perjantai 15. huhtikuuta 2011

Geschmeidig

Rapsutin pääsi vuorostaan puolivuosihuoltoon Heli-eläinfysioterapeuttille, josko olisi urheilun jälkiä kehoon painunut. Rapsuli ei perinteisesti ole lihaksistaan jumiin mennyt, mokoma kumikana, vaan hieronnat ovat olleet Rapen osalta puhdasta hemmottelua, mutta nyt odotin tapahtumaa uudella mielenkiinnolla, koska takana on useat talvikauden treenit erilaisilla keinonurmialustoilla. Kuitenkin kivituhkalla liitämään tottunut elukka joutuu sopeutumaan erilaiseen liikkumiseen keinonurmella, joka luistaa ja pitää aivan eritavoin, joten ajattelin, että siinä voisi pieni eläin vaikka rasittua.

No eihän se. Kovin oli hyvässä voinnissa, notkea, norja ja taipuisa, mutta jos karvoja alkoi halkomaan, niin etulapojen tuntumassa oli pienen pienet pisteet, joiden hierontaa pystyi ehkä pitämään muunakin kuin juhlallisena kauneussalonkikäyntinä. Päättelin tästä, että käännökset ja alastulot ovat rankempia keinolla kuin luonnolla, mutta eivät niin ratkaisevasti rankempia, että sillä olisi lihaksiston kannalta väliä.

Pitkästä aikaa Rapsuli näki pihalla möllöttävän hepan, joka oli yhtä jänskä kuin hirvi ja kiekkoa ravaava koni jo niin hurja, että sitä ei oikein uskaltanut edes katsoa. Näppäräähän sitä onkin kieltää asiat, jotka eivät omaan maailmaan mahdu. Ja olisihan se aika paljon vaadittu, että pieni muru ymmärtäisi hepalla ja hirvellä olevan eroa.

Ei kommentteja: