Rapsu on kyllä maailman paras koira. Sen lisäksi se on maailman paras agilitykoira. Voi mahoton miten uljaasti se liihotti tänään Lappeenrannassa kaksi Salme Mujusen agilityrataa. Tai no yhden uljaasti ja toisen semiuljaasti.
Ensimmäinen rata oli varsin suoraviivainen eikä mitenkään kakkosluokan vaikeammasta päästä, muistutti lähinnä ykkösluokan tykitystä. Siksipä itsellä oli jonkin verran vaikeuksia hankkiutua kunnon kisafiilikseen, koska tuntui, että nollaa ojennetaan tarjottimella. Sain kuitenkin kunnon sykkeen hommaan, kun sisäistin sen tosiasian, että koiria oli 9, vain kaksi voi saada nousunollan ja kisakumppaneina on mm. Rapsua oikeasti miljoona kertaa nopeampi Jojo-tolleri sekä vauhtitykkisheltti Enzo.
Ja voi kuulkaa miten Rapsu liisi! Se oli aivan mahtava, varma, luotettava ja nopea. Rapsu tykkää Lappeenrannan hallista, se pistää siellä parasta vauhtiaan ja sitä riitti. Huomasin, että en tosiaan ehdi mitään valsseja kieppumaan vaan ne muutamat radalla tarvittavat ohjauskuviot muuttuivat vauhdissa persjätöiksi. Maalissa oli niin voittajafiilis, koska meidän yhteistyö oli täydellistä, saumatonta, parasta ikinä, radassa ei ollut mitään parannettavaa, oltiin niin loistavia kuin vain voitiin. Minä ohjasin varmasti ja ajallaan, Rapsu eteni itsenäisesti ja haki esteitä. Ja se kepeille tykitys, hyvä, että ei tullut itku kun kaveri haki kepit vauhdista, painoi matalana ja kovaa.
Radan jälkeen oli aivan sama mikä sijoitus sieltä tulee, koska me tehtiin niin hyvin kuin voitiin, ja jos luva menisi sivu suun, niin ei voi mitään. Jännitystä piisasikin tuloslistojen julkistamiseen saakka, koska Jojo veti aivan makean radan ja Enzo tykitti niin varmaa menoa. Ja olihan siellä muutama muukin vauhdikas sheltti. Tällä kertaa tollerit kuitenkin pesivät koko porukan. Rapsu sijoittui kakkoseksi Jojon vietyä suvereenisti voiton. Olen aina pitänyt Rapsu nopeana, mutta vaikka me tehtiin rata niin hyvin kuin voitiin (no keinuun voisi nopeutta vielä sipistää), niin silti hävittiin voittajalle nelisen sekuntia. Mutta nousunolla saatiin plakkariin :)
Toinen rata oli samanoloista suoraviivaista paahtamista. Loppuosasta löytyi jokunen hieman haasteellinen kohta, mutta aivan mentävissä se olisi ollut. Mutta eihän se kummoisesti mennyt. Lähdin radalle asenteella "kaikki tai ei mitään", koska vastus oli tasokas eikä aikaa ollut sössittäväksi. Tein kuitenkin pahan arviointivirheen ahnehtimalla liikaa asennetta. Vaikka Rapsu on hirveässä kisaiskussa tällä hetkellä, minun ylilataus oli sille liikaa ja se näkyi Rapsussa. Rapsu hämmentyi liian voimakkaasta asenteestani ja tempaisi hurjan kamikatze A:n. Pian sain lisäksi hämmästyä, kun putkesta ei tullutkaan koiraa vaan se löytyi vierestä. Rapsu alkoi kohelluksen lisäksi hakea tukea, ehkä jopa rauhoitella ylikierroksilla olevaa ohjaajaansa. Hyvä oli oppia, että vaikka Rapsu on edistynyt huiman loikan kisaitsetuntonsa osalta, ei se ole vielä valmis ottamaan vastaan ohjaajaltaan samaa painetta kuin esimerkiksi Nuusku vaan sitä pitää pystyä ohjaamaan rentona.
Joka tapauksessa kokonaisuutena kisoista jäi aivan mahtava fiilis. Rapsutin oli niin huikea, matkaseurana ollut Topi-tolleri oli aivan käsittämättömän mahtava kahdella luvanollallaan ja muiden tollereiden sekä seurakavereiden loistokkaita suorituksia oli niin kiva katsella. Tule jo ensi lauantai :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti