... ja koetti tökätä kärsällä kuonoon. Päivän ehdoton kohokohta oli Sinkkolan elukoiden pällistely. Ihanat lampaat, vuohet, pollet ja kanat keräsivät Nuuskun ja Rapsun ihmetteleviä katseita. Possujen kohtaaminen oli aivan huikeaa! Molemmat luppakorvat alkoivat huiskutella häntiään possuille samaan malliin kuin lajitovereista rakkaimmille eli tollereille. Saparohännät olivat riemussa mukana ja kirmasivat aitauksen toisesta laidasta uusia kavereitaan moikkaamaan. Possuista toinen oli vallan rohkea ja tunki kärsänsä aitauksen raosta, jolloin Rapsuli olisi halunnut vaihtaa kirsunsa töpseliin. Toki varoin, etteivät elukat oikeasti pääse toisiaan koskemaan, jotta ei satu mitään vahinkoa. Sitten possu ovelana sanoi "röh" ja Rapsu sinkosi puoli metriä taaksepäin. Siinä Rapsuli tovin pää kallellaan mietti "täh?", tuli lopulta tulokseen, että ei "röh" koiraa pahenna ja olisi halunnut tunkeutua aitaukseen uusien kavereidensa kanssa. Väittäisin, että siinä koettiin molemminpuolista sielujen sympatiaa, ihan samiksia olivat.
Pitkästä aikaa lähdettiin tänään agilitytreeneihin. Rapsuli on ollut melkoisen pirteä viime aikoina, joten ajattelin katsoa miltä se treenikentällä vaikuttaa ja pitää sessiot lyhyinä, ratkiriemukkaina sekä antoisina. Tässä onnistuttiin paremmin kuin hyvin. Kerrattiin vanhaa valssitreeniä (1-17) ja olipa lystiä! Rapsu oli niin mahti hieno eläin. Kulki kovaa, kuuliaisesti ja ne käännökset... Kyllä silmä lepäsi. Onnistuin ohjaamaan hyvin eikä valssit valuneet. Koska homma ei hinkkaamista kaivannut, reenittiin toisella kierroksella haastellisia keppikulmia ja olipahan hauskaa tämäkin. Suljetut kulmat Rape poimi suvereenisti vaikka mistä vauhdista ja millaisista kulmista, mutta vaikeissa avokulmissa tuli ongelmia. Avokulmat eivät ole Rapella oikein hallinnassa eikä se niissä lähde hakemaan aktiivisesti oikeaa keppiväliä vaan survoutuu siihen (yleensä toiseen) mihin minun liikkeeni sen vedättää. Eli Rapsu ei lue avokulmakeppejä ollenkaan vaan minua. Tämä nyt ei suuremmin yllätä, koska sitähän se tekee aina ja kaikkialla. Saatiin avokulmiin kuitenkin kelpo toistoja helpotettuani hommaa siten, että jätin oman liikkeen pois ja annoin Rapelin vaan hakea.
Nuuskuli on aivan loistokunnossa. Hippanen maistuu ja hymy on herkässä. Huomaahan siitä, että treenikentälle mieli välillä kaihoaa, mutta Nuuskun fanaattisuuden huomioonottaen, Nuuskuli on sopeutunut eläkeläiseloonsa ansiokkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti