perjantai 14. tammikuuta 2011

Pientä priimaa

Olipahan lystikästä päästä eilen illalla pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Lämmittelylenkillä Nuusku koikkelehti kuin pikkuinen vasikka, pylly pyöri innosta ja suu oli yhtä hymyä. Rapsu ei fiiliksissään jäänyt yhtään jälkeen vaan piehtaroi pitkin hankia minkä kerkesi. Molemmista olisi hölmömpikin huomannut, että ollaan menossa niin mieleisiin harrasteisiin, että ei mitään rajaa.

Teemana oli ratatreeni ja siinä oli esteitä kentällä enemmän kuin kuvassa ja oli se rata pidempikin, mutta minä ja punaiset suoritimme alla olevan pätkän 1-16. Minun kunto oli kuitenkin puolikas vielä ja mukavampihan se on tehdä vähän hyvin kuin paljon heikosti.



Nuuskulla meinasi kaarros kakkoshypyltä kepeille mennä pitkäksi, mutta ajoitettuani kakkoselle ennakoivan puolivalssini hieman aiemmin, tuli kaarroksesta oikein nätti ja söpö. Rapsuttimella kaarre oli hirmuisen tiukka ilman sen kummempaa säätämistä, koska sillehän riittää, että jään esteen toiselle puolelle, jolloin Rape haluaa tyköni takasin heti. Valssin tempaisin keppien jälkeen, aluksi koetin persjättöä, mutta Nupa sinkosi silloin pöydälle. Luonnollisesti, koska pöytää palauteltiin mieleen ennen varsinaista treeniä ja tarve sille olikin: Nuuskuli juoksi aluksi pöydästä täysillä läpi, mutta parilla toistolla ja hienolla "houplouphoo" komennolla se pöydälle jämähti. Rapsulla sama homma. 

Keppien jälkeiseen hyppypyöritykseen koitin kahta ohjausversiota, joista ekassa sylivekki vitoselle, takaakierto ja päällejuoksu kutoselle sekä niistosokkari seiskalle. Nuuskulla toimi oikein hyvin nuuskuksi, mutta olisihan niisto voinut tiukempi olla vaan tuo nyt lukee niitä miten lukee. Ehkä Nuuskulle siihen olisi vielä jonkun ennakoivan valssin voinut koettaa, koska niillä se kääntyy paremmin, kun pääsee aikaisemmin vääntämään. Rapsulla meni aluksi kuutosen kaarre niin tiukaksi, että lähti koko siiveke mukaan, mutta toistoissa pysyi siivekekin paikallaan. Rapsun niistosokkarikin pelitti hienosti, kun vaan rohkenin käteni sinne ohjaukseen laittaa. Lopun pätkässä ei ollut kummankaan kanssa mitään ihmeellistä, kunhan vaan mentiin korkealta ja kovaa.

Ja lisäys 16.11.
Niin joo, voisihan sen toisenkin ohjausvaihtoehdon keppien jälkeiseen hyppypyöritykseen laittaa mustiin. Siinä vippasin elukan viitoselle  vähän vekkiä vääntäen, tein pakkovalssin kuutoselle ja niistosokkari seikalle. Hyvin kääntyi Nuusku tällä vaihtoehdollakin, olisiko viitonen tullut jopa tiukemmin. Rapsulla tuli pakkovalssilla kuutoselle enemmän kaarretta. Minusta ensimmäinen versio oli paljon kivempi ja itselle luontevampi, mutta mukavahan nuita pakkovalssejakin on treenata.

Ei kommentteja: