Aamulla pakkasmittari näytti sellaisia lukemia, että mukaan kisareissulle lähtikin vain yksi punaturkki. Tuumasin, että jos Varkaudessa on myös -17, ei Nuuskulla ole hilpeää odotella neljää tuntia oman startin alkamista. Joten matkattiin Rapsun kanssa ihan kahdestaan ja olipas meillä kiva reissu.
Ensimmäinen rata oli Marja Lahikaisen agilityrata ja se tuntui rataantutustumisessa melko vaikealta, joskin mentävältä. Esteillä eteneminen ei ollut koiran silmään kovin loogista ja muutamat lähestymiskulmat olivat vaikeita, mutta lähdin radalle sillä asenteella, että jos Rapsu ehtii lukea rataa ennen minun ohjausta, niin sitten mennään sinne minne Rapsun kirsu näyttää, koska tavoitteena on edelleen Rapsun kisaitsetunnon kohotus.
Rapsulla oli kyllä itsetunto kohdallaan ja selvästi Rapsu on löytänyt sisäisen eläimensä, hissukasta kuoriutui oikea agilityhirmu! Aivan mahtavaa menoa, kaasu pohjassa eikä mitään varmisteluja. Muutamassa kohdassa olin hieman myöhässä ja ajattelin, että menkööt täysillä metsään, mutta Rapsuhan korjasi kurssinsa heti huomattuaan liikkeeni eri suuntaan. Aivan mahtavaa, koska se ei latistanut Rapsuttimen meininkiä ollenkaan, Rapsu ei kokenut virheentuloa eikä siten alkanut jatkossa varmistelemaan ja pysymään lähellä vaan antoi palaa. Harmillisesti ensimmäinen aan alastulo oli roiskaisu, joten vitosella otimme voiton. Muuten meno oli uljasta vaikka huomasin, että yksi hyppykulma oli meille aivan liian vaikea, koskaan olla harjoiteltu semmoista ja siinä paloi aikaa ainakin yksi ylimääräinen sekunti, koska Rapsu laskeutui ihan väärään suuntaan. Onneksi tuo kääntyy nopeaan, mutta pitää opetelle sulava ohjaus moiseen kohtaan.
Toinen rata oli Räsäsen Minnan agilityrata ja se tuntui hieman edellistä helpommalta siinä mielessä, että siinä oli kohtia, joissa koira sai lukea rataa useamman esteen eteenpäin ihan itse. Tosin radalla oli myös pari mehevää putkipommia, joihin arvelin Rapsun humpsahtavan. No eipähän se niihin mennyt vaan liihotti korvat hulmuten aivan upeasti. Erityisen iloinen olen Rapsun irtoamisesta loppusuoralla, tosin se irtosi sinne kaksi estettä turhan aikaisin, mutta mitäpä väliä sillä on, jos irtoaminen on noin tyylikkästä! Olin aivan ällikällä lyöty, sillä Rapsu ei todellakaan ole kuuluisa komeista loppusuoristaan. Aivan mahtavaa :)
Pitänee vielä tovi tukea urakalla Rapsun kisairtoamista ja ehkä sitä vähitellen uskaltaa alkaa välillä haltuunkin ottaa ilman pelkoa siitä, että se sitten jää loppuradan ajaksi siihen viereen hengaamaan. Mutta olipa ihan mahtava elukka! Suorastaan fanaattinen, Rapsun sisällä taitaa sittenkin asua pikkuinen Nuusku :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti