torstai 11. maaliskuuta 2010

Pelkkää hulluutta

Kevyttä liitoa ennen lauantain kisoja, kontaktien hiomista ja vauhtia. Alla oleva simppeli ja lyhyt pätkä, josta ei olisi pitänyt löytyä mitään vaikeaa eikä säätämistä.

Nuusku aloitti iloisesti, meni minne pitikin ja otti kontaktit hyvin, kunnes vastaan tuli putki numero kuusi. Nuusku viipyi putkessa niin kauan, että luulin sen jo eksyneen, mutta tuli se lopulta pois. Otettiin pätkä alusta uudestaan, että saadaan putkikin vauhdilla. Juu, ei saatu. Tällä kertaa näin Nuuskun pysähtyvä noin metrin putkessa edettyään ja kaivelevan jotain putkeen kantautuneen hiekan joukosta. Jonkun treeninameja oletan. Sen jälkeen, kun Nuusku oli hilautunut putkesta pihalle, oli sen mielenkiinto hiekasta löytyvissä nameissa, silmissä ei palanut mitään agilityintoa vaan maaninen ruokailme. Hohhoijjaa.

Rapsu puolestaan oli vallan valloittava. Tosin Rapsulla homma kosahti kolmannelle esteelle sillä Rapsu painoi toistuvasti sata lasissa putken väärään päähän. Ei se edes nähnyt varovaista vetävää liikettäni eikä puolivalssin tynkää eikä ontuvia haltuunottojani vaan syöksyi putkeen intoa. Aivan mahtavaa irtoamista, ei voi muuta sanoa! Juuri kuten haluankin; jos minun ohjaus on myöhässä tai ponnettoman epämääräistä, on aivan parhautta, että Rapsu ei enää kysele eikä jää odottamaan, että saan palikkani kasattua vaan tekee ratkaisun itse ja hakee loogisimman esteen. Sain lopulta kohdan toimimaan menemällä itse ulkokautta ja työntämällä Rapsuttimen putkeen, luultavasti toiselta puolelta mentäessä valssikin olisi toiminut, mutta ei se tullut minulle mieleenkään, koska vastaavassa paikassa Nuusku syöksyisi valssilla hypylle neljä. Loppu oli Rapsulle helppoa kauraa, kauniit kontaktit, hurja kepitys ja lennokas irtoaminen keinulle.



Rapsun kanssa lauantain kisat tulevat olemaan parhainta viihdettä, tuskin maltan odottaa mihin se sinkoaa :) Suunnitelmissa on pitää vielä maaliskuu maanisena mellastamisena ja huhtikuussa hioa hurmos hallintaan. Vielä en raski sitä oikeasti haltuun ottaa, että se ei vain jumitu iilimatona käteen. Sen sijaan palkkaan sen joka ikisestä irtoamisesta vaikka se menisi metsään, koska mielestäni se on oma vikani, jos en kykene ohjaamaan koiraani ajoissa sinne minne sen haluan menevän. Ja sitä paitsi vallattomana viilettävä Rapsuli on niin hauska :)

Nuuskun kanssa Varkauden kisat tulevat olemaan mielenkiintoiset. Kisatauko on ollut pitkä ja lähes kaikki treenit menneet ihan päin honkia, mutta toisaalta se on nykyään Nuuskulle tyypillistä. Se petraa sitten kisoissa, tai sitten ei vaan tykittää yksinään omiaan, mutta sehän on ihan sama mitä se tekee, jos se tekee sen oikealla asenteella.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Siellä putkessa oli jo eilen päivällä jotain, mikä oli tollerin mielestä syötävää. Topi harvoin juuttuu putkiin mutta eilen se teki niin. Meillä oli oikein "pilaa kisareissusi jo etukäteen" -treenit: hallin katolta tuli lunta alas kauhealla jyminällä.

Heidi kirjoitti...

Aah, huojentavaa kuulla, että kyse ei ollut pelkästään Nuusun mielenhäiriöstä vaan siinä on ollut muidenkin mielestä jotain viehkeää.

Onneksi sieltä varkautelaisen maneesin katolta ei ole koskaan mitään kolinoita kuulunut, joten jospa Topikin olisi yhtä hyvässä kisaiskussa kuin Lappeenrannassa. Oli se siellä vaan niin mahtava!