Rapsuli on ollut melko ponneton viime aikoina, väsähtänyt rasituksessa nopeasti eikä treeneissä alkutehokaan ole ollut kovin kummoinen. Rapsuli on ollut myös yleisesti ottaen väsynyt, juonut paljon, läähättänyt ja ollut jotenkin surkea. Aamulla Rapsun emättimestä valui kirkasta nestettä, joten jo aiemmin ajatuksissa välähdellyt märkäkohtuhan se tupsahti mieleen. Vaikka nesteen pitäisikin olla sameaa tai veristä, niin parempi katsoa kuin katua, joten soitto eläinlääkäriin, jonne pääsimme mielenrauhan saavuttamiseksi heti suoraan. Juoksuistahan oli juuri sopivasti märkäkohdun verran aikaa.
Rapsuli ultrattiin, mutta ei siellä mitään täytettä ollut. Otettiin myös verinäyte, koska vaalea erite voisi viitata myös emätintulehdukseen, mutta veri oli tulehduksesta puhdas. Lopputuloksena oli siis... valeraskaus! Varsin mittava sellainen, sillä tisseistä tulee maitoa, ja ensimmäinen laatuaan Rapsulla. Verinäytteessä oli kuitenkin eosinofiilit koholla, mikä voisi kuulemma selittyä sillä, että jotkut loiset, joita pennut voi saada emonsa maidosta ja istukasta ovat lähteneet hiihtämään ympäri Rapsua, koska Rapsuli luulee olevansa tiine. Tai synnyttänyt, kuulemma nuo aamulla valahtaneet nesteet voi jo tulkita synnytysponnisteluiden tulokseksi... Hoito-ohjeiksi tuli matolääke väärässä paikassa hiimailevien loisten surmaamiseksi, loma treeneistä, jotta ei tule vahvistettua ponnettomia suorituksia ja pitkiä pitkiä pitkiä lenkkejä, jotta Rapsu unohtaisi äitiyden.
Sinänsä elukkalääkärireissu oli mainio, jos ei oteta lukuun sadan euron menetystä, koska Rapsu on siellä aina niin hupaisa. No tällä kertaa myös nolottava. Ihmettelin miksi Martinalla oli pokassa pitelemistä samalla, kun kertoi minulle verikokeen tuloksia ja hetkeä myöhemmin tajusin syyn. Kuulin hirvittävän ruminan selkäni takana ja huomasin Rapsun rohmunneen eläinlääkärin pöydältä namikipon nameineen... Martina oli tästä vain ilahtunut, koska sehän on terveen koiran merkki, että ruoka maistuu! Jep, meillä asuu oikeat terveyden perikuvat :) Odotushuoneen vaaka oli myös entiseen tapaan puoleensavetävä ja Rapsu sai nameja jokaiselta klinikan tätiltä. Runsaasti. Rapsu osaa olla suloinen söpöliini.
2 kommenttia:
Voi Rapsuliini!Zorrolle ei kyllä koskaan kukaan tarjoa nameja eläinlääkärissä, Zorro ei osaa olla suloinen söpöliini... :D
Rapsu voi vetää Zorrolle jonkun söpöstelykurssin, niin sitten Zorrokin saa tätit kipittämään luokseen operaatiohuoneista ja lepertelemään namit kourassa sekä urkottelemaan vastaanottotiskin yli niin, että melkein luiskahtavat pää edellä tantereeseen. Myös se, että R niin mielellään jäisi eläinlääkäriasemalla asumaan on varmaan vetoavaa, ei se sieltä pois haluaisi lähteä vaan jäädä vaakamaskotiksi :)
Rapsun söpöolemus yhdistettynä harrastuksiin on myös jotenkin vetoavaa, aina jaksetaan ihmetellä miten noin pieni ja "tuommoinen" (en ole ihan varman mitä "tuommoisella" aina tarkoitetaan, toivottavasti jotain positiivista...) voikin harrastaa vaikka mitä. Eilenkin yksi vastaanottotilan mies oikein asiakseen päivitteli asiaa, mutta muuan hoitaja oli asiansa tasalla ja tiesi, että asenteella mennään.
Ilmeisesti useiden koirilla on myös huono ruokahalu, koska Rapsusta niin monesti sanotaan,että "se on niin ihana, kun sille maistuu..." ja tungetaan lisää namia kitaan. Millonkas sille ei toki maistuisi.
Lähetä kommentti