Nuusku jumppasi aivojaan kevyen tokon parissa. Käytiin pesiskentällä reenimässä Akun ja Ellan kanssa. Nuuskis makoili molempien kanssa paikkamakuut ja hyvin meni. Ellan kanssa otettiin koemaisesti ja Akun kanssa vähemmän koemaisesti. Molemmat versiot Nusba jaksoi tyytyväisenä köllötellä.
Lisäksi koetettiin hieman seuraamista. Nuuskun perusasento oli lähtiessä oikein korea ja tiivis, mutta liikkeelle lähdettäessä N alkoi hieman edistämään ja kun pysähdyin ehti Nupa jolkottaa pari kolme askelta eteenpäin ja pakitti takaisin perusasentoon. Seuraamisen tiiviys vaihteli, välillä N kosketti pohjetta koko ajan, välillä harotti väljemmin, mutta kuitenkin kohtuu etäisyydellä. Pitää siis palauttaa mieleen tätä hommaa uudestaan, mutta ei se ihan rappiolle ole päässyt lurahtamaan.
Mielenkiinnosta katsoin miltä liikkeestä maahanmeno näyttää ja se oli vallan kiva. Nuusku tykkäsi siitä kovasti ja meni makuulle häntä viuhuen. Saatiin hyviä toistoja, tarpeeksi nopeat maahanmenot. Joskin loppuvaiheessa, kun Nuusku oli kuumissaan ja väsynyt kuolat rinnuksilla, tuli muutama huonompi toisto, mutta oma vika. Olisi pitänyt osata lopettaa ajoissa.
Luoksetulon otin ehkä viiden metrin matkalla. En halunnut vielä ottaa sitä täydestä vauhdista, koska pitkällä matkalla Nuusku perinteisesti vetää täydellä laukalla suoraan sääriluuhun. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi, sillä nyt Nuusku keskittyi tekniseen sujuvuuteen vauhdin sijaan ja suoriutui liikkeestä priimasti.
Kivaa oli, vaikka meillä molemmilla loppui turnauskestävyys aika äkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti