Juoksuinen tokotyttönen

Pitkästä aikaa kaivettiin Rapsuttimen kanssa tokohärpäkkeet esille, iskettiin lelut kassiin sekä hevospaistia taskuun ja lähdettiin pesiskentälle heilumaan. Kovasti oli kuuma, joten pikatreenit pidettiin. Tavoitteena oli lähinnä palautella mieleen mistä oikein olikaan kysymys, joten ohjelmaan otettiin Rapsun suosikkia ruutua, kapuloiden roudaamista, seuraamista sekä paikalla makuuta. Pikkuisen sitä sun tätä siis.

Ruutuun lähetyksiä reenittiin ensin kosketusalustalle. Toimi hyvin lyhyellä matkalla, mutta jos matkaa pidensi, kirmasi neropattini painamaan ruudun reunusnauhaa alustan sijaan. Mussukalla ei ollut ihan selkeyttä hommassa. Vaihdoin alustan tilalle lelupalkan, jolloin Rapsuli tykitti määrätietoisesti keskelle ruutua. Lelulla saatiin mukavasti toistoja pidemmältäkin matkalta. Koetin loppuun vielä lähetystä kaukaa ilman valmista palkkaa ruudussa ja Rapsuli irtosi hyvin. Viimeiseksi otettiin vauhdilla lelulle.

Puukapulaa Rapsutin haki yhtä innoissaan kuin tsiljoona vuotta sitten treenatessamme. Noutokohdasta hieman kangastettu metallikapula tuli pari kertaa mallikkaasti, mutta sitten Rapsu alkoi läpsytellä korviaan ja tiputti kapulan tuijottaen sitä epäluuloisesti. Reaktio oli selkeä kärpäsampiasipörisijähomma, joten eipä siinä auttanut muu kuin todeta, että se oli sitten siinä. Pienen tauon jälkeen otettiin yksi onnistunut metallikapulan palautus käteen, jotta ei jäisi kammoa siihen.

Seuraamista palauteltiin mieleen ihan simppelillä askel ja palkkaus -meiningillä. Tiivistä, intensiivistä ja innokasta. Meni paljon paremmin kuin joskus silloin kauan sitten ja tuntui siltä, että siinä voisi harpata jo eteenpäin ja vaikeuttaa, mutta en uskaltanut, kun oli niin kivaa onnistua. Eikähän tuo olisi oikeasti viisasta hötkyillä tässä vaiheessa, kun vasta muistellaan koko lajia.

Paikkamakuuta loppuun. Häiriötä riitti niin kuin koko treenin ajan. Pesiskentällä harjoitteli joku pieni ihmisenalku polkupyöräilyä, ohi lenkkeili ihmisiä ja koiria niin kentän laidalla kuin kentän poikkikin. Rapsua ei mikään ylimääräinen kiinnostanut vaan siinä se makasi rauhallisena. Yhden kerran nousi seisomaan, mutta ei häiriöstä johtuen vaan sillä taisi vaan tulla ikävä.

Railakas juhannus

Toipilas-Nuusku ei malttanut pysyä toipilaana vaan hillui kesämökillä kuin terveinkin kaveri. Hieman mietimme, että uskaltaakohan vesipetoa viedä veden läheisyyteen ilman, että sillä lähtee delfiini tassusta, mutta tulimme siihen tulokseen, että henkisesti aaltojen liplatus tekee sille hyvää.

Luultavasti hyvinvointi jäikin henkiselle tasolla ja huomenna Heli varmaan toteaa, että toipuminen ei ole ainakaan edistynyt... Nuuskuli laukkasi rannalla, pomppi järveen, riehui vesillä ja teki kaikki hulluksi. Nuuskis reagoi kaikkeen heti ja täysillä. Mikään asia ei jäänyt huomaamatta, mitään ei voinut tehdä ilman, että Nuusku oli paikalla ennen kuin ehti edes ajatella jonkin tekemistä. Nuusku grillasi, Nuusku rakensi kokon, Nuusku nosti lipun salkoon, Nuusku tiskasi, Nuusku lämmitti saunan, Nuusku teki polttopuita, Nuusku paistoi lettuja, Nuusku vatkasi kerman, Nuusku haki ruuat kellarista, Nuusku kävi ulkohuussissa, Nuusku tyhjensi kompostin, Nuusku ui ja huolehti muiden uimisista, Nuusku, Nuusku ja Nuusku. Yleensä Nuusku on itse rauhallisuus ja terästäytyy vasta toiminnan koittaessa, mutta ilmeisesti toimettomuus alkaa näkyä jopa tuossa lahnassa. No oikeasti meillä oli tolkuttoman hauskaa.

Rapsusta kuoriutui maailman paras venekoira. Se on niin rento elukka joka tilanteessa ja voi ottaa päiväunet milloin vain. No onhan tämä tullut koe- ja kisareissuilla jo huomattua, mutta tulipa nytkin. Kävimme useampana päivänä perinteisillä soutureissuilla saaria kiertelemässä ja siinä missä Nuuskua täytyy pitää paikallaan, jotta se ei päivystä ympäri venettä, harrasta vedenmaistelua yli laidan ilmeisesti testaten millä puolelle lilluu maukkain vesi, koeta pelastaa airoja ja hypi järveen, Rapsu asettuu joko veneen pohjalle tai keulaan kerälle ja ottaa tirsat. Välillä Rapsu katselee rantakivillä kyyhöttäviä lokinpoikasia tai yli lentäviä joutsenia, mutta pääosin se koisaa. Noh, muutaman kerran piti haukkua rannalle, jossa ilmeisesti liikkui Rapsun mielestä joku.

Rapsu on myös mahtava rantabeibe. Ehkä 90 % ulkonaoloajastaan Rapsu retkotti uimapatjalla ja otti aurinkoa. Se tykkää paahteesta eikä se hakeudu varjoon oma-aloitteisesti. Se vaan pötköttää onnellisena helteessä. Jos Rapsu ei söisi myrkkykasveja, uskaltaisin olettaa, että kyllä se tietää mitä se tekee, mutta simppeliydestään johtuen se ohjattiin välillä varjoon, jossa se pysyi ehkä 2 minuuttia ja sitten veri veti takaisin auringon palvontaan.

Juhannuksen koomisinta antia oli, kun yhdeltä sisäsaaren kävelyreissulta palattuamme mökin rannassa oli vieras koira ja Rapsun mielestä siinä oli aihetta hälytykseen. Rantaan tultuaan Rapsu kajautti väkevän hälytysujelluksen ja syöksyi samalla sisälle jatkaen reviirin puolustusta urheasti ikkunan läpi. Mokoma mamero. Nuusku sentään asettautuu rohkeannäköisesti ihmistensä taakse ja vaikuttaa edes siltä, että jos ihmisillä ei ole taitoa hoitaa tilannetta, astuu Nuusku puikkoihin. Tosin luulen Nuuskun vain näyttävän siltä, todellisuudessa se varmaan pinkoisi kärjessä karkuun, jos tilanne sitä vaatisi. Joka tapauksessa vieraileva koira oli tosi kiva, mutta uroksena joutui poistumaan kahden juoksuisen nartun reviiriltä.

Rapsun tämän viikon tokon treenaaminen eteni niinkin pitkälle, että otin naksuttimen mukaan mökille. Ensi viikolla ryhdistäydyn.

Sata salaisuutta

Sirkku haastoi minut joskus muinoin kirjoittamaan 100 asiaa karvakuonoistani ja vihdoinkin sain sen aikaiseksi. Järjestykseen en jaksanut loppupeleissä enää panostaa, ajatus minulla oli kyllä hieno, mutta hyydyin toteutusvaiheessa (lue: tiedossa sekavaa horinaa). Suuria paljastuksia ei ole luvassa, mutta jotain kauhua kuitenkin. 

1. JYVÄSKYLÄ - NUUSKU TASSUTTELEE ELÄMÄÄNI. 
2. Päädyin hankkimaan tollerin vaikka en ollut koskaan semmoista elävänä nähnyt.
3. Koirakirjoista välittyi kuva aika epelistä ja mieheni oli lenkkeillyt yhden tollerin ohi, joka vaikutti vekkulilta myös luonnossa.
4. Ajattelin tollerin olevan kätevämpi kuin kultainennoutaja, koska jaksaisin kantaa sen metsästä pois, jos sitä purisi käärme.
5. Oikeasti jaksan kantaa elukoitani ehkä 20 metriä, joten tuolla perusteella kovin suureen metsään ei ole asiaa.
6. Nuusku oli varattu ja sen nimi oli päätetty ennen Nuuskun syntymää.
7. Valitsin Nuuskun pentulaatikosta taidokkaalla intuitiivisella otteella.
8. Nuusku on virallisesti vammainen alennusmyyntikoira.
9. Olen oikeasti sitä mieltä, että Nuusku on maailman paras koira.
10. Nuusku on myös maailman viisain koira, ja tässä kohtaa on hyvä muistaa, että viisaus ja älykkyys eivät ole synonyymejä.
11. Nuuskun pentuajan pehmolelut ovat edelleen ehjiä, koska Nuusku kohtelee lelujaan hellyydellä.
12. Harrastan Nuuskun tassujen haistelua.
13. Nuusku ei arvosta julkista hellyyttä kovin korkealle.
14. Nuusku rakastaa hellimistä neljän seinän sisällä.
15. Aamuisin Nuusku koettaa herättää minut huokailemalla vieressä, haukottelemalla äänekkäästi, ojentelemalla jäseniään, tuijottamalla minua kirsu kiinni nenässäni, mutta Nuusku ei koske minuun ennen kuin osoitan elonmerkkejä.
16. Nuusku on maailman nopein uimari.
17. Nuuskun lempimusiikkia ovat Metrotytöt.
18. Nuusku rakastaa aukeita korkeita paikkoja, joissa näkee kauas ja tuuli tuo tuoksuja nenään.
19. Nuusku tykkää järven jäästä, erityisesti Jyväsjärven.
20. Nuuskulla on loistava suuntavaisto enkä edes yritä kyseenalaistaa sitä.
21. Menin autokouluun ja ostin auton vain ja ainoastaan sen takia, että Nuusku pääsisi kovasti pitämiinsä harrastuksiinsa.
22. Olen lopettanut laulamisen kotona, koska Nuuskun mielestä lauluni raastaa tollerin korvia.
23. Nuuskusta on kiva maata ruoanlaittajan varpaiden päällä.
24. Nuusku on lahjakas kerjääjä.
25. Nuusku nukkuu pää tyynylläni.
26. Joskus koetin sivistää Nuuskua lukemalla sille ääneen Burnettin The Secret Gardenia, mutta Nuusku ei ollut yhtä kiinnostunut vieraan kielen opettelusta kuin edesmenneet marsuni.
27. Olen vienyt Nuuskun eläinlääkärille syöpäkasvaimen vuoksi,
28. joka paljastui finniksi.
29. Nuuskun ollessa pieni hämmästyin miten tollerinpentu sai ihmiset liikkeelle: pukumiehet kahlasivat töihin mennessään pikkuruisissa kengissään läpi lumihankien päästäkseen lepertelemään Nuuskuttimelle eikä niitä haitannut hienoissa nahkahanskoissa roikkuva naskalihammas.
30. Nuusku sulki silmänsä ja lipoi hartaasti elämänsä ensimmäistä jäätelöä Jyväskylän Kirkkopuistossa kesäkuussa 2004.
31. Jyväskyläläiset taksikuskit seurasivat kiinnostuneina Nuuskun kasvua ja kehitystä.
32. Nuusku on ahneuksissaan syönyt nakkipakertin muovineen.
33. Mielenkiinnolla odotin tuleeko kakka vakuumissa.
34. Nuusku lukee ajatukseni
35. ja tekee niistä omat päätelmänsä. 
36. HAMINA - RAPSU LOIKKII LAUMAAN. 
37. Asuessamme Haminassa vuoden emme tavanneet siellä Nuuskun kanssa kuin kaksi koiraa, ensimmäisen niistä yhden kerran ja toisen kahdesti, sekä kolmannen näimme kaukaa.
38. Tämän vuoksi oli tärkeää saada Nuuskulle oma lemmikki leikkikaveriksi.
39. Ajattelin, että en ikinä koskaan hanki mustanenäistä tolleria, 
40. mutta Rapsun emon tavattuani tulin siihen tulokseen, että haluan tuollaisen avoimen tollerin, nenän väristä viis.
41. Koska en kyseistä koiraa saanut, otin sen pennun toivoen, että se olisi klooni emostaan.
42. Onnekseni Rapsuttimeen on kloonautunut äitiään hyvin,
43. ja ilokseni jumalat arvostivat kykyäni asettua ulkonäkörajoitteen yläpuolelle palkitsimalla minut muuttamalla Rapsun kirsun värin mustasta possunpunaiseksi. 
44. Tosin joskus Rapsun kirsu on sininen.
45. Keksin Rapsun nimen Jyväskylän Sokoksen kirjaosastolla noin vuosi ennen Rapsun syntymää.
46. Rapsulla on ihanan hajuinen hengitys erityisesti sen herätessä.
47. Usein autolla ajaessani toivon, että Rapsu heräisi kesken matkan, jotta saisin haistaa sen heräämishaukotteluhengityksen etupenkille.
48. Rapsu on notkeampi kuin kumikana.
49. Rapsu tykkää herättää minut tunkemalla päänsä minun pääni ja tyynyni väliin.
50. Tätä sulloutumista seuraa armoton pusuttelu.
51. Lahjoittaisin Pohjois-Amerikan mantereen tai toisen jalkani avaruusolioille, jos he voisivat luvata, että Rapsu ei enää ikinä koskaan kokisi heinäallergiastaan koituvaa tuskaa tassuihin ja korviin tai mihinkään.
52. Rapsu osaa laulaa taidokkaasti Whitney Houstonin I wanna dance with somebodya
53. mutta Rapsun harmiksi Rapsuli on ainoa tässä taloudessa joka ko. biisiä arvostaa.
54. Haminassa lapsuutensa viettänyt Rapsu on pullossa kasvanut, koska Rapsu ei tavannut eikä nähnyt Haminassa yhtään koiraa tai muutakaan eläintä, ainoastaan mummoja, avovankeja sekä varusmiehiä.
55. JOENSUU - HASSUT HARRASTELIJAT, PIKKUINEN PARIVALJAKKO. 
56. Kun muutimme Haminasta pois, Rapsu oli jo yli puolivuotias ja meinasi seota onnesta nähdessään Joensuussa ensimmäisen vieraan koiran.
57. Nuuskua ei ole hankittu mitään tehtävää toimittamaan, tosin kainalossa pötköttäminen oli toiveissa, joten Nuuskulla ei ole myöskään ollut mitään odotuksia, joita sen olisi pitänyt täyttää.
58. Kainalossa pötkötystoivetta Nuusku on alkanut kunnioittaa myöhemmällä iällään.
59. Nuuskun tärkein ja ainoa tehtävä on olla olemassa.
60. Rapsu hankittiin tiettyyn tehtävään eli kainaloon.
61. Rapsu on täyttänyt roolinsa erinomaisesti.
62. Koirillani ei ole juurikaan tapoja, koska minusta niiden elämänilo (jota toiset kutsuvat kurittomuudeksi) on hyve.
63. Rapsulle ei ole opetettu yhtään turhaa asiaa, koska kiintiöni niiden osalta tuli täyteen jo Nuuskun kohdalla.
64. Rapsulle ei ole opetettu myöskään kaikkia niitä välttämättömiä, koska en ole vielä aivan varma siitä onko mikään välttämätöntä.
65. Nuusku on sitä mieltä, että elämässä palkkaus on kaiken a ja o.
66. Nuusku odottaa saavansa palkkaa myös niistä asioista, joita Rapsu tekee mm. siitä että Rapsulta leikataan kynnet, Rapsun kanssa tokoillaan tai Rapsu nukkuu.
67. Olen oikeasti sitä mieltä, että Rapsun päästä puuttuu vähintään yksi palikka, ja jos Rapsu olisi ihminen, se luokiteltaisiin niihin erityisiin.
68. Rapsu ei ymmärrä juurikaan puhetta vaan toimii käsimerkeillä sikäli mikäli ymmärtää ne.
69. Nuusku ymmärtää sitä mitä Nuusku haluaa ymmärtää.
70. Oikeasti Nuusku osaa kaksi sanaa: herkku ja ruoka.
71. Nuuskun ja Rapsun lempiherkku on porkkana.
72. Koirani ovat aivan piloille hemmoteltuja
73. ja Nuusku luultavasti kuvittelee olevansa ihminen.
74. Kuvittelin osanneeni kouluttaa Nuuskun liikkumaan lähelläni vapaana tilanteessa kuin tilanteessa,
75. mutta Rapsun myötä huomasin, että kyse ei ollutkaan hienosta koulutuksestani vaan Nuuskun luontaisesta ominaisuudesta.
76. Luulen, että treenikaverini toivoisivat minun kouluttavan koirani paremmin, mutta he eivät kehtaa sanoa sitä ääneen.
77. Havaitsin Nuuskun tulevan vähitellen iäkkäämmäksi sen alkaessa viihtyä peiton alla.
78. Aiemmin Nuusku on tykännyt maata vedossa. 
79. Iltaisin Nuusku haluaa mennä nukkumaan viimeistään yhdeksältä.
80. Nuusku ei halua omasta mielestään liian myöhäiselle iltalenkille tai -pissille vaan esittää nukkuvaa.
81. Koska se ei mene läpi, Nuusku painautuu lattiaa vasten ja on jäykkä pötkö, jotta sitä ei saisi liikkeelle.
82. Rapsu esittää myös iltaisin nukkuvaa, koska Nuuskukin esittää, vaikka oikeasti Rapsu haluaisi ulos.
83. Apinoiva Rapsu heittäytyy lattialle ihan lötköksi.
84. Silloin kyljellään rötköttävän Rapsun voi nostaa keskeltä ilmaan siten, että sen pää ja ahteri jäävät maahan.
85. Nuusku ja Rapsu ovat innokkaita puutarhureita.
86. Nuusku varastaa mielellään kasvattamiani kurkkuja
87. ja molemmat nyysivät salaa tomaatteja.
88. Rapsu poimii avoimen julkisesti kaikki näkemänsä marjat kitaansa.
89. Pikkutollerit ovat pahaa-aavistamattomien marjastajien mielestä suloisia.
90. Niinpä lakkasuolla ollessamme satunnaisten marjastajien ”ei se haittaa, anna tulla vaan” komentit muuttuvat nopeasti muotoon ”voihan sen toki poiskin kutsua”, kun Nuusku ja Rapsu syövät kilvan lakat poimijoiden koreista sen sijaan, että nakottaisivat söpöinä rapsuteltavina.
91. Molemmat kaivavat porkkanat ylös kasvimaalta
92. sekä poimivat herneet varsineen.
93. Rapsu tykkää syödä myös myrkyllisiä kasveja.
94. Nuusku juoksee mökille mennessämme heti rannalla olevan grillin viereen, koska se haluaisi aloittaa välittömästi letun paiston.
95. Nuuskusta ja Rapsusta vesi maistuu parhaalle joulukuusen jalasta juotuna.
96. Harjaan Nuuskun ja Rapsun ehkä kerran vuodessa enkä pese niitä koskaan. 
97. Minusta tollerit ovat maailman parhaita koiria enkä ymmärrä miksi kukaan ottaa muun rotuista koiraa.
98. Minusta minulla on maailman parhaat tollerit enkä ymmärrä miksi kaikki eivät koeta varastaa niitä minulta.
99. Haluaisin muuttaa käsivarteen, koska Nuusku viihtyy siellä niin hyvin.
100. Haluisin syöttää Nuuskulle ja Rapsulle koko ajan herkkuja, mutta en tee niin, koska niistä tulisi lihavia eikä niillä olisi hyvä olla.
101. En voi ymmärtää sitä miksi koiralliset ihmiset tykkäävät Rapsusta enemmän kuin Nuuskusta vaikka Nuusku on niin paljon nohevampi ja nopeampi oppimaan.
102. En voi ymmärtää miksi koirattomat ihmiset tykkäävät Nuuskusta enemmän kuin Rapsusta vaikka Rapsusta ne ihmiset ovat paljon ihanampia kuin Nuuskusta.
103. Olen varsin surullinen siitä, että en voi saada Nuuskun tai Rapsun jälkeläistä.

Jos jaksoit lukea tänne asti, haastan sinut kirjaamaan sata koiramaista asiaa omaan blogiisi. 

Nuuskulin vointi kohenee kohisten. Mielenvirkistykseski olemme laajentaneet kevyet kävelylenkit metsään, laahustamme metsäpolkuja ja -teitä Nuuskun tahdissa. Myös Nuusku on aloittanut juoksun.

Laseria lihakseen

Nuuskutin kävi jälleen fysioterapiassaan. Kevyttä hierontaa ja laserhoitoa. Nuuskiksen liikkeet ovat jo varsin hyvät ravissa, se näyttää ihan koiralta eikä puupökkelöltä, mutta portaiden nousemisessa huomaa, että peräpäässä ei ole voimaa. Tämän vuoksi Nuuskuli on kainolokoira rappusissa edelleen.

Monet ovat sanoneet, että onneksi kipulääke turruttaa koiran, mutta Nuuskulla sitä ei ole tapahtunut. Nuusku on ulkona varsin kiinnostunut maailmasta ja haluaisi lähteä sitä kympillä tutkimaan. Koska Nuusku ei osaa varoa itseään vaan esimerkiksi ulkona kissan nähdessään haluaisi salamana poistaa sen maapallolta, joutuu Nuusku lenkkeilemään hihnassa. Kummallista meille molemmille, mutta  harvennusreissuille lähteminen olisi Nupalla niin räjähtävä, että toipumisessa mentäisiin rutkasti takapakkia.

Ensi viikolla voisi koettaa Nuuskun rauhallista uittamista, jos Nuuskun kohdalla nyt rauhallinen ja uiminen edes mahtuu samaan lauseeseen. Nuuskis on aina tykännyt polskutella kahdeksikkoa järvellä, joten jospa se nytkin siitä innostuisi, koska se olisi niin hyvää hoitoa lihaksille. Epäilyttää vaan se malttaako pikkuinen epeli kahlata veteen rauhallisesti vai koettaako se rynniä sinne perinteisellä mahaplätskyllään. Nooh, ei auta kuin kokeilla.

Vakaasti olen päättänyt aloittaa ensi viikolla tokoilun pitkästä aikaa Rapsun kanssa. Koska yritän kuitenkin lipsua päätöksestäni, niin kirjoitetaan se tähän julki. Toko ja mejä kun sopivat juoksuiselle elukalle mainiosti.

We'll Always Have Tornio

Juosten yli pettymyksen suoraan juoksuun. Viikonloppuna Nuuskun pitäisi olla agilityn SM-kisoissa, lauantaina joukkueessa ja sunnuntaina yksilöissä, mutta Nuuskupa ei ole. Rapsun pitäisi tuurata Nuuskua joukkuekisassa, mutta Rapsupa ei tuuraa. Nuusku tarvitsee lääkehuoltoa, härvelein suoritettavaa fysioterapiaa sekä kantelua, joten pikkumurmelia ei rasiteta enää ylimääräisellä matkustamisella. Toipilas saa toipua kaikessa rauhassa kotona, jolloin varakoirakin jäi kotiin.

Onneksi Nuusku tulee toipumaan, joten siitä ei enää tarvitse ahdistua vaan surkuttelun on voinut siirtää toteutumattomien suunnitelmien märehtimiseen. SM-kisojen väliinjääminen oli loppujen lopuksi jonkinasteinen pettymys, koska kisatunnelma on siellä omaa luokkaansa ja taidokkaitten koirakoitten suoritusten seuraaminen iloa silmälle. Nämä olisivat myös olleet Nuuskun viimeiset arvokisat ja olisi ollut hienoa antaa kisoista nauttivalle punaturkille vielä kunnon kisahuuma. Nuusku oli viime vuonna niin mahtavassa iskussa Tornion SM-finaalissa, imi jännityksestäni itselleen semmoisen asenteen, että se olisi ollut kivaa kokea toistekin. Mutta toisaalta, ainahan voin palata mielessäni Tornioon :)

Aamulla ajattelin karistaa SM-kisapettymyksen Jamiskan metsiin. Suuntasimme Rapsun kanssa pitkästä aikaa viiden kilometrin maastojuoksulenkille aikomuksena juosta tarpeeksi lujaa, että mieli kohenee. Juoksimme näköjään niin pitkästä aikaa sekä niin lujaa, että minulta meinasi loppua kunto kesken. Jaksaakseni jouduin tuijottamaan edessäni heiluvia Rapsun perähaivenia ja liikuttelemaan jalkojani robottimaisesti huojuvien housukarvojen tahtiin. Rapsun ahteria tuijotellessani huomasin, että sillähän taisi alkaa juoksut.

Suunnitelma B eli Rapsun osaamistason nostamiseen keskittyminen Nuuskun sairasloman aikana kariutui. Ilokseni minulla on kesäksi maksettuna kolme (määrää ihmettelen itsekin, korkeintaan kahta on käytetty...) viikoittaista agilitytreenipaikkaa sekä kaksi viikoittaista vesipelastustreenipaikkaa. Nuusku ei yhtään treenipaikkaa tule kesällä käyttämään eikä Rapsukaan aikoihin, joten lahjoittakaa minulle kesäkoira.

Pikkupupun diagnoosi

Nuuskupupuliini sai tänään diagnoosin tilastaan ja se oli hieman ikävämpi mihin olin varautunut, mutta ei onneksi toivoton. Nuuskun tukiranka on kunnossa, mutta ongelmia on edelleen lannealueella. Lig latum revähdysten vuoksi Nuusku sai uuden kipulääkekuurin, ohjelmaan lisää fysioterapiaa sekä lomapäiviä koko kesäksi. Tosin loma ei ehkä ole parasta lomaa Nuuskun mielestä, koska käytännössä kaikki kiva on kiellettyä. Ei saa juosta eikä leikkiä, ei riekkua eikä temmeltää, ei hyppiä eikä pomppia, ei noutaa vedestä tai vepeltää agilitysta nyt puhumattakaan. Onneksi Nuusku saa syödä, pötkötellä ja jolkotella keveitä sekä tasaisia lenkkejä. Kunhan olo tuosta kohenee niin ohjelmaa voi lisätä rauhalliset metsälenkit, mutta mitään ei saa treenata tai yhtään ei saa riehua koko kesänä.

Vähintään neljä viikkoa pelkkää lepoa. Tämä tarkoittaa tosiaan täyttä treenikieltoa joka ikisessä lajissa, koska ei Nuusku osaa treenatessaan käyttää muuta vaihdetta kuin täysillä. Ainoa kiva sallittu aktiviteetti on  uiminen, mutta sekin vain ja ainoastaan Nuuskun omasta aloitteesta. Mitään ei saa viskoa veteen ja siten Nuuskua kiihdyttää ja saada repimään kehoaan. Onneksi sohvaperunuus ei tule tuottamaan Nuuskulle ongelmia, sillä siitähän on kiva vetää lonkkaa. Tosin Rapsun treeneihin lähteminen luultavasti koskee sen sieluun ja sydämeen.

Koska Nuuskulta on kielletty kaikki nujuaminen, Rapsutin tarvitsee leikkikavereita kesäksi. Halukkaat voivat ilmoittautua! Hippastelevia pikkuapinoita tarvitaan aina.

Nupsulipupsuli paranee

Nuuskutin voi jo paremmin. Nupatsu kävi tänään jälleen fysioterapiassa, jossa totesimme, että Nupan keho on alkanut palautumaan hyvin. Lihakset eivät ole enää kauttaaltaan kovat ja tärise koskettaessa vaan ovat suurimmaksi osaksi palautuneet hyvin ja kipupisteitä on enää paikoittain. Kipupisteet olivat lähinnä selässä ja lanne oli toipunut paremmin. Nyt Nuusku myös varaa painonsa tasaisesti molemmille puolille eikä enää makaa vain toisella lonkalla ja liiku köpötellen. Tosin välillä Nuusku välttää vasemman takajalan ojentamista. Nuusku sai mieluista laserhoitoa sekä hierontaa. Nautinnollista näytti olevan. Tänään on aloitettu myös kipulääkkeen vähentäminen.

Huomenna Nupatsuikkeli käy vielä eläinlääkärissä tutkimuksissa. Tällä hetkellä vointi on kovasti paranemaan päin ja vaikuttaa, että Nupsuliini kuntoutuu aikalailla entiselleen ja pääsee vielä hillumaan tykkäämiensä asioiden parissa, ainakin kevennetysti. Edelleen Nuuskis kuitenkin kulkee portaat kainalossa, viipottaa bäkkäri päällä sisällä ja käy ulkoilemassa kevyesti. Rasittaviin aktiviteetteihin sillä ei ole asiaa aikoihin, mutta nyt vaikuttaa siltä, että kuitenkin joskus on.

Hirmuinen verikoira

Rapsuliini jäljesti tänään Liperin mejäkokeessa VOI 1 -tuloksen, 40 pistettä, ollen pätevin VOI-luokan koira. Jäljestys oli varsin ripeää (25 min.) ja oikein innokasta. Katkotyöskentely oli rivakkaa ja vahvaa Rapsutinta, mutta makauksilla Rapsuli ei loistanut. Rapsu veti kaikista makauksista sivusta oli, joten siitä pisteet tippuivat roimasti.

Makauksia lukuunottamatta tykkäsin Haperon menosta tosi paljon. Meille osui arvonnassa niin loisto jälkikin! Täynnä pelkkää hauskuutta. Erityisen mielenkiintoista oli nähdä Rapsun reaktiot, kun jäljellä oli raato, mikä lie muumioitunut peura. Ruhon ensimmäistä osuutta Rapsu lähestyi uteliaana, mutta varuillaan. Ruhon toista osuutta pelkästään varuillaan. Rapsu koki tarpeelliseksi luikkia ohi nopeasti ja loppu pätkällä vielä kiertää kuusen takaa. Muumiohan olisi voinut vaikka hyökätä!

Tuomari Markku Hassisen koeselostus:
Ohjattu lähtö, jossa koira tutkii makauksen. 1-osuus hyvää jäljestystä. 2-osuuden alussa hakemista, muuten hyvää jälkityötä. 3-osuus alku hyvin ja loppuosalla tehdään useampi sivutarkistulenkki palaten sieltä takaisin. 4-osuus alussa käydään taas sivula ja loppuosa mennään jäljen tuntumassa. Makaukset kaikki koira ohittaa tänään sivusta. 1-kulmalla olevan katkoksen selvittää osaksi jäljentekijöiden jälkiä ja osasi haulla. 2-kulma mennään tarkasti ja 3-kulma selvitetään lenkillä kulman takaa. Välillä reipastakin vauhtia edennyt suoritus. Koira saisi olla makauksista kiinnostuneempi.


Kaikin puolin Rapsu on varsin hauskaa koeseuraa. Vuoroaan odotellessaan Rapsuli nukkui mökissä kevytboxikolmiossaan tyytyväisenä. Niin hiljaisena ja onnellisena tuhisten, että muut osallistujat ihmettelivät miten tuo on oikeasti tuommoinen. Rapsu onkin varsinainen on-off-koira; kun tapahtuu, kaveri syttyy tuleen ja kun ei tapahdu, kaveri vaipuu horrokseen.

Nuuskuliini voi paremmin. Nupa vetelee vielä kipulääkkeitä ja käytöksestä päätellen ne ovat jotain amfetamiinijohdannaisia. Back on Track on tällä hetkellä Nuuskun oloasu. Nupa kävelee jo hyvin, mutta  portaiden nouseminen on edelleen sen näköistä, että se pitää ottaa suosiolla kainaloon. Mutta kovasti paljon parempi se on.

Liitoa ja lepoa

Rapsutin hillui torstaina Leinosen Niinan treeneissä. Oli muuten todella antoisa koulutus ja erityisen mukava ja hyvin palautetta antava kouluttaja :) Alla oleva treeni oli meille vähintäänkin haastava.

Aika paljon sain säätää joka kohtaa, mutta lopulta tuli vallan onnistuneita osuuksia sekä paljon uutta ajatusta treenaamiseen. Treeni oli oikein oivallinen minulle ja Rapsulle, koska kaikki kohdat olivat juuri niitä, joissa Nuuskun ja Rapsun erilainen ohjattavuus tulee esille. Sain todella tehdä töitä itseni kanssa, että en käyttänut selkärangasta tulvivaa nuuskuohjausta vaan ohjasin Rapsua. Huomasin myös, että olen joko tietoisesti tai tiedostamatta jättänyt treenaamatta tiettyjä kuvioita, koska en osaa ohjata Rapsulla moisia. Nyt siis täytyy tormistautua asiassa ja harjoitella myös Rapsun kanssa oikeasti eikä vaan aina keskittyä siihen, että on kivaa. Siis kivaa ei ole tarkoitus unohtaa jatkossakaan vaan treenata siten, että Rapsulla on hirmu kivaa ja ohjaajalla hirmu haasteellista.

Linjauksilla mentiin. Heti tokalle hypylle tarpeeksi ennakointia, että tulee pieni kurvi kolmoselle, johon linjausta että sujahdetaan hyvin neloselle. Siihen takaaleikkaus ja heitto vitoselle. Linjaus kutoselle, haltuun ja putkeen. Ennakointia kasille (tämä ei pelittänyt sitten ei mitenkään vaan keekoilin ihan omiani) ja koska R ei oikein irronnut, niin en layeroinut putkella vaan kipitin samaa puolta ja valssilla putkeen. Vekkiä hypylle 12, takaaleikkaus hypylle 14 ja siitä vauhdilla loppuun. Rasputinta piti tukea keppien aloitukseen linjaamalla sitä helpommaksi omalla liikkeellä.

Ehkä vaikeinta treenissä oli osata tehdä ennakointia liikkeessä, pakittaa en osaa ollenkaan ja muutenkin minun liike oli ihan ahterista. Pienillä esteväleillä ennakointi onnistuu, mutta heti kun pitää oikeasti juosta ja kuljettaa samalla, niin hohhoijjaa. Seisoskelua ja spurttausta tasaisen rytmityksen sijaan. Joudun myös Rapsun kanssa keskittymään kaikkeen niin paljon enemmän, että en muista käskyttää sitä sitäkään vähää kuin Nuuskun kanssa. Tarkkuutta siihenkin siis. Tosin syytän kokonaisvaltaisesta heikkoudestani osin sitä, että minulla oli hirveitä keskittymisongelmia, kun Nuusku-polo on potilas.

Nupatsu loukkasi selkänsä ja lanteensa alkuviikosta. Fysioterapiajakso käynnistyi ja kipulääkkeet on kehissä. Nuusku ei alussa liikkunut ollenkaan vaan makasi oikealla lonkalla. Nyt liikkuminen onnistuu lääkkeen voimalla, mutta rappusia tai hyppyjä ei kykene eikä kyllä saakkaan mennä vaan Nuuskutinta nostellaan. Vielä ei tunnu niin hyvältä, että N tulisi kotiintulijaa vastaan, mutta tänään N hilautui ruokapöydän kupeeseen ruoka-aikaan, joten ilmeisesti parempaan suuntaan mennään. :)

Jokatapauksessa agilityn SM-kisat jävät väliin, koska ei Nuusku siihen mennessä kuntoudu ja onhan se myös doupattu. Katsellaan miten paraneminen etenee ja tuleeko siitä vielä sama teräskoira kuin ennen vai lipuuko se sohvachampiooniksi. Itse veikkaan sohvaperunaa aivoaktiviteetilla höystettynä.

Möllivepessä möhlimässä

Nuuskutin edusti laumaamme tänään möllivepessä. Rapsukka ei mahtunut möllikisaan, koska soveluokan kiintiö ehti täytyä ennen kuin muistin, että ilmoittautuakin pitäisi. Joten Rapsuli päätyi jälleen yleisön rooliin. Ilokseni Rapsukka yllätti kisapaikalla uusilla kuvioillaan. Odotellessaan autossa  Nuuskun ollessa suoritusvuorossa, Rapsukka oli oivaltanut peräkonttiin murtautumisen nerokkuuden sekä löytänyt sieltä Nuuskun palkaksi varatut namit. Näppäränä tyttönä Rapsuli teurasti namilaatikon ja veti makkarat kuonoonsa. Nuuskun onneksi Topilla oli ekstraa mukana, joten ei Nuusku jäänyt ilman palkkaa.

Nuuskuliini osallistui AVO-luokkaan. Mitään odotuksia tuloksesta ei ollut, koska mehän ei olla liikkeistä harjoiteltu kuin kahta, joista niistäkin vain toinen onnistui... Mutta koska möllit olivat treeniaikaan, niin käytiin sitten siellä reenimässä.

Ensimmäinen liike oli kahden veneen liike, veneestä hyppy ja veneenhaku. Nupatsu loikkasi paatista innoissaan venettä hakemaan, ui veneelle, otti hanakasti köydestä kiinni, mutta sittenpä Nupa ei hoksannut, että se venhoinen pitäisi rantaan viedä. Nuusku koki, että miullehan se pitää tuoda. Nuuskutin ui siis veneen kanssa takaisin 50 metrin poijulle mistä käskin sitä rantaan, tuloksetta. Lopulta Nupa alkoi kiertää venettäni ympäri venettään vetäen, joten siinä vaiheessa avustin Nupaa eli otin vetoköydestä kiinni, käänsin Nuuskun kirsun kohti rantaa ja käskin sinne. Menihän tuo veneen kanssa lopulta.

Toinen liike oli vienti ja siihen vientiesineeksi oli arvottu pelastusliivit. Jee jee? No ei. Nuuskuhan ei liivejä vie, joten en hämmästellyt sitä, että loppujen lopuksi se ei niitä lähtenyt 30 sekunnin kuluessa viemään vaan hillui omiaan. Saatiin kuitenkin hylkäyksen jälkeen onnistunut vienti, joka vaati melko tiukkaa käskytystä sitten, kun Nupatin oli vedessä, sillä se meinasi kääntyä rantaan kesken kaiken. Tämä pelastusliivien roudaaminen vaatinee reeniä varmaan sata vuotta. Liivit ovat melko isot Nuusku suuhun ja estävät näkemisen uidessa, joten ei ole ihme, että niiden roudaaminen ei ole herkkua.

Kolmantena oli vuorossa veneestä hyppy ja veneen hinaus. Se liike, jota ollaan ehditty jopa treenaamaan kerran ja onnistuneesti. Heitin köyden veneestä ja Nupa loiskautti perään. Olisi pitänyt malttaa hieman pidempi hetkonen köyden ja perään päästön välillä, koska jälleen Nupa leiskautti hirmuisella kaarella järveen eikä meinannut löytää köyttä enää. Odottelin tovin, mutta koska ei se sitä tuntunut löytävän (liekö aurinko häikäissyt tms. koska ei se kovin kaukana ollut) heilautin köyttä hieman, jolloin Nuusku tarttui siihen ja vei meidät rantaan, hienosti maalitolppien väliin.

Viimeiseksi hukkuvan pelastus. Nuuskun suosikkiliikkeitä. Nuuskis pomppasi veteen vauhdilla ja ui hukkuvan luo. Nuusku sai hyvän otteen, mutta jotenkin hukkuva joutui Nuuskun alle (kuten melkein kaikilla koirilla) ja homma meni pyörimiseksi sekä poijuun takertumiseksi. Pyysin tuomaria keskeyttämään liikkeen, koska en halunnut Nuuskun loukkaantuvan. Hukkuva irroittautui poijusta ja Nuusku roudasi sen lopulta rantaan. Pojulla pyörimen oli sen näköistä, että joutui pikkukoiran selkä koetukselle.

Melkolailla turha möllireissu oli tämä. Toisaalta eipähän ainakaan enää tippaakaan harmita, että valikoin agilityn SM-kisat vepekokeiden sijaan ;)

Liian tarkat kirsut

Eilen illalla veretettyjen ja tänä aamuna ajettujen jälkien piti ratkaista kumpi punakuono lähtee viikon päästä olevaan mejäkokeeseen, mutta mokomat otukset jäljestivät molemmat niin mahtavan upeasti, että ei tuo mitään ratkaissut.

Kumpaisellakin oli L-kirjaimen muotoinen jälki, jossa oli yksi katkokulma ja toisella suoralla kaksi makausta sekä kaato. Rapsu jäljesti aivan hirveää vauhtia ja sain jarruttaa sitä koko ajan. Katkon työskentely oli niin pökerryttävän hienoa; vauhdikasta rengastusta ja jälki löytyi alle puolen minuutin. Makaukset Rapsutin otti myös näpsäkästi. Jäljestyksen jälkeen olin ihan, että jep, Rapsu lähtee kokeeseen.

Mutta sitten kaivettiin Nuusku esille ja huh huh! Aivan käsittämättömän tarkkaa, ripeää ja hallittua jäljestystä. Nupa eteni jäljen päällä kuin luotijuna. Katkon Nuusku selvitti hienosti, painoi ensin hieman eteenpäin ja sitten aloitti laajan rengastuksen, joka tuotti nopeasti tulosta. Todella tarkat makaukset :) Jäljestyksen jälkeen olin vakuuttunut, että Nuusku lähtee kokeeseen.

Tahtoo kaksi koepaikkaa. Molemmat ovat ihan liian hyviä jäämään rannalle :)

Juoppohullun treenipäiväkirja

Kaunis aurinkoinen päivä on juuri sitä varten, että hurautetaan rekkujen kanssa Kaunislahteen vepeltämään. Tänään oli ensimmäiset virallisen treeniryhmämme harjoitukset ja olipas oikein mukavaa.

Nuusku treenasi ekana avoimen luokan veneestä hyppyä ja veneen hinausta. Siis sitä yhden veneen liikettä, mikä sen virallinen nimi lieneekään. Palastelin liikkeen siten, että ensin heitin veneestä pelkän köyden ja Nupa sinkosi perään, otti köyden suuhunsa ja vei sen rantaan tuomaria leikkineen Katjan luo, joka palkkasi Nuuskun makupaloin. Koska Nuuskis näytti heti tajuavan jutun juonen, liitettiin köysi veneeseen ja sama kuvio. Nuusku loikkasi veneestä hirmuisen pitkälle ja joutui uimaan hieman takaisinpäin köydelle. Sainkin treenikavereilta vinkiksi heittää köyden, odottaa hetken ja päästää Nuuskun vasta sitten, jos se silloin malttaisi paremmin katsoa miten pitkälle sinkoaa. Toimi hyvin. Oikein mallikkaasti meni tämä liike.

Rapsun kanssa harjoiteltiin myös veneen hakua, mutta alokasluokan malliin. Aluksi vene oli lähempänä ranta, mutta koska Rapsu haki sen niin hyvin, pidennettiin matkaa. Saatiin useita toistoja, kaikki onnistuneita.

Toisella kierroksella otin Nuuskun kanssa vientiä poijulla ja pelastusliiveillä. Vene ei ollut koematkassa vaan noin 10-15 metriä rannasta. Palkka tuli suoraan veneestä, koska tarkoitus ei ollut harjoitella koko liikettä vaan eri esineiden vientiä. Poijun Nuusku vei reippaasti, ei mitään heikkoa. Pelastusliivit lähtivät vauhdilla matkaan, mutta sitten tuli pientä empimistä, mutta käskyttämällä liivit kulkeutuivat hyvin veneelle. Tässä vaiheessa Nupalla oli ihan mahdottomasti kierroksia, se hörpsi uidessaan vettä kuin heikkopäinen ja muutenkin höselsi epäarvokkaasti. Kiihkoilusta huolimatta toinen poijun vienti onnistui erinomaisesti, mutta toisto pelastusliiveillä ei. Siinä katkesi Nuuskun keskittyminen ja hinkuilu sekoitti kaalin. Aivan ihmeellistä riekkumista, hillumista eikä mitään tolkkua hommassa. Ihan kuin Nupa olisi litkinyt jotain vettä väkevämpää. Minulta loppui kärsivällisyys, joten en jaksanut käydä enää pelastusliiveillä säätämään vaan hyvän mielen hakemiseksi otettiin loppuun vienti omalla esineellä ja se meni hyvin.

Rapsu nautiskeli toisena liikkeenä veneestä hypystä. Otettiin pari toistoa ja olipas kauniit hyppykaaret :) Hauskinta Rapsun treenipäivässä oli omasta näkökulmasta se, että rannassa liihoitteli pörriäisiä, mutta siitä huolimatta Rapsu halusi vepeltää eikä juosta pörisijöitä karkuun.