keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Tekniikan hiontaa

Illan tekniikkatreeniin haettiin inspiraatiota agi.fi-lehden treenikuvioista. Hitusen muokkailtu omaan makuun sopivaksi tavoitteena treenata erityisesti niistoja ja saksalaisia.


Vaaleissa palleroissa haastetta tuotti luonnollisesti oma ajoitukseni herkän pikku Rapsulin kanssa. Jos niistossa ennakoin, ennakoi myös Rapsu ja kielsi hypyn. Jos koetin varmistella vitkutellen, Rapsu kielsi hypyn, koska ei halunnut hypätä minua päin. Homma toimi oikein kauniisti, jos tein ajoituksen juuri oikein enkä vain melkein. Hirmuisen kaunista käännöstä pieni punainen pukkasi, kun se vain ohjattiin oikein. Hmm, ei tuon nyt tietysti pitäisi yllättää, että huolellisesta ohjauksesta on hyötyä... Ysi putkella meinasi minulle tulla pientä kiirettä, mutta Rape kääntyi tiukasti pituuden jälkeen kepeille. Kuvassa ei näy keppien vieressä möllöttänyttä putkea, joka olisi voinut imaista koiran sisuksiinsa, mutta hienosti Rapsu sivuutti koko asian. Hieman takkuinen oli myös kääntö hypyltä 13 putkeen, joten pitää treenata vastaavaa kohtaa lisää. Joskus.

Tummissa palleroissa meno oli aivan loistokasta. Ekalla pätkällä molempia vaivannut ponnettomuus ja ajoittainen poissaolevuus oli kadonnut ja tilalla oli kunnon asennetta. Aivan hirmuisen hienoa menoa aina ysi hypylle saakka. Mie niin tykkään Rapsun ohjattavuudesta, mutta en kyllä yhtään tykkää omasta ohjauksestani. En saanut millään ysille viskileikkausta (tjsp.) pelittämään, koska rytmitykseni oli aivan hanurista. Rynnin liian hanakkana hypylle, jolloin meinasin kompastua elukkaan ja vauhtini oli töksähtelevä, jolloin elukkakin töksähti hypyn yli takaisin. Lelupalkan odotellessa siivekkeen takana leikkaus sujahti niin kauniisti, mutta ilman näkyvää kohdetta Rapsutin seurasi surkeaa ohjaustani eikä homma toiminut. Tosin en sellaista ohjausvaihtoehtoa ikinäkoskaan Rapsun kanssa kisakentillä valikoisi vaan ottaisin toimivamman vaihtoehdon, mutta ajattelin tänään olla kokeellisella tuulella ja testata rajojamme. Vastaanhan nuo tulivat.

Nuusku on melkoisen rasittava potilas, koska Nuusku ei edelleenkään ole omasta mielestään potilas vaan superhessun serkku ja taikaviitan täti. Sen sijaan, että pissit lirautettaisiin suosiolla jalkaa säästäen tienlaitaan, haluaisi Nuusku kiivetä penkalle ja kahlata hankeen ja loukkaantuu suuresti, koska siltä tämä evätään. Sisällä paikallaan oleminen tuntuisi olevan kovin vaikeaa, jos tila on rajattu, joten häkkilevon sijaan Nuusku on aitauslevossa, koska silloin lepääminen on kivempaa, kun saa itse valita pötkötyskohtansa.

3 kommenttia:

Ninka kirjoitti...

Voi Nupa :( Mie niin toivon että söpöläinen korjaantuu vielä onnelliseksi ja tekeväiseksi tolleriksi!!! Tein kantsis varmaan ryhtyä reenaa jotain koirajoogaa helpotukseksi tuohon paikallaan nöpöttämiseen :)

Heidi kirjoitti...

Joo, miekin aattelin, että jotain rauhallista puuhaa sille pitää järjestää sitten, kun se tuosta kohenee. Nythän en uskalla edes ajatella mitään yhteistätoimintaa, koska Nuusku ajatustenlukijana nostaa heti kierrokset kaakkoon. Jotkut kun eivät osaa tehdä mitään tekemättä sitä täysillä. Eivät edes maata paikallaan.

Riitta kirjoitti...

Pikaista paranemista Nuuskulle! Toivottavasti Nuusku nyt malttaa lepäillä tarpeeksi, jotta palautuisi koipi kuntoon nopsaan.