Tänään oli viikoittainen Nuuskuttimen huoltopäivä. Hieronnasta Nuusku nautti niin, että silmät painui kiinni, ja jos Helin käsiin osui kipeämpi kohta, koetti Nuusku keplotella tilanteesta tarjoamalla masuaan rapsutettavaksi. Niska oli taas jumissa. Viimeksi se oli parempi, joten ilmeisesti liian liukasta on ollut vaikka erityisesti ollaan koetettu liukkaita vältellä ja seikkailla reiteillä, joissa saa tassun alle kunnon pidon.
Tiistaina hiottiin lauantain kisakiemuroita. Kohteeksi otettiin Raunon toisen radan aloitus, jossa kisoissa tumpeloin heti alkusuoralla. Nyt testasin alun suoran takaakiertohypylle eri vaihtoehtoja ja kaikki pelitti. Nopein oli pakkovalssi, saksalainen tuntui myös hyvältä (mikä on paljon, koska se on megainhokkini) ja mikälietwistikin onnistui nyt, toisin kuin kisoissa.
Kepeille viennistä tehtiin hieman kisatilannettakin haastavampi. Putki säädettiin tyrkylle niin pahasti kuin vain voi, metrin päähän aloituksesta. Kepeille vienti takkusi aluksi enkä tajunnut että miksi. Rape haki suljetusta kulmasta väärää väliä ja sain Rapsun aloittamaan oikein ainoastaan niistolla mikä tuntui hassulta, koska suljettu kulma on kuitenkin aina ollut Rapsulle helppo. Ongelma ratkesi sillä oivalluksella, että Rape se ei hahmota punaisia keppejä punaista putkea vasten. Vaihdettuani kolme ensimmäistä keppiä valkoisiin homma sujui toistuvasti oikein, sinne sujahteli kepeille koira minkä kerkesi.
Otettiin treeniin myös palanen samaisen radan loppusuoralta. Kisoissa se sujui hyvin, joten nyt olin oikein vallan rohkea. Ihan intouduin leijeröimään kepit Rapsun rallatellessa putkesta hypyn kautta putkeen eikä Rapsutin edes vilkaissut minua vaan antoi palaa.
Huomenna on minulla ja Nuuskulla hirveän jännä päivä. Tuskin maltan nukkua eikä taida malttaa Nuuskukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti