Pois mukavuusalueelta

Päivän hauskuus alkoi heti aamulenkillä lumisessä metsässä telkutessa. Puolenpäivän jälkeen alkaneet hakutreenit nostivat tunnelmaa entisestään. Oltiin tolleriporukalla samassa maastossa kuin viimeksikin eli mäkiä, juoksuhautoja, suuria kantoja ja muita upeita kätköjä löytyi yllin kyllin.

Molemmat tipuset saivat kolme maalimiestä. Ensimmäinen oli oikeassa etukulmassa olevassa poterossa palkkana narupalloviritys ja herkkuja. Toinen maalimies oli keskivaiheilla vasemmalla piiloutuneena valkoiseen lakanaan, koska maassa oli lunta. Palkkana nameja. Kolmas maalimies oli oikeassa takakulmassa haamuna makupalojen kera.

Nuuskuliini huomasi keskilinjalta heti kolmannen maalimiehen, joten en edes yrittänyt laittaa sitä ykköselle, koska se oli lukinnut kolmosen. Siirryin siis suosiolla linjaa eteenpäin ja aloitettiin sitten haamulla. Tämä löytyi hyvin, mutta sinänsä ei ollut hyvä juttu, koska haamun oli tarkoitus olla motivoiva lopetus, ei apuihin yllyttävä aloitus. Toisena maalimiehenä siis lakanajeppe ja siihen Nuusku ei kummoisesti irronnut, koska odotti siihen liikettä. Uusi lähetys ääniavulla ja hienosti meni. Kolmanneksi otettiin sitten ykkönen suoraan ääniavulla ja hyvin löytyi.

Rapsuliinin kanssa saatiin ukkelit noukittua talteen suunnitellussa järjestyksessä. Ykköselle lähetys ilman apuja, Rapsu painoi pusikkoon täysillä ja palasi maalimiehen kanssa. Kakkosen lakanahemmolle Rapsu syöksyi myös tormakkana ilman apuja ja toi eksyneen keskilinjalle tullessaan. Kolmosen haamu oli Rapsusta hauska, kun se katosi kukkulan taakse ja sen sai sieltä käydä pelastamassa.

Hienosti meni molemmilla ja seuraavissa treeneissä pitää hommaa taas vaikeuttaa. Ukkelit takarajan tuntumaan, että tulee matkaa enemmän ja vielä hankalampiin piiloihin. Oli kyllä taas niin kivaa! Ihmeellistä, koska kyse on kuitenkin palvelukoirien lajista mikä minun korvaani kuulostaa samalta kuin tylsyys.

Illaksi Rapsulin kanssa suuntasimme agilityn valmennusryhmän treeneihin. Kahmaisin mukaan pois mukavuusalueelta juosten kohti kikkailua tyyppisen treenin. Alkuun näytti siltä, että ilmeisesti kaikki ryhmäläiset ovat matkalla jonnekin eksyneet, mutta iloksemme seuraksemme saapui lopulta Heidi ja Elsa, joten oikein kivat treenaukset saatiin aikaiseksi.

Lämmittely ja jäähdyttelylenkeillä Rapsu pääsi vääntämään leikin tynkää 14 viikkoisen Kivan kanssa. Hauska oli huomata, että leikkitätin kärsivällisyys oli loputon :) Vaikka Kiva nyt oli niin kiva, että eipä siinä ollut paljoa kestämistä.