"Röh", se sanoi...

... ja koetti tökätä kärsällä kuonoon. Päivän ehdoton kohokohta oli Sinkkolan elukoiden pällistely. Ihanat lampaat, vuohet, pollet ja kanat keräsivät Nuuskun ja Rapsun ihmetteleviä katseita. Possujen kohtaaminen oli aivan huikeaa! Molemmat luppakorvat alkoivat huiskutella häntiään possuille samaan malliin kuin lajitovereista rakkaimmille eli tollereille. Saparohännät olivat riemussa mukana ja kirmasivat aitauksen toisesta laidasta uusia kavereitaan moikkaamaan. Possuista toinen oli vallan rohkea ja tunki kärsänsä aitauksen raosta, jolloin Rapsuli olisi halunnut vaihtaa kirsunsa töpseliin. Toki varoin, etteivät elukat oikeasti pääse toisiaan koskemaan, jotta ei satu mitään vahinkoa. Sitten possu ovelana sanoi "röh" ja Rapsu sinkosi puoli metriä taaksepäin. Siinä Rapsuli tovin pää kallellaan mietti "täh?", tuli lopulta tulokseen, että ei "röh" koiraa pahenna ja olisi halunnut tunkeutua aitaukseen uusien kavereidensa kanssa. Väittäisin, että siinä koettiin molemminpuolista sielujen sympatiaa, ihan samiksia olivat.

Pitkästä aikaa lähdettiin tänään agilitytreeneihin. Rapsuli on ollut melkoisen pirteä viime aikoina, joten ajattelin katsoa miltä se treenikentällä vaikuttaa ja pitää sessiot lyhyinä, ratkiriemukkaina sekä antoisina. Tässä onnistuttiin paremmin kuin hyvin. Kerrattiin vanhaa valssitreeniä (1-17) ja olipa lystiä! Rapsu oli niin mahti hieno eläin. Kulki kovaa, kuuliaisesti ja ne käännökset... Kyllä silmä lepäsi. Onnistuin ohjaamaan hyvin eikä valssit valuneet. Koska homma ei hinkkaamista kaivannut, reenittiin toisella kierroksella haastellisia keppikulmia ja olipahan hauskaa tämäkin. Suljetut kulmat Rape poimi suvereenisti vaikka mistä vauhdista ja millaisista kulmista, mutta vaikeissa avokulmissa tuli ongelmia. Avokulmat eivät ole Rapella oikein hallinnassa eikä se niissä lähde hakemaan aktiivisesti oikeaa keppiväliä vaan survoutuu siihen (yleensä toiseen) mihin minun liikkeeni sen vedättää. Eli Rapsu ei lue avokulmakeppejä ollenkaan vaan minua. Tämä nyt ei suuremmin yllätä, koska sitähän se tekee aina ja kaikkialla. Saatiin avokulmiin kuitenkin kelpo toistoja helpotettuani hommaa siten, että jätin oman liikkeen pois ja annoin Rapelin vaan hakea.

Nuuskuli on aivan loistokunnossa. Hippanen maistuu ja hymy on herkässä. Huomaahan siitä, että treenikentälle mieli välillä kaihoaa, mutta Nuuskun fanaattisuuden huomioonottaen, Nuuskuli on sopeutunut eläkeläiseloonsa ansiokkaasti.

Käärmeksiä ja aaltoja # 7

Yllä on kuvitettuna tämän hetkiset aktiviteetit ulkoilun ohella. Vieläkään ei olla treenattu Rapsun kanssa yhtään mitään, koska Rapsis tuntuu himppasen löysältä. Hirmuisen kivoja metsälenkkejä on kuitenkin kipitelty ja saatu välillä mukavaa seuraa Zorrosta sekä Topista & Viirusta. Rapsuli on alkanut piristymään, koska hippaset ja hullunmoinen kiekon juokseminen on maistunut Zorron ja Viirun kanssa. Kohta kaveri lienee jättänyt mammalomansa taakseen, mutta vielä se pesiä möyhii joka paikkaan ja päikkärit maistuvat erityisen hyvin. Hankin kuitenkin nameja jääkaappiin, joten ilmeisesti toiveikkaana olen loppuviikon suhteen.

Eilisillan Lykiksen seikkailulla Nuuskutin ja Rapsutin kohtasivat myös käärmeitä, elämänsä kolmannen ja neljännen. Luikerot olivat pikkuruisia eikä niillä ollut sahalaitaa selässä, joten ilmeisesti eivät olleet kyitä. Joskaan en tiedä onko kyykäärmeksillä sahalaitakuviot jo ensimmäisissä nahoissaan ja kuvioituvatko ne vasta myöhemmin. Yritin kyllä tutkailla netistä käärmehien kuvia, mutta ei siitä oikein mitään tullut, kun ne on minusta aivan liian puistattavia katseltavaksi, vähän niinkuin  avohaavat tai se kamala kraatteri Kajaanintiellä keskustasta Prisman suuntaan, jonka ohi ajaminen nostaa korkeanpaikan kammoiselle kylmän hien pintaan.

Viikonloppuna kävimme korpireissuilla. Maaseutumatkailut ovat olleet luppakorvien mieleen. Mökillä Nuuskuli pääsi rallattalemaan sydämensä kyllyydestä ja ilo oli huomata jälkeenpäin, että päätön riekkuminen ei Nupatsua rasittanut fyysisesti. Nuuskusta kuitenkin kroketin peluun seuraaminen sivusta osoittautui henkisesti raastavaksi, niin kovasti paljon olisi tehnyt mieli päästä mukaan pallopeliin.

Tänään Nupatsulla oli seitsemäs allasterapiakerta. Tehtiin yksi pitkä rupeama, jossa tempo vaihteli peruskäynnistä reippaaseen raviin pariin otteeseen. Vesi loiskui kuin altaassa olisi ollut aaltokone.  Nuuskis liikkui oikein hyvin ja oli muutenkin simpsakka typy. Polven possu ei ole vallannut koko elukkaa vaan Nuuskuli käyttäytyi kuin kunnon koira.

Alituiset allaspäivitykset osa 6

Näköjään meillä ei muuta tapahdu kuin vesiterapiaa. Nuusku hölkötteli tänään altaassa piiiitkän rupeaman kahteen otteeseen, joista jälkimmäisellä Nupatsu ravasi oikein kunnon vauhdissa. Ravi oli hirmuisen kaunista, liikkeet hyvät ja vahvat. Vesi roiskui ja Nuusku näytti ihan hevoselta. Melkein kuulin korskeen ja kavioiden kopseen.

Eilen Nuuskutin ja Rapsutin pääsivät nauttimaan Siiri-tollerin seurasta Jamiskalla. Aivan ihana pitkä lenkki aurinkoisessa metsässä. Kolmikko on sen verran aikuista porukkaa, että suurempaa rallia ei ollut havaittavissa vaan enemmänkin yhteistä hengailua ja mättäiden tutkimista. Nuuskusta tämmöinen lenkkeily on aivan parasta, kun kukaan ei riehu vaan nauttii elämästä hillityn asiallisesti. Silloin Nuuskukin voi olla rento ja lomalla järjestyspoliisin roolistaan, ei tarvitse kyylätä onko jollain liian hauskaa.

Metsittynyt norppa eli majava - allasterapia osa 5

Nuuskuli tempaisi torstaisessa allasterapiassaan 6,5 minuutin ja 10 minuutin pätkät. Välissä oleva tauko oli hyvin pieni, melkein olematon, koska ei Nupatsu tuntunut olevan tauon tarpeessa. Vauhti oli reipas ja välillä oli jokunen oikein rivakka pätkä. Lihaskunto alkaa olla kohtuullisesti kohdallaan.

Päivittäin Nuuskuli on viipottanut yhden ulkoilukeikoistaan Jamiskan tai Lykynlammen metsissä vahvistamassa lihaksistoaan. Alkumatkat lämmitellään poluilla ja metsäautoteillä, keskivaiheessa reippaillaan mättäillä ja lopussa palautellaan helpommassa maastossa. Eli ei juurikaan eroa normaaleista ennen loukkaantumista tapahtuneista maastokeikoista, mitä nyt vaan hieman hitaammalla vauhdilla mennään ja lenkkien pituudet ovat olleet lyhempiä.

Aina yhtä fiksun näköiset.

Välillä on ulkoiltu kavereiden kanssa. Keskiviikkona typyt kävivät samoilemassa Zorron kanssa Lykynlammella ja huomenna on tiedossa jamiskailua ihanan Siirin kanssa.

Zorro, Nuusku ja Rapsutin.

Rapsuli on jättänyt viikkotreeninsä välistä ja keskittynyt unohtamaan tiineytensä. Jospa se ensi viikolla olisi jo siinä vireessä, että voi treenata hyvillä mielin ilman, että joutuisi palkkaamaan alavireistä elukkaa. Jos ei, niin jatkamme lomailua. Joka tapauksessa SM-nollien keruu on unohdettu ja siirretty tavoite ensi vuoteen.

Puristus ennen lomaa

Koska valmennusryhmän kauden viimeinen valmennusreissu Kuopioon oli sovittu aikapäiviä sitten, Rapsun loman aloitus lykkääntyi päivällä ja lähdimme eilen matkaan vaikka mitään kummoista suoritusta en luppakorvalta odottanutkaan. Ajattelin, että tarvittaessa kirmaan kuviot yksinäni, otan Rapettimen kanssa parin esteet pätkät kriittisimpiin kohtiin, Tiia-koutsin vinkit vastaan ja treenaan kuviot Rapen kanssa sitten, kun neito on äitiyslomansa pitänyt.

Treeni oli ihan älyttömän hyvä, hauska ja hyödyllinen. Pääpaino oli Aaltosen Mikon ennakoivissa valsseissa, pakkovalsseissa ja liikkeellelähdöissä. Valssit ovat minun ohjaustapani ja liikkeellelähdöt vaativat tehostusta, joten kannatti lähteä mukaan. Ennakoiviin valsseihini olen apinoinut tekniikkaa Dammin Jennyn kisavideoilta ja dvd:ltä katsellen sekä omaksunut oppia Jänesniemen Elinan koulutuksesta. Jossain vaiheessa valssit kulkivat hyvin, mutta nyt tuli palautetta, että yläkroppa ja kädet tekevät juuri sitä mitä pitääkin, mutta nuo jalan rutjakkeet sekoilivat! Sain ohjeeksi kiinnittää huomiota koipiini, jotka eivät menneet kuten niiden olisi pitänyt. Aivan mahtia, koska olin kuvitellut ketaroiden menevän halutun lailla, mutta olivatpa mokomat lähteneet elämään omaa elämäänsä. Liian kaukana päästä olevat ulokkeet heiluivat toisin kuin luulin, joten palaute oli enemmän kuin paikallaan. Saatuani kintut hallintaani ja kääntymään aiemmin, tuli lisää tehoa hommaan ja se näkyi heti Rapsun varmuudessa. Tiia totesikin, että Rapsu kääntyy aivan ilmiömäisen hyvin joka ikinen kerta, kun ohjaukseni on kohdillaan. Tottahan se on.

Ratapiirros ei ole yhtään sinnepäinkään, mutta... Liikaa hyppyjä omituisissa kulmissa, jotta olisi voinut muistaa.

Ennakoivat valssit (5, 9, 10, 13-16, 38) lähtivät sujumaan loistavasti, aika helposti jalkojen oikeat kuviot palautuivat. Ennakoiva valssi sylivekillä (19) oli myös oman oloista ohjausta. Puolivalssit (20-21, 32-33) välistävedoissa imaisivat Rapen hienosti mukaan. Pakkovalssit (24, 28, 41) toimivat hyvin, joskin keskimmäiseen sai laittaa rivasti tossua toisen eteen ehtiäkseen. Vauhdissa noita on kuitenkin Rapen kanssa helppo tehdä, kosk Rapsu lähtee käteen mukaan ja kääntyy tiukasti hypylle, ei oio eikä kaarra ohi. Joihinkin kohtiin radalla olisi voinut tehdä pakkovalssijaakotuksen (28,41), mutta minulle jaakottaminen on niin vierasta, joten kohtiin pamahti luonnostaa ihan vaan pakkovalssi. Koutsin kanssa totesimmekin, että Rapsu ei noissa kohdissa jaakotuksia tarvitse, koska se kääntyy hyvin tiukasti ilmankin eikä hae mitään tyrkyllä olevia esteitä vaan lukee liikettäni. Mutta joissain kohdissa kieltämättä saisin itse hieman etumatkaa jaakottamalla, mutta en tiedä. Syö minulta niin paljon energiaa jo ajatuskin moisesta. Koetin kyllä pakkovalssijaakotusvaihtoehtoakin (28) ja toimihan se hyvin oman ehtimisen kannalta, koska sillä silloin ehdin tehdä jopa valssin persjätön (29-30) sijaan, mutta ei se jaakotus siinä kuitenkaan tuntunut omalta. Minusta on kivempaa pitää katse Rapsussa, onhan se niin nättikin.

Rapsuli oli enimmäkseen oikein pätevä, kulki kivasti ja meni kohtuu vauhdilla. Välillä se oli hitusen lahna, mutta ei niin lahna kuin tiistaintreenissä. Homma ontui lähinnä takaakierrossa (24), joita se yleensä rakastaa, joten siihen oli kauhean vaikea rytmittää oma ohjaus, kun ei eläin tullut totuttuun tapaan. Mutta kun vaihdoin takaakieron pakkovalssiksi, niin jopahan pelitti. Tehtiin Rapsulin kanssa lopulta koko treeni, tosin kahdessa otteessa ja useammassa pätkässä. Tauot, Tepa ja nakit pitivät Rapsulin iloisena ja meinigissä mukana. Mutta vaikka eilen treeni menikin mukavasti, niin kyllä siitä huomaa, että ei se ihan tällä planeetalla ole vaan väsyy helposti ja maitoiset tissit painavat kyydissä. Joten treenitauolle jäämme. Palataan kehiin sitten, kun homma pelaa taas kympillä.

Maksullista mielenrauhaa

Rapsuli on ollut melko ponneton viime aikoina, väsähtänyt rasituksessa nopeasti eikä treeneissä  alkutehokaan ole ollut kovin kummoinen. Rapsuli on ollut myös yleisesti ottaen väsynyt, juonut paljon, läähättänyt ja ollut jotenkin surkea. Aamulla Rapsun emättimestä valui kirkasta nestettä, joten jo aiemmin ajatuksissa välähdellyt märkäkohtuhan se tupsahti mieleen. Vaikka nesteen pitäisikin olla sameaa tai veristä, niin parempi katsoa kuin katua, joten soitto eläinlääkäriin, jonne pääsimme mielenrauhan saavuttamiseksi heti suoraan. Juoksuistahan oli juuri sopivasti märkäkohdun verran aikaa.

Rapsuli ultrattiin, mutta ei siellä mitään täytettä ollut. Otettiin myös verinäyte, koska vaalea erite voisi viitata myös emätintulehdukseen, mutta veri oli tulehduksesta puhdas. Lopputuloksena oli siis... valeraskaus! Varsin mittava sellainen, sillä tisseistä tulee maitoa, ja ensimmäinen laatuaan Rapsulla. Verinäytteessä oli kuitenkin eosinofiilit koholla, mikä voisi kuulemma selittyä sillä, että jotkut loiset, joita pennut voi saada emonsa maidosta ja istukasta ovat lähteneet hiihtämään ympäri Rapsua, koska Rapsuli luulee olevansa tiine. Tai synnyttänyt, kuulemma nuo aamulla valahtaneet nesteet voi jo tulkita synnytysponnisteluiden tulokseksi... Hoito-ohjeiksi tuli matolääke väärässä paikassa hiimailevien loisten surmaamiseksi, loma treeneistä, jotta ei tule vahvistettua ponnettomia suorituksia ja pitkiä pitkiä pitkiä lenkkejä, jotta Rapsu unohtaisi äitiyden.

Sinänsä elukkalääkärireissu oli mainio, jos ei oteta lukuun sadan euron menetystä, koska Rapsu on siellä aina niin hupaisa. No tällä kertaa myös nolottava. Ihmettelin miksi Martinalla oli pokassa pitelemistä samalla, kun kertoi minulle verikokeen tuloksia ja hetkeä myöhemmin tajusin syyn. Kuulin hirvittävän ruminan selkäni takana ja huomasin Rapsun rohmunneen eläinlääkärin pöydältä namikipon nameineen... Martina oli tästä vain ilahtunut, koska sehän on terveen koiran merkki, että ruoka maistuu! Jep, meillä asuu oikeat terveyden perikuvat :) Odotushuoneen vaaka oli myös entiseen tapaan puoleensavetävä ja Rapsu sai nameja jokaiselta klinikan tätiltä. Runsaasti. Rapsu osaa olla suloinen söpöliini.

Merenneitonen juoksee - allasterapia osa 4

Nuuskulin vesijuoksut jatkuivat. Tällä kertaa vedettiin kolme kierrosta, joista keskimmäinen sisälsi osuuden rivakkaa ravia. Tosin Nuusku tarvitsi siihen aika kierrokset matolla, siinä kierrosvauhdissa missä kultsut kuulemma ravaa vauhdilla, Nuuskuli kipitteli vaan reippaammmin... Vikkeläjalkainen eläin tarvitsi minut valejuoksemaan vierellään kilpaa, niin jopa alkoi tassu nousemaan! Kilpailuhenkinen pieni otus.

Vesijuoksentelun vaikutukset näkyvät jo Nuuskun kestävyydessä. Nupakko jaksaa reippailla kunnon lenkkejä ilman, että sorkan lihakset väsyvät eikä lenkin jälkeenkään esiinny jalassa väsymistä vaan typy hilluu entiseen tapaan. Hienoa!

Operaatio Polvi - minuutti minuutilta

Koska puskaradiot laulavat ja googletettaessa "kantasoluhoito koira" esille napsahtaa Nuuskun ja Rapsun blogi, olen saanut useampia sähköposteja asiaan liittyen. Edelleen sähköpostia minulle saa laittaa, en siitä ollenkaan pahastu vaan mielelläni olen avuksi, mutta ajattelin kuitenkin laittaa tähän vielä koontina höpinää asioista, joihin ristisidevammaisen koiran omistajat ovat vastauksia kaivanneet, pääasiassa Nuuskun hoidon ajallisesta etenemisestä ja kustannuspuolesta. Suurinpiirtein samat höpötykset löytyvät kantasoluset-tunnisteen alta, vähemmillä yksityiskohdilla ehkä.

Nuuskun tilan ajallinen eteneminen ja hoito

• 23.02. keskiviikko: Nuusku hieman vaisu jäällä hillumisen jälkeen - ajatus: "onpa se vanha"
• 24.02. torstai: Nuusku hirmuisen kipeä eikä halua liikkua - epäilynä lannelihasrevähtymän paluu
• selkään Back on Track
• kipulääkitys Norocarp 50 mg
• yhteys Heli-eläinfysioterapeuttiin
• 25.02. perjantai: Nuusku laahasi jalkaa ja istuessa jalka lenksotti suorana sivulla - Heli epäili polvivammaa vasemmassa takajalassa
• selkään Back on Track hellimään oikean puolen kuormittuneita lihaksia
• kipulääkitys Norocarp 50 mg/ vrk seuraavat neljä päivää
• yhteys polvivammoista ymmärtävään Martina-eläinlääkäriin
• 01.03. tiistai: Nuuskun jalan tila ei ollut muuttunut mihinkään vaan se oli edelleen toimeton - Martina totesi palpoimalla rispaantuneen ristisiteen vasemman takajalan polvessa
• Nuusku rauhoitettiin, koska polveen pistettiin kortisonipiikki vahvistamaan diagnoosi - jos alkaa käyttä jalkaa, ristiside ei ole poikki vaan rispaantunut, jolloin ristisiteen voi leikkauksen sijaan kantasoluhoitaa
• kipulääkitys Trocoxil 30 mg/ 1 tbl, jonka vaikutus14 vrk
• yhteys koirillekin kantasoluhoitoja tekevään Kristiina-hevoseläinlääkäriin
• 11.03. perjantai: Nuusku vastasi kortisoniin toivotulla tavalla, joten kantasoluhoitoon - Kristiina vahvisti palpoimalla diagnoosiksi rispaantuneen ristiteen ja näki röntgenkuvista alkavaa nivelrikkoa sekä vanhan iskuvamman seurauksena tullutta liikaluuta
• traumaperäinen ristisidevamma
• joko alkanut aiemmin vanhan polveen kohdistuneen iskuvamman seurauksena (Nuusku ei ole tätä koskaan oireillut) ja jäällä on tapahtunut joku virheaskellus, joka on ollut "viimeinen niitti" - polveen kohdistunutta iskuvammaa on seurannut liikaluun kasvu, jonka seurauksena ristiside on lähtenyt rispaantumaan ja aiheuttanut ajankuluessa polveen nivelrikkoa, lopulta polvi ei enää kestä ja ristiside rispaantuu kivuliaaksi asti
• tai vanha polveen tullut iskuvamma on aiheuttanut vain liikaluun kasvua sekä nivelrikkoa ja ristiside on  lähtenyt rispaantumaan maaliskuisen jäällä tapahtuneen pienen tapaturman (virheaskellus tjsp) seurauksena
• juonikuviota on mahdotonta tietää eikä sillä ole hoidon kannalta merkitystä
  
• hoitona kantasoluhoito
• Nuusku rauhoitettiin
• sian sikiön virtsarakon sisältä eristettyjä kantasoluaktivaattoreita pistettiin polveen herättämään Nuuskun omat kantasolut ristisiteen rakennus- ja nivelrikonkorjaushommin
• piikkejä laitettiin polveen neljä
• kipulääkitys Troxocil 30 mg/ 1 tbl, jonka vaikutus 14 vrk mukaan käytettäväksi kunhan edellisen vaikutus loppuu
• hoito-ohjeet: ensin 2 viikkoa hihnassa tarpeille ja sisällä saa olla vapaana, sitten 2 viikkoa lyhyitä hihnalenkkejä ja sen jälkeen saa mennä ulkona vapaana ja olla koira
• 12.03. lauantai: Nuusku koki olevansa elämänsä kunnossa, käytti koipeaan normaalisti eli istui kuin koira, pissi oikea takajalka ilmassa saadakseen virtsat haluamaansa paikkaan eli painoa pystyi varaamaan vasemmalle jalalle normaalisti, pomppi kuin simpanssi
• 18.03. perjantai: Nuuskun vasen takajalka turposi ja oli kipeä - viivästynyt yliherkkyysreaktio
• kesto 2 päivää
• ei vaikuta hoidon tehoon eikä lopputulokseen
• 21.03. maanantai: Nuusku on oma apina itsensä ja marakattimeno jatkuu edelleen

Kuntoutus

• Ensimmäiset kaksi viikkoa
• ulkoilut lyhyitä tarpeillakäyntejä ja istuskelua tuulia nuuskutellen
• sisällä vapaana, joskin tilaa piti välillä hieman rajata, koska muuten apinan ralli oli aikamoista
• normaalisti istuimilla ja sängyillä hengaava luppakorva joutui lattiatasolle huolimatta siitä, että eläinlääkärin antoi luvan hyppiä, kunhan ponnistus- ja alastulopinnat olivat pitävät
• Seuraavat kaksi viikkoa
• aloitettiin lyhyet hihnalenkit, joita teiden liukkaus hieman hankaloitti
• ulkomaailman liukkautta piti välillä vältellä sohjossa kahlaten, jolloin jalan lihasvoiman heikkouden huomasi nopeampana väsymisenä
• sisätilarajoitteet otettiin pois ja Nuusku sai taas pomppia istuimille ja sänkyyn (sängyt ja istuimet eivät tosin ole normaalikorkuiset vaan japanilaisittain matalammat, joten eivät juuri rasita ja ponnistus- ja alastulopinnat ovat matoitetut)
• Neljä viikkoa hoidon jälkeen
• vapaus ja vähitellen pitenevät lenkit 
• eläinfysioterapiaa hierontana kuormittuneiden lihasten hoitoon
• eläinfysioterapiaa Ergobath-allasterapiana (juoksumatto altaassa eli ravia vesivastuksella) jalan lihasten palauttamiseen
• hiekkateillä kävelyä ja metsässä samoilua
• oravien jahtaamista ja puunrunkojen yli loikkimista
• uimista, kunhan vesi hieman lämpenee

Kustannukset

• 01.03. eläinlääkäriasema: tutkimus, rauhoitus ja lääkkeet 52 euroa
• 11.03. hevosklinikka: röntgenkuvat, rauhoitus, kantasoluhoito ja lääkkeet 404 euroa
• Hoitokuluista vakuutus korvasi 305 euroa, joten omavastuuksi jäi 151 euroa

Lisäys 9.5.:

Unohdin aiemmin mainita, että 

• ruokavalioon on lisätty Arthroflex sekä Doils Omega-3 nivelten hyvinvointia varten
• säännölliset B-vitamiiniliuoskuurit lihaksiston palautumista tukemaan
• kiskaistu perinteinen keväinen rasvahappokuuri vahvistamaan ihoa kesän uintimaratoniin

Ranskalaisen kertausta

Vaikka agilityn kisainto on hiipunut ja rippeetkin kadonneet saloille, treeni-intoa löytyy edelleen. Lähdettiin tänään Rapen kanssa pitkästä aikaa kentälle ja oli lystiä vaikka molemmista olikin paras terä kateissa. Minulla flunssan jämät painoivat keuhkoissa ja Rapsu taitaa olla valeraskaana. Otettiin siis maltillisen vähän toistoja, jotta molempien koneet kävivät edes kohtuullisesti.

Ohjelmassa oli ranskalaista eli muunnelma Johan Canallin pääsiäissunnuntain treenistä. Homma alkoi oikein loistokkaasti, kun päästiin virheettä vallan yksi este! No saatiin me hinkuteltua ihan kelpo pätkiä ja otettiin kehityksen vuoksi ratatreenin sijaan vaihtoehtoisia ohjausvaihtoehtoja ohjelmaan: sylkkäriä ja poispäinkäännöstä. Sylkkäri oli aika räpellystä, koska ajoitus oli minulle hankala eikä Rapsulikaan ollut irtovalla tuulella, joten ohjaus toimi oikeastaan ainoastaan Teuvo Tiikerin ollessa palkkana hypyn takana. Alussa Tepa oli melkoisen houkuttava, mutta lopulta Rapsuli malttoi hoitaa homman loppuun saakka eikä oikaista suoraan vinguttamaan. Jyvälle kuviosta päästiin, mutta kyllä tämä tarvitsee molemmilta roimasti harjoitusta tullakseen sujuvaksi. Poispäinkäännös toimi takaakierrolla kivasti, minulla oli tuntuma ohjaukseen ja Rapsu haki hypyn pienellä kaarteella hypäten oikeaan suuntaan, mutta käännöksen jälkeen Rapsu oli vähän, että "täh, mitäkäh?" Vaatii harjoitusta tämäkin ollakseen sulava loppuun saakka.

Treenin jälkeen lähdettiin Katjan ja kelpieotusten kanssa Kuhasaloon jäähdyttelylenkille. Rapsu hiihteli varovasti kelpojen perässä, kun ne välillä tuijottelivat. Mutta kylläpä sitä mieli lepäsi järvenrannalla, ihan tuli retkitunnelma ja tulentekotarve.

Kadoksissa

Metsässä samoilua, metsässä samoilua ja metsässä samoilua. Siinäpä tämän hetken aktiviteetit. On hilluttu omalla kokoonpanolla ja välillä tyttölöihen seurana on ollut Zorro, välillä taas Topi, Mörkö ja Viiru. Ajoittain luppakorvat ovat saaneet seurata parvekkeenoven ikkunan takana tapahtuvaa lihakirveen heiluntaa, kun poroja on pistetty palasiksi. Koirien tositeeveeruokaohjelmaa parhaimmillaan.

Vappupäivä oli tarkoitus viettää Rapsun kanssa Kuopiossa kisaillen, mutta täydellinen kisamotivaation puute sai flunssan tuntumaan oivalta tekosyyltä kotiin jäämiseen viisi minuuttia ennen kuin autoon olisi pitänyt pakkautua. Koko päivän vetkuttelin kotiinjäämispäätöksen tekemistä, koska tuntui, että lähtemättömyys olisi melkoista luovuttamista, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että olisihan se nyt ihan väärin Rapsutintakin kohtaan lähteä radoille puolitehoilla, jos niilläkään. Mennään joko täysillä tai sitten ei mennä ollenkaan. Tähän päätökseen olen tullut tänä vuonna turhan useasti, ja siitä sekä muista syistä johtuen aiotuista (ja maksetuista...) kisasterteista on tullut korkattua hurjat 6,5%. Nyt taidan pitää taukoa näköjänsä turhien ilmoittautumisten lähettelystä ja ostaa säästetyillä rahoilla karkkia.

Katjan tekstistä tunnistin itseni heti. Vanhuus ei tule yksin vaan suuren mukavuudenhalun kanssa. Silloin vielä kohtuu elävänä ja vetreänä olosuhteilla ei ollut niinkään väliä vaan oli kiva kisata, satoi tai paistoi, oli helle tai pakkanen, pohjana hevosenpaska tahi pölisevä hiekka, nurmi saattoi kutitella varpaita tai lenkkarit loiskutella lätäköitä, olipa ohjaajalla kuolemantauti tai paras vire, niin aina mentiin hyvällä fiiliksellä. Nykyään pakkaskisoihin ei kiinnosta lähteä, helteellä on liian tukalaa, raskaspohjainen maneesi ei houkuta, vesisateessa ei voisi vähempää innostaa edes treenata kisaamisesta nyt puhumattakaan, kauas on liian pitkä matka ja palautuminen niin hidasta, että ajatuskin väsyttää. Tosin eilen suurinpiirtein kaikki puitteet olisivat olleet kohdillaan, mutta näköjään sekään ei enää riitä kisamotivaatioon.

Treenimotivaatio vielä löytyy, siis se semmoinen muiden mielestä olematon, mutta minun mielestäni juuri hyvä eli treenit kerran viikossa, jos sää on suotuisa ja muutenkin mukava meininki. Osatekijä kisamielenkiinnon puutteeseen lienee Nuusku. Koska Nuuskuli ei enää lähde koe- ja kisareissuille mukaan, ei niille lähteminen ole hauskaa. Mitä mukavaa on siinä, että maailman parhain ystävä jää kotiin?

Siksipä metsässä samoilun lisäksi lempikoiraharrastukseksi on tullut kartan tuijottaminen tollerit kainalossa kevyttä kesä-/syysretkeä suunnitellen. Semmoisen, jonka Nuuskulikin pystyy tallustelemaan rasittumatta. Jos heinäkuussa lähtisi jonnekin maailmalle, valtameren äärelle uiskentelemaan, kiipeilisi kevyesti ja reippailisi lyhyitä päivämatkoja. Se olisi hyvä se. Viettää aikaa parhaalla porukalla.