Nolla

Perinteinen kisaflunssakuolemantauti saapui luokseni yöllä, mutta siitä huolimatta suunnattiin Rapsulin kanssa Micran kuono kohti Pieksämäkeä. Matkaseuraksi saatiin Ninka, Vappu ja Hippa. Lummerannan Hannele oli suunnitellut varsin vauhdikkaat radat, joissa oli ihanneajatkin sen mukaiset eli ei aikaa ylimääräisille kurveille.

Ensimmäinen rata oli vallan palikka ja tuntui ohjauksellisesti ykkösluokan liitelyltä putkihässäkkää lukuunottamatta. Tosin suoraviivaisuus toikin sitten omat haasteensa ja paikoin tuntui, että oma jalka ei riitä varsinkaan, jos jäi yhtään hiimailemaan. Lopussa Rapsu meinasi livetä pari kertaa omille esteille, mutta sain pakan kuitenkin kasaan ja lopputulokseksikin nollan, vaikka nuolaisin (ja kiljuin ilosta) uhkarohkeasti ennen viimeistä estettä mikä oli kostautua.

Toinen rata oli haasteellisempi eikä yhtään vähemmän juoksuvoimaa vaativa. Valitettavasti onnistuminen kosahti kolmannelle esteelle, jossa otin Rapsun niin voimakkaasti käteen, että se tuli putken (3) ohi. En jäänyt asiaa korjaamaan, koska tekemälläni liian pitkällä hirtto-ohjauksella Rapsun kuuluikin tulla käteen, joten nielin mokani ja vedettiin vauhdilla eteenpäin. Loppurata meni hienosti ja kauhulla odottamani poispäinkäännökset (5, 12) sujuivat hyvin vaikka ei niitä olla liiemmin harjoiteltukaan. Tosin jos oltaisi, niin ehkä energiaa olisi jäänyt ahdistumisen lisäksi huolellisempaan putkeen (3) ohjaukseen.

Kivat radat, kiva meno. Ensimmäisellä radalla Rapsu napotti lähdössä koreana kuin sammakko ja toisella kuulemma varasti. Varastus ei ollut kuitenkaan niin törkeä kuin aiemmin, joten jotain edistystä ;) Kontaktit Rape otti hyvin ja mutkissa kaarteet olivat pienet silloin, kun ehdin sitä hyvin kääntämään, mutta jossain kohdissa lurahtivat kurvit taviskoiran kaarrokseksi tiukan rapsuliuden sijaan. Kokonaisuutena Rapsuli pelitti mainiosti, mutta itsellä oli hitusen tahmea olo.