Vaikeuksien kautta voittoon

Rapsuttimen mejäkoekausi avautui eilen. Edellisestä mejäkokeesta olikin vierähtänyt aikaa, koska kesä 2011 meni Rapsun nenää niistellessä. Onneksi tänä keväänä Rapsun allergiaoireet eivät ole eloa haitanneet ja toivottavasti vointi pysyy yhtä hyvänä läpi kesän. Viimeksi olimme piirinmestaruuskokeessa syksyllä 2010 ja koetauon huomasi molempien menosta. Unholaan oli painunut kaikki hyväksi havaitut kantapäänkauttaopit kuten ota mukaan kirja, ihan hirveästi karkkia ja aurinkovoidetta. Onneksi paikalla oli mukavia ihmisiä, joilla oli suklaata ja nenäkin luo hiljalleen uudet nahkat.

Rapsuttimelle suurin järkytys oli kokeen alkutilanne: hirveästi häslinkiä, jännittynyttä tunnelmaa, mikrosiruntarkastuslaitteita ja laukauksensietotesti. Monta laukauksensietotestiä kunniakkaasti läpikäynneestä Rapsusta sunnuntainen laukauksensieto oli jotain aivan kamalaa, pienen koiran tappoyritys, mutta siitä huolimatta sekä koira että ohjaaja pystyivät kokoamaan itsensä ja tekemään jäljellä kelpo suorituksen. Minulta vaadittiin eheytymiseen paljon enemmän, koska olin hyvin järkyttynyt Rapsun pelokkuudesta. Rapsu ei olisi edes halunnut mennä ammunta-alueelle, mutta vein sen sinne kuitenkin tuomarin kehoituksesta, koska puut, joihin koirat sidottiin olivat huomattavasti kauempana haulikosta kuin meidän auto, johon Rapsu olisi halunnut luikkia. Rapsu läpäisi testin, koska käyttäytyi itse testitilanteessa ei-panikoiden ja siten ollen täytti läpipääsykriteerit, vaikka sokeakin näki sen housukarvojen välistä pilkottavat pupunkorvat.

Arpaonni antoi meille päivän toisen jäljen, joten Rapsulla oli hyvää aikaa palautua tappoyrityksestä. Rapeli rentoutui nopeasti, heti sille herkut maistui ja hippanen Kivan kanssa. Kun menimme jäljelle elukka oli hyvin palautunut ja innoissaan. Jälki oli mukava, vaihtelevassa maastossa ja koiran kannalta oikein viihtyisä, minä luonnollisesti onnistuin jalkani siellä telomaan, koska Rapsu tykkäsi valita perinteiseen tapaan kaikkia kuusikoiden alusia kömmittäväksi. Jäljestykseen ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Rapsutin jäljesti hienon ykköstuloksen, VOI 1 45 p. Tarkemmat osasuorituspisteet.

Tuomari Minna Vornasen koeselostus: Alkumakauksen nopea nuuhkaisu, jonka jälkeen alkaa pääosin ilmavainuinen jäljestys jäljellä tai jäljen tuntumassa. Puuskittainen tuuli vaikutti siihen kuinka paljon jäljen sivussa kulloinkin mentiin. III osuudella tuulen vaikutus oli suurin. Makauksista nuuhkaisi I pysähtymättä, II ja IV merkkasi mallikkaasti pysähtyen ja III mentiin vierestä ohi. I kulma, jossa katko, koira selvitti laajalla lenkillä. II kulma tarkasti, III kulma mentiin tuulen mukana ja lenkitettiin useasti ennen seuraavaa osuutta. Kaadon osoitti pysähtyen jajääden sitä nuuhkimaan. Hieno jälkipari.

Minnan kanssa oli myöhemmin puhetta, että pitää tehdä Rapsulle jälkiä tuuliseen maastoon, peltojälkeä, jotta saan sen kirsua alemmas ja ei niin tuulien vietäväksi. Ja laukauksiinhan sitä pitää nyt totuttaa, ei ole moinen panikoiminen hyvä asia jo ihan arkielonkaan kannalta, kovia pamauksia voi kuulua yllättävästi missä vain ja milloin vain enkä halua, että Rapsusta ne olisivat kammottava asia. Jos se niihin tottuu, niin sitten uskaltaudumme vielä kokeisiinkin.