Rapsun lyömätön kirsu bongasi metsästä jo parhaat päivänsä nähneen jänöjussin raadon. Veijari oli tunnistettavissa lähinnä valkeista takakoivistaan, muut osat oli jo syöty. Tai osa nahkasta ja sisälmykset oli jätetty, suolet olivat näivettyneet klimpiksi, jota Rapsutin koetti ahmia kitusiinsa, mutta sain kiskottua kimpin pois sen kidasta. Ajattelin, että sisuskalujen kunto oli sitä luokkaa, että edes teräsvatsalle ne eivät ole parasta apetta. Vähän pettyi tolleri.
Hieman videotaltiointia kasvaneista roikaleista.
Sunnuntai-iltapäivän kruunasi pentupainit kokoonpanolla Sisu, Arvo, Iita ja Aikku. Puolitoista tuntia hujahti nopeasti märässä metsässä. Alla Kaisan kuvia, joita löytyy lisää täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti