollut sovelias oikealle etutassulle, jonka iho ärtyy tällä hetkellä hyvin helposti. Paikalle Selkien rytelikköön saapuivat myös Topi & Viiru ja Susu.

Nuuskutinpuuskutin sai kaksi maalimiestä. Ensimmäinen oli etukulmassa kuusen takana ja toinen toisella puolella puolivälissä juurakon takana pressun alla. Molemmille oli rullailmaisu. Nuuskutin paineli ekalle ukolle innoissaan, mutta tänään Unski olisi halunnut mieluummin suorapalkan. Nuusku jäi ukolle pyörimään, lähti rullan kanssa keskilinjaa kohti, mutta palasi ukolle "josko sittenkin saisin ne eväät heti". Tuli keskilinjalle lopulta, kun kutsuin, toi rullan hienosti käteen ja säntäsi näytölle syömään. Toinen ukko oli vielä katastrofimpi. Lähetin Nuuskun ja se hetken ihmetteli juurakon vieressä, että "missäs se kadonnut on, kun haistan, mutta en näe". En nähnyt mitä juurakon takana tapahtui, mutta kuulin maalimiehen huutavan "ei, ei" ennen kuin Nuuskutin palasi rulla suussa. Hienosti se myös näytölle lähti ja oli kuulemma ekalla kerralla syöksynyt pressun alle, antanut pusut ja tunkenut päänsä suoraan taskuihin herkkuja hakemaan :) Nuuskulla on ainakin maalimiesmotivaatio kunnossa, joskin tositoimissa sen mielenkiinnon kohteena olisi kadonneen eväiden syöminen pelastamisen sijaan.

Sisun treenien salaiseksi aseeksi paljastuivat kunnon eineslihapullat. Tiedättehän ne, jotka haisevat järkyttävän pahalle, aikalailla pilantuneelle jo valmiiksi vaikka syömäkuntoisia ovat. Itseasiassa niiden lemu oli niin valtaisa, että menomatkalla minun piti laittaa radiota isommalle, jotta Nuuskun lihapullat vainunneen kirsun nuuskutus ei peittäisi musiikkia alleen. Vaikka itse en hajusta perustanut, molempien koirien kirsut väräjivät mielihyvästä. Otettiin helppoja näkölähtöjä kolme kipaletta ja kaikki menivät aivan superhyvin! Sisu säntäsi ukoille innoissaan eikä epäröinyt perillä vaan ahmi ahnaasti lihapullaa kupuun. Pentu ei kysellyt minulta vaan malttoi viettää maalimiesten kanssa aikaa metsässä ja tulla niiden mukana sieltä rauhassa pois. Lopuksi tungin Sisun vielä Sirkun kaveriksi hakemaan kulmamerkit pois metsästä ja hyvin se sielläkin viihtyi, kerran kävi keskilinjalla moikkaamassa, mutta paineli takaisin. Erinomaisia vinkkejä tuli myös jatkoon, tuskin maltan odottaa, että päästään niitä toteuttamaan.

Ei kommentteja: