Nuori kapinallinen

Se alkaa muistuttaa päivä päivältä enemmän ja enemmän tolleria. Tällä hetkellä Sisu on kuin nuori Rapsutin: maailma on niin ihana ja mielenkiintoinen, että kun ollaan lähdössä pois ulkoa, ei sisälle tai autoon haluta tulla vaan mieluummin pentu vilistää pitkin mättäitä. Rapsuhan tuli jätettyä pentuaikaan pari kertaa jamiskan metsään (tarkennuksena, että ei oikeasti vaan niin, että se parka luuli), varmaan pitää hylätä tuo kelpikin, jos pelkkä lähtemisen positiivinen vahvistaminen ei tuota tulosta. Koitellaan.

Sunnuntaina liideltiin pikkuiset iltalennot Arvo-veljen kanssa. Ensin tehtiin pallerotreeni, jossa muutaman suoran putken rallattelun jälkeen otettiin ohjausvaihtoehtoina työntö / takaaleikkaus / persjättö (1-2) ja veto / valssi / persjättö (2-3). Toistot pidettiin minimissä, joten samoja ohjauksia ei tehty molemmin puolin vaan vaihdeltiin uutta ohjausta seuraavaan toistoon. Neliötreenin ketjutin takaperin, palkkana oli namikippo paitsi viimeisessä toistossa lelu ja juoksin itse vierellä.

Lyhyiden ja hyvin onnistuneiden treenien jälkeen lähdettiin ulkoilemaan Pärnän maisemiin ja sisaruksille leikki maistui. Sisusta oli parhautta käydä rypemässä jokaisessa vesilammikossa ja kalliota pitkin valuva & sammaleista roiskuava lähdevesi se vasta oivallinen suihku & juomapiste olikin.

Tänään lähdettiin Arvon kanssa outokumpulaiseen Kuppi & Tassu -kahvilaan, jonne koirat ovat tervetulleita ja jossa koirille on omat tarjoilutkin. Sisu nautiskeli kuoreita, Tassu-muffinssin ja siansaparon, ja sen ohella sai hyvää oppia siitä miten sivistyksen keskellä tulee käyttäytyä. Kahvittelun jälkeen lähdettiin kävelylle kaivosalueelle, jossa pennut pääsivät tasapainoilemaan riippusiltaa pitkin ja leikkimään isolla kentällä. Kotimatkalla Sisu nukkui autossa ja kotiin päästyä vain häntä & takajalat näkyvät sängynalta.

Kuppi & Tassun tarjoilua.

Sisu nauttii Tassu-muffinssistaan.

Arvo ja Arvon muffinssi. ©EiniHiltunen

Nuuskun peruutustempun harjoittelu alkaa olla epätoivoista. Ollaan saatu jokunen hyvä toisto niin, että Nuusku peruuttaa minun selän takana, mutta ongelmahan on se, että Nuusku haluaisi peruuttaa niin, että minä katson ja ihailen peruutussuoritusta ja onnistuuko sen ihailu, jos Nuusku on siellä selän takana? No ei, joten Nuusku haluaa sijoittua näkökenttääni. Minulla on vielä muutama ratkaisuyritys hihassa, joten toivotaan, että auttaisivat. Epäilen kuitenkin vahvasti ja rohkenen luvata, että jos tästä tulee joskus valmista, niin minä lupaan lopettaa pullan syömisen.