Noutoa vai hakua vai miten se nyt meni

Osallistuimme Jamiskalla pidettyihin Luigin Helenan suunnittelemiin tollereiden noutotreeneihin. Aloitimme treenin malttiharjoituksella, jossa koirat ohjaajineen asettuivat suuren ympyrään vielä lumiseen metsään ja vuorotellen ohjaajat veivät damin ympyrän keskelle joko jättäen koiran odottamaan paikalleen tai ottaen koiran mukaansa. Kun kaikkien damit oli viety keskelle kukin koira vuorollaan haki keskeltä damin tai vaihtoehtoisesti koira ja ohjaaja hakivat damin yhdessä tai koira jäi istumaan ja ohjaaja haki damin ihan itse. Riippuen tapauksesta.

Nuuskulle teki tiukkaa istua hipihiljaa vierelläni ja katsoa, kun dameja kertyi ympyrän keskustaan. Nuusku istui koreasti paikallaan viedessäni damin keskelle. Vielä hankalampaa oli malttaa istua hiiskahtamatta, kun toiset koirat pääsivät vuorollaan damejaan hakemaan. Nuusku oli toiseksi viimeisenä suoritusvuorossa, joten malttia todella koeteltiin. Nuusku lähti iloisesti damia hakemaan luvan saatuaan. Keskustassa Nupa hieman haisteli, että mitäs täällä on ja sen jälkeen toi minulle lainaksi saamamme damin. Harjoitus toistettiin pari kolme neljä kertaa. Nuusku oli kovin malttavainen nuuskuksi, ottaen huomioon, että ainakin yksi tolleri kiljui sydämensäkyllyydestä ja Nuuskulle ei tee todellakaan vaikeaa lähteä mukaan ulinaan ;) Mutta yllytyksestä huolimatta Nuusku oli suuremmin kiljumatta, pientä vikinää siitä kuitenkin lähti.

Rapsulle samainen harjoitus oli hankalampi. Rapsu, joka on yleensä kuono ummessa, piti välillä pienen pientä vikinää. Paikallaan istuminen oli myös hankalaa, mutta toisaalta pitkään märässä ja kylmässä lumessa töröttäminen nyt ei ymmärrettävästi houkuttele ketään, joten pienestä asennon muuttamisesta en jaksanut sanoa mitään varsinkaan, kun ei Rapsun kanssa ole koskaan ennen kimppanoutotreeneissä oltu, joten kaikki oli kovin uuttakin. Rapsu malttoi odottaa hienosti paikaallaan, kun vein damin ja lähti damia innolla noutamaan. Palautus oli hyvä. Ekalla kierroksella Rapsu meinasi lähteä palauttamaan damia vastapäätä olevalle Topin Sadulle, mutta kiepsahti kutsusta ympäri ja toistokerroilla Rapsu lähti tuomaan heti minulle.

Malttiharjoitusten jälkeen oli vuorossa riistaan tutustumista. Nuusku nuuskutteli jotain mitä lie vesilintusta innolla ja riekuttamisen ja innostamisen jälkeen otin sen kanssa muutaman linnun noudon. Innolla Nuusku tipusen palautti joskaan nouto-ote ei ollut mitenkään ilo silmälle vaan se oli semmoista siivestä roikotusta. Rapsun kanssa saatiin myös pari siivestäroikotuspalautusta, mutta selvästi Nuusku oli pulusesta innostuneempi.

Lopuksi oli vuorossa muistinouto ja linjan harjoittelu. Nuusku tapitti metsään lentävää damia innoissaan ja oli selvästi pettynyt, kun ei saanut heti damin perään kirmata vaan pitikin siirtyä linjan harjoitteluun ja jättää dami metsään! Jätin Nuuskun istumaan ja vein damin eteenpäin jonnekin viidenkymmenen tai sadan tai jotain metrin päähän kaikkien rapakkojen taakse ja palkkasin Nuuskun palattuani. Sitten lähetin Nuuskun eteen-käskyllä damille. Nuusku lähti hyvin rivakasti ja eteni metsätien kusipaskaliejussa urhoollisesti damille ja toi sen minulle. Oikein mallikas suoritus varsinkin ottaen huomioon, että koskaan ei olla linjaa harjoiteltu eteen-käskystä puhumattakaan.

Tämän linjatreenin jälkeen siirryimme takaisin daminheittopaikalle. Nuusku muisti heti, että tuonne se dami muuten jäi ja kuikuili sinne innoissaan kaula pitkällä. Lähetin Nupan metsään ja se paineli määrätietoisesti damille ja kääntyi tullakseen takaisin. Sitten pannahinen jollain soi puhelin, Nuuskulla tipahti dami ja Nuusku lähti suunnistamaan kohti soittoääntä ilmeisesti vastatakseen puheluun. Kehoitin Nuuskua palaamaan alkuperäiseen tehtäväänsä ja Nuuskuhan meni :) Hienosti kipitti takaisin damille ja palautti sen.

Rapsun kanssa en lähtenyt ottamaan noin vaativaa harjoitusta, koska sen kanssa on treenattu noutohommia paljon vähemmän. Nuuskun kanssa on vuosia lenkkeilty dami taskussa muistinoutoja tehden, Rapsun kanssa ei. Rapsun kanssa on tehty vaan perushakuruutua ja markkeerauksia, joten nytkin Rapsulle tehtiin ihan vaan ykkösmarkkeerauksia. Yllättäen ne osoittautuivat Rapsukalle haasteellisiksi. Ei sen takia, että niissä olisi sille jotain uutta vaan sen takia, että Rapsu selvästi sekosi harrastuslajissa! Enpä olisi uskonut, että näinkin voi käydä, mutta Rapsu kuvitteli, että lähetin sen hakumetsään. Voi voi. Rapsu koki tehtäväkseen maalimiehen etsimisen ja hienostihan se sen löysikin ;) Lopulta Rapsu otti daminkin suuhunsa, mutta koetti sinnikkäästi viedä sitä heittäjänä toimineelle Puntin Hannelelle. Ilmeisesti johtuen siitä, että ollaan aiemmin treenattu vaan keskenämme, on Rapsu mieltänyt, että palautukset tehdään sille joka heittää. Tai sitten se hakeutui edelleen maalimiehenä pitämänsä ihmisen seuraan. Yhtään oikeasti kunnollista toistoa emme saaneet aikaiseksi vaan Rapsu joka yrityksellä saada Hannelen huomion. Hmpf.

Oikein oli kivat treenit ja Nuusku yllätti positiivisesti kykenemällä huomattavasti hankalampiin nomeilukuvioihin kuin olen sille tähän asti tehnyt. Rapsun markkeeraustoiminta tosin pisti miettimään, että ehkä minun kuitenkin pitää tehdä valinta sen suhteen treenataanko me hakua vai noutoja, koska selvästi pienen koiran yksinkertainen pää ei kykene erottamaan samantapaisessa maastossa suorittavien lajien eroja. Aloin jo maalaamaan kauhukuvia seinille miettimällä, että jos sillä menee nyt mejäkin pieleen vesipelastuksesta puhumattakaan. Jos se jäljelle lähtiessään luulee lähtevänsä metsään etsimään ukkoja eikä vepessä tajuakaan, että pitää viedä vaan sekoilee. Hui. Apua. Loppupelilöissähän ne mielenkiitoisimmat lajithan ovat agility, vesipelastus sekä mejä, ja hakuhommelit ovat pelkkää luppoajan täytettä. Pitää miettiä, että onko aiheellista haudata hakuilut siksi aikaa, kun on meneillään vepe- ja mejäkausi, jotta ei mene opitut asiat hukkaan.