Rapsuli oli varsin kivassa iskussa ja saikin kehuja tollerimaisesta liikkumisestaan eli tiukoista käännöksistä, hyvästä kehon kaarteesta käännöksissä sekä liikkeen rytmityksestä eli kyvystään koota itsensä kurveihin ja vetää pitkää laukkaa suorilla.
Minä puolestani en ollut missään iskussa, monesti olen huono ollut, mutta harvoin ihan näin huono. Aivan käsittämätöntä sekoilua, blondimenoa ja turhan usein muisti pätki. Oli niin takkuista liikkumista, että suorastaan hävetti. Auttaisi kuulemma asiaa, jos hahmottaisin itseni, liikkuisin samaan suuntaan koiran kanssa enkä sotkeutuisi jalkoihini... Toivottavasti huomenna menee paremmin.
Rapsuli pyöri hirmuisen kivasti ja perusohjauksen lisäksi vetelin muutamat niistot (2, 5). Välistävedon puolivalssi (14-15) oli aluksi hieman puolivillainen, tai oikeastaan olematon, mutta huolellisesti tehtynä tuotti tulosta. Rapsu haki kepit jokaisella toistolla upeasti oikein vaikka kulma oli haastava ja pujotteli ne tunnollisesti loppuun vaikka pidin sivuttaisetäisyyttä ja hieman vedätin. Itseltäni uudenlaista rohkeutta piti löytää välille 20-24, jossa lähdin juoksemaan hullunlailla Rapsun mennessä putkeen (20) ehtiäkseni persjättöön ennen hyppyä (24). Noin rohkeana en tuota omin nokkineni olisi uskaltautunut tekemään, koska aiemmin R on tullut herkästi perässäni esteiden ohi, mutta tottahan toki se on kehittynyt ja varsinkin, kun etenin esteiden suuntaisesti ja esteiden kiertäminen olisi ollut Rapsulle suorittamista työläämpää, poimi Rapsukin ne matkalta mukaan. Myös oma liike välillä 26-28 vaati säätämistä, koska jäin kupeksimaan sen sijaan, että olisin ollut asemissa ottamassa Rapsua hypyn (27) yli ja näyttänyt sijainnillani etenemissuunnan, mutta sekin saatiin hyvin kuntoon. Puomin alastulon nopeuttamiseen tuli taas hyvää vinkkiä.
Kokonaisuutena todella antoisa päivä. Juuri liikkuminen, rytmitys ja rohkeus ovat asioita, joihin neuvoja kaipaan. Sitä kun ei itse oikein pysty arvioimaan, toisin kuin monia muita ohjausratkaisuja ja tekniikkaa. Koska Rapsu ei sinkoile väärille esteille, ei tiputtele rimoja, ei tunaroi juuri muutenkaan ja minun ohjaus on koiralle sopivaa, niin liikkuminen on se heikoin lenkki. Onhan tästä ennenkin kuultu eli jään ihailemaan Rapsun menoa sen sijaan, että kiitäisin eteenpäin. Mutta onko se nyt ihme, kun Rapsu on niin söpö.
Nuuskulipuuskulilla on nyt kolme viikkoa hybridiyttä takanapäin. Nupa on jatkanut erinomaista kuntoutumistaan ja päässyt jo pariin otteeseen nousemaan sekä laskeutumaan rappusia. Ulkona pikkupossu lenkkeilisi maailmantappiin, mutta ihan niin pitkälle ei olla vielä menty. Jalka toimii hyvin eikä tunnu aristavan tai vaativan varomista. Hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti