Rapsutin pääsi tänään osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyyn. Alkukeskustelun jälkeen Jerry kävi matolla seisovan Rapsun läpi ja totesi, että muut raajat ujuvat joka suuntaan, mutta oikeassa takajalassa näkyy kireyttä edelleen. Siinä näkyi myös heikkoutta: vasemman etutassun kun ilmaan nosti, niin Rapsun tasapainossa näkyi notkahdus eli oikea takajalka ei pysynyt tasapainoilussa mukana.
Seisontatutkimuksen jälkeen siirryttiin tutkimuspöydälle, jossa Rapen hommaksi jäi kyljellään retkottaminen. Hieman mietin, että mitenköhän tuokin sähköjänis mahtaa eläinlääkärin tutkimuspöydällä tyynenä maata, mutta yllätyksekseni siinä ei ollut minkään valtakunnan ongelmaa vaan Rapsu pötkötti tyytyväisenä, silmät kiinni, olostaan nauttien ja välillä taisi jopa nukahtaa. Jerryllä oli varmat ja luotettavat otteet sekä rauhallinen olemus, joten Rapsulla ei ollut mitään syytä olla luottamatta tilanteeseen. Rapsun selkäranka oli joustava ja jumiton, lihakset pehmoiset, kaikkien muiden koipien liikeradat hyvät, mutta oikea takajalka vaati työstöä. Siinä tuntui edelleen myös lihasheikkoutta. Kauhean kipeä koipi ei kuitenkaan tainnut olla, koska Rapsua jalan vääntely, kääntely, venyttely, vetely, ärsyttäminen, vatkaus jne. ei haitannut ollenkaan vaan Rape nautti olostaan.
Lopuksi pöydältä siirryttiin lopuksi takaisin lattialle ja Rapsun jalka oli uudistunut. Tasapaino pysyi vaikka vasemman etutassun nosti ilmaan, piti sitä ilmassa kauan ja tuuppi samalla Rapsua kylkeen, jotta Rapsu joutuisi tekemään töitä tasapainossa pysymiseksi. Ei ollut ongelmaa enää vaan Rapsu tasapaino pysyi vankkumattomana.
Saatiin kotiohjeiksi päivittäin tehtäviä takajalan stimulointiharjoituksia ja niiden lisäksi pitää käydä vetämässä hidasta ylämäkitreeniä, jotta jalan lihakset laitetaan töihin. Aikalailla samoja harjoituksia on ohjelmassa mitä Nuuskun kanssa on tehty. Jerry oli sitä mieltä, että jalka on muuten kunnossa, mutta muita heikompi, koska Rapsu ei vain ole alkanut käyttämään sitä kunnolla, piuhat aivoihin ovat hieman heikenneet, joten ne pitää aktivoida takaisin ennalleen. Tätä aktivointiahan olen yrittänyt tehdä hitaalla porraskävelyllä, mutta toivotaan, että nyt tapahtunut jalan perusteellinen avaaminen ja lisääntyneet kuntoutusohjeet tuottavat tulosta. Pari viikkoa täsmäkuntoutusta koipeen ja sitten, jos hyvältä näyttää, olisi aika mennä aktivoimaan koipea lajitreeneihin, hitaasti rasitusta kasvattaen. Rapsusta tulee kuulemma vielä kelpo kisakoira ja Jerry hämmästelikin sitä miten Rapsussa ei muualla kropassa näy jalan käytön varominen, koska yleensä tuommoinen vetää jumiin vähintää etupään lihakset. Kumikana on siis kumikana vaikka vähän vammautuisin, mikä on hyvä, koska silloin ei tarvitse kuntouttaa kuin se rätky kohta.
Olin kyllä niin tyytyväinen Jerryn tapaan kohdata koira, käsitellä koiraa ja asiantuntemuskin oli vakuuttavaa, joten seuraavalle visiitille lähtee mukaan myös Nuusku. Keskustelinkin asiasta hänen kanssaan (ja olisinkin vienyt Unskin jo nyt sinne, jos olisi paikkoja ollut) ja hän oli sitä mieltä, että Nuuskun tapainen vammoistaan toipunut vanhempi koira hyötyy käsittelystä. Seuraavaa kertaa odotellessa.
1 kommentti:
Mites työ moiselle ihmeelle ootte eksynyt? Tekis hyvää Zorrollekin.
Lähetä kommentti