sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Ja parhaan pääosan Lassie menee... Nuuskulle!

Jos Nuusku olisi ihminen, Nuuskuttimen kirjahyllyt ja takanpääliset pursuilisivat koiramaailman oscareita eli Lassie-pystejä. Niin on upea draamantaju ja näyttelijänlahjat tyttösellä. Pakkasen paukkuessa hyytävästi -20 ja alle, Nuusku ja Rapsu saivat aikapitkälti säädellä itse lenkkiensä pituuden. Jos vilu näytti yllättävän, lähdettiin kotia kohti. No Nuusku-ovelus ajatteli hyödyntää oppimaansa ihan näillä leudoilla -7 keleillä, joilla sitä ei todellakaan palele, mutta kukapa sitä tylsää hihnalenkkiä jaksaisi aina hiippailla. Joten ensimmäisessä mahdollisessa risteyksessä kotiinpäin Nuuskuli nostaa tassuja ilmaan ja väpättää surkeana. Kun sille sanoo, että höpöhöpö, ketään vielä palele, jatkuu matka reippaasti häntä heiluen ja penkkoja nuuskutellen, mutta taas seuraavan risteyksen kohdalla alkaa sama show. Huvittava olio.

Muita viikon kohokohtia ovat olleet pitkät metsälenkit omalla porukalla sekä seurassa. Alkuviikosta päästiin taasen Akun ja Ellan kanssa Jamiskalle hillumaan. Pitkästä aikaa on törmäilty myös muihin koiratuttuihin Noljakan maisemissa, oikein mukavaa sosiaalista eloa on siis vietetty,

Rapsutin pääsi treenaamaan näyttelykäytöstä tollereiden näyttelytreeneihin. Rapsu oli oikein taidokas ja onnistui yhtäaikaa ravaamaan etujaloilla ja laukkaamaan takajaloilla sekä toisinpäin. No saatiin kyllä ihan kaunista raviakin, mutta Rapsun kanssa on ongelmana liian hyvä kontakti. Rapsuli tapittaa minua koko ajan juostessaan, jolloin etuliikkeistä tulee kauhovat ja vähemmän edustavat. Koetetaan siis harjoitella ravaamista ilman kontaktia. Niin ja sitä seisomista, jostain syystä R oli sen oloinen kuin ei olisi seisomisesta koskaan kuullutkaan. Tullaan siis loistamaan Tuusniemellä :)

Näytelmäharjoitusten jälkeen suuntasimme Nupan ja Rapun kanssa Pyhäselän jäälle, mutta hurjasta tuulesta johtuen reissu jäi hiukkasen torsoksi. Tällä kertaa Nuusku ei esittänyt kylmään kuolevaa vaan oli porukan innokkain. Nuusku rakastaa jäällä hiippailua, koska siellä on niin esteetön näköala ja tuuli tuo mukanaan kivoja tuoksuja. Heikoin lenkki olin minä, pitäisi varmaan saada jotain jääkarhunkarvasiirrännäisiä naamaan.

Nuuskuli kävi myös treenimässä hieman agilitya teemalla kuuliaiset korvat ja vauhdikas irtoaminen. Epäilin tosin, että teema muuttuisi irtoaviksi korviksi ja vauhdikkaaseen kuuliaisuudettomuuteen, mutta ilokseni epäilin turhaan. Alla treenipätkä, jossa oli pommeja ja irtoamista vaativia osia. Nuusku oli aivan loistokas, kaarteet olivat pienet, korvat terässä ja irtoaminen hulppeaa. Ihan mahtitreeni ja Nuuskulla uskomaton fiilis :) Nuusku huusi ennen radalle pääsyä, se oli täysin kisafiiliksessä ja sehän tarttui itseenkin. Voi kun kaikki treenit olisi tämmöisiä :) Otettiin lopuksi vielä pari irtoamissuoraa tyyliin hyppy-putki-hyppy namialustalle.

1 kommentti:

Satu kirjoitti...

Topi on samanlainen drama queen, tai ehkä pikemminkin king.