Kevätkorva

Rapsun perinteinen kevätkorva ilmaantui eilen kylään. Pikkueläin kutisi korvastaan kovasti ja korva oli hirmuisen punainen, mutta mitään mönjää siinä ei kuitenkaan paljaalla silmällä näkynyt. Rapsu oli kuitenkin erityisen surkea, joten varattiin elukkalääkäriltä tälle päivälle korvan esittelyaika.

Yllätyksekseni syvältä korvan uumenista ei löytynyt hiivaa, vaikka sitä sinne yleensä keväisin tupsahtaa. Jotain jämähtänyttä vaikkua kuitenkin löytyi ja orastavaa tulehduksen tynkää, joten korvaan saatiin turhat vaikut karkoittavaa puhdistuslitkua ja jotain tippoja, joten jospa se siitä sitten. Koska Rapsulla oli selkeästi paha olla, tuikattiin Rapsuun satsi kortisonia, jotta korvaa ei kutita, olo olisi parempi ja korva pääsisi parantumaan ilman takajalan aiheuttamaa mekaanista ärsykettä. Lisäksi Rapsu joutuu möllöttämään tötterö päässä silloin kun ei ole valvovan silmän alla.

Kortisonipiikin ansiosta pääsiäiskisat jäävät väliin, koska dopingvaroaika ei ehdi mennä umpeen ennen mittelöitä. Olisihan tuo ollut nasakkaa liitää kotikulmilla kuusi starttia, jos korva olisi ollut kunnossa. Vaan jospa sitä ensi vuonnakin olisi pääsiäinen. Mutta, mutta, katsellaan kisakentille paluuta sitten, kun elukka voi hyvin ja mahtuu sääntöihin.

Rapsuli oli kyllä mainio elukkalääkärissä. Odotushuoneen vaaka on Rapsusta maailman mukavin peli, joten siihen mennään heti, kun vastaanottotilaan saavutaan ja vaa'alla napotetaan tyytyväisenä katse suunnattuna tiskillä olevaan namikuppiin. Vaa'alla käytiin oma-aloitteisesti myös useita kertoja operaation jälkeen sillä aikaa kun maksoin ja aina yhtä toiveikas katse suunnattuna namikuppiin. Mie tarjoan poronkorvan sille joka arvaa montako kertaa vaakaa tarjottiin ja montako kertaa siitä sai namia.