Rapsu kirmaili Lappeenrannan pakkassäässä kolme starttia. Iltapäivä sujahti odotettua rivakammin, koska moni kakkosluokkalainen oli säikähtänyt pakkasta ja jäänyt kotiin. Onneksi Rapsu on rautaa, omaa hienoja asusteita kerrospukeutumiseen sekä kisakoslana on nopeasti lämpiävä ja lampaantaljoilla vuorattu kottero. Ketään ei kylmänyt, paitsi minua.
Ensimmäinen rata oli Berglundin hyppäri ja meni minulla aika huurussa. Rataantutustuminen oli käynnissä kun saavuimme paikalle, joten hiukkasen puolivillainen olo oli ohjaamaan lähtiessä. Ehkä se oli hyväkin, koska tulokseksi saimme puhtaan radan ja teimme sen nopeiten. Nollavoitto ei kuitenkaan tullut kovin kummoisella suorituksella: Rapsu oli hieman tahmea, minä etsin numeroita radalta sitä mukaa kuin etenimme ja ohjauslinjavalintani olivat mielenkiintoisia jopa omasta mielestäni.
Toinen rata oli Topran agilityrata ja vaikutti oikein kivalta ja Rapsulle sopivalta. Meillä menikin varsin kivasti, kontaktit oli hienot jne. mutta Rapsuli humpsahti putkiansaan ja hyllyhän se tuli. Olin myöhässä putkeen ohjauksessa ja R oli lukinnut jo toisen pään ja ampui sinne täysillä. Rapsuhan on tuommoisessa tilanteessa vielä käännettävissä, mutta olen tehnyt päätöksen olla korjaamatta ohjausvirheitäni Rapsun irtoamisen kustannuksella, joten annettiin palaa. Se kannatti, koska jatkon hyppyhässäkässä Rapsu toimi varmasti eikä varmistellut minulta mitään. Jos olisin korjannut putkella, olisi tuo kohta luultavasti mennyt plörinäksi, koska R olisi ollut epävarma osaamisestaan.
Kolmas rata lähti vauhdila käyntiin ja kaatui yhtä vauhdilla kepeillä. Rapsu lähti liian aikaisin täysillä kohti keinua. Korjattiin sitä noin 100 kertaa ja saatiin lopulta malttia kaaliin, mutta se maltti ei siellä kauaa pysynyt vaan R veti lentokeinun. Katsoin parhaaksi ohjata kaistapääni parin hypyn kautta suorinta rataa ulos riekkumaan, koska oli ilmeistä, että turnauskestävyys oli loppunut ja kierrokset nousseet jonnekin sfääreihin. Pitää taas treenata aktiivisemmin keppejä kontaktihoukuttimella, koska sehän Rapsuttimelle on tehnyt ennenkin tiukkaa.
Kivaa oli! Erityisen parasta oli Rapsun fiilis molemmilla agiradoilla. Se oli niin tohkeissaan, menopäällä ja varma itsestään. Nyt pitää vaan muistaa ja malttaa tukea tuota intoa eli olla korjaamatta niitä omia mokiaan ja antaa toisen painaa häntä ojossa. Kunhan Rapsun kisaitsetunto asettuu kunnon mittoihin ja irtoaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, voidaan alkaa tähdätä niihin kunnon ratoihin.
Hyvä reissu, tosin Nuusku oli kyllä sitä mieltä, että senkin olisi pitänyt päästä radalle. Yöpuulle käydessään Nuusku valtasi rehvakkaasti Rapsun lempiunipaikan (lampaantaljalla sisustettu kevythäkki) ja teki siten selväksi kenen säännöillä täällä elellään vaikkei kuningatar aina liitämään pääsekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti