PK-hakuun tutustumassa

Olimme tänään tolleriporukalla PK-hakuun tutustumassa. Lajin saloihin meitä opastivat Satu ja Sirkku, jotka treenaavat hakua Topin ja Susun kanssa. Alkuvalmisteluina tallustelimme metsässä noin 50 m x 50 m kokoisen alueen, jolla koirien tuli toimia. Läpi alueen kulki merkattuna ns. keskilinja, jolta koiraa sitten lähetettiin haluttuun suuntaan maalimiehen luo ja tarkoituksena oli, että löydettyään maalimiehen koira tulee maalimiehen kanssa ohjaajan luo. Aluksi otettiin makkararinkiä, jotta koirat oppivat hakeutumaan vieraiden luokse ja pitävät niitä kivoina namiautomaatteina. Nuusku ja Rapsu skippasivat tämän osuuden, koska molemmilta löytyy halua ja uskallusta tunkea oma kuono ihan kenen tahansa taskuun herkkujen toivossa.

Nuuskun ensimmäisessä harjoituksessa metsään laitettiin kaksi maalimiestä siten, että Nuusku näki niiden sinne menevän. Maalimiehet menivät eri puolille keskilinjaa. Lähetin Nuuskun ekalle maalimiehelle ja Nuusku meni sinne hienosti. Maalimies palkkasi Nuuskun nameilla ja lypsinkumilla. Toiselle maalimiehelle lähteminen oli Nuuskulle vaikeampaa, koska Nuusku oli tainnut jo unohtaa, että sinne toiselle puolelle keskilinjaakin meni joku. Kuultuaan maalimiehen kutsun Nuusku sinkosi hakuun innolla, sai palkan ja tuli maalimiehen kanssa minun luo.

Rapsulle tehtiin samanlainen harjoitus, joskin Rapsun palkkana olivat vinkupallot. Rapsu kirmasi ketterästi ensimmäiselle maalimiehelle ja tuli hyvin onnelliseksi vinkupallosta. Myös Rapsulle toiselle maaalimiehelle meneminen oli vaikeampaa. Rapsu ei selvästikään tajunnut mihin olin sitä lähettämässä vaan koetti ottaa maasta hajua, jota seurata. Luulen, että Rapsua hieman hämmensi myös se, että jo löydetty vinkupallo meni taskuuni, joten miksi ihmeessä Rapsu haluaisin lähteä pallon luota pois...

Toisessa harjoituksessa otin Nuuskun kanssa saman kuvion kuin ensimmäisellä kerralla. Palkaksi laitettiin patukka sekä kettu. Nuusku lähti taas hienosti ensimmäiseen hakuun ja toi maalimiehen minulle hyvin. Toinen haku oli taas hankalampi, Nuusku lähti hienosti hakuun, mutta kääntyikin sitten kysymään ohjeita. En sanonut sille mitään, jolloin Nuusku lähti hienosti jatkamaan hakua ja löysi maalimiehen. Olipa hienoa! Nuuskun kanssa pitääkin olla tuossa tarkkana, että en ala neuvomaan sitä silloin kun siihen ei oikeasti ole aihetta.

Rapsun toiseen harjoitukseen laitettiin kolme maalimiestä ja palkaksi samat vinkupallot sekä viimeiselle maalimiehelle vinkupossu. Ensimmäinen maalimies löytyi helposti, toiselle maalimiehelle Rapsu sinkosi kutsusta ja kolmas maalimies oli ns. haamu, joka nousi piilosta ja juoksi uuteen piiloon eli oli ihan älyttömän kivaa Rapsusta!

Molemmilla otuksilla oli tosi kivaa ja taidetaan rueta harrastelemaan tätä ihan huvittelu mielessä. Kokeisiin asti ei, mutta omaksi iloksi kyllä. Jatkossa minun pitää vain ottaa selkeämpi alkulähetysasento ja pitää se erilaisena kuin mejässä, jotta luppakorvat eivät ala jäljestää vaan pitäytyvät ilmavainussa. Täytyy myös ottaa tässä vaiheessa enemmän noita haamuhakuja, koska ne saivat ainakin Rapsun suorastaan hihkumaan :)

Takaaleikkausta ja tekniikkaa

Eiliset trenit aloitettiin hyppytekniikkaharjoituksilla. Viisi hyppyä oli asetettu peräkkäin siten, että hyppyjen välinen etäisyys kasvoi koko ajan. Medeillä ensimmäisen ja toisen hypyn väli oli 4 kengänmittaa, seuraava väli 5, sitten 6 ja viimeinen väli oli 7 kengällistä. Rimojen korkeus oli 25 cm. Koira lähetettiin hyppyjen takan olevalle palkalle ja ohjaajan tuli olla paikallaan. Molemmilla oli tekniikka kunnossa, ja tällä kertaa älysin laittaa hyppyjen taakse palkaksi namikupin lelun sijaan, niin Rapsukin malttoi keskittyä loikkimiseen lelulle säntäämisen sijaan.

Varsinaisena treeninä oli pari lyhyttä pätkää, joissa treenasin takaaleikkausta sekä sivuttaisetäisyyttä. Nuuskun kanssa takaaleikkausvaihtoehdolla tuli käännöksiin huomattavasti isommat karteet kuin valssilla vetäen, mutta Rapsu taipui takaaaleikkauksilla ihan uskomattoman koreasti. Rapsu kesti hienosti myös sivuttaisetäisyyttä joka esteellä, aivan mahtavaa irtoamista ja vauhtia. Ainoa miinus Rapsuttimelle tuli namialustalle karkaamisesta, sitä Rapsu ei ole yleensä harrastanut ja toivottavasti ei ota tavaksi.

Ai mikä hakuruutu?

Eilisestä innostuneena painelimme tänäänkin metsään damikassin kanssa. Ei olisi pitänyt, niin olisi säilynyt illuusio ilmiömäisistä noutajista pidempään. Ohjelmassa oli taasen hakuruutua ja markkeerauksia.

Nuuskutin tyhjensi hakuruutunsa hienosti, joskin ensimmäisen damin kanssa piti kirmata muutama kunniakierros pitkin ruutua ja tsekata samalla missäs ne muut damit ovat. Loput tulivat suoraviivaisesti käteen. Otin väliin kaksoismarkkeerauksia ja ne Nuusku hoiti niin hienosti. Muutamien noutojen jälkeen tein vielä uuden hakuruudun, jotta saisin suorituksen ilman ekan damin kanssa laukkailua ja se menikin hyvin. Nuusku malttoi tuoda kaikki neljä damia suoraan minulle.

Rapsu puolestaan oli ihan käsittämätön otus. No ehkä olisi pitänyt lenkkeillä ennen treeniä tai jotain, eikä tempaista päivän koisannutta ja autosta kaverin noutoja katsellutta elukkaa suoraan treeniin. Oli aikamoiset kierrokset :) Jätin Rapsun istumaan ja katselemaan kun vien damit. Palatessani Rapsun viereen, Rapsu tärisi innosta ja räjähti hakuun ennen kuin ehdin hae-käskystä päästä hoota pidemmälle. Rapsu laukkasi hakuruudun takareunaa edestakaisin kuin heikkopäinen ja malttoi lopulta tuoda kaksi damia, mutta kaksi lähempänä ollutta damia jäi tuomatta, koska ei se malttanut katsoa onko niitä siinä lähellä vaan syöksyi aina horisonttiin... Markkeeraukset olivat samaa sekopäistä sarjaa. Rapsu toi upeasti yhden damin, mutta ei innokkuudeltaan malttanut painaa mieleen missä se toinen on. Kun lähetin Rapsun oikeaan suuntaan, palautui toinenkin dami hienosti. Koetin loppuun vielä toista hakuruutua siten, että kaikki damit jää lähemmäs, jospa se sitten älyäisi, että ei tarvitse aina juosta niin kauas kuin pääsee. Tämä toimi ja Rapsu palautti hienosti kaikki neljä.

Jatkossa pitää varmaan jättää Rapsun damit lähemmäs, koska ei sillä ole ongelmaa irrota kauas työskentelemään vaan pikemminkin vaikeaa huomata lähellä olevat. Pitänee myös palata vanhoihin kunnon muistiharjoituksiin mitä tein joskus Nuuskun kanssa paljon, mutta Rapsun kanssa olemattoman vähän. Tässä se sitten näkyy. Dami taskuun lenkille siis.

Treenin jälkeen lähdimme Topin ja Mörkön kanssa metsälenkille. Topi oli sen verran kiinnostunut Rapsun hännänalusesta, että taitaa olla kohta juoksu tulossa. Yleensä Topi himmailee Nuuskun seurassa eikä juuri Rapsu noteeraa, mutta nyt oli toisinpäin.

Damien kaa

Pitkästä aikaa kaivoin damit esille suunnitelmallisen harjoituksen kanssa. Yleensä noutotreenit on jotain epämääräisiä kuvioita lenkin ohessa, mutta tällä kertaa vaivauduin jopa miettimään hieman missä treenataan, mitä ja miten. Otin molempien kanssa ensin muutaman markkeerausnoudon yhdellä damilla ja sitten siirryttiin kaksoismarkkeerauksiin. Nuusku suoriutui molemmissa näpsäkästi ja damit palautuivat vauhdilla ja suoraviivaisesti käteen asti. Rapsu toi ensimmäiset noudot käteen, mutta sen jälkeen alkoi innoissaan hutiloimaan ja tipautti damit jalkoihini uuden suorituksen toivossa.

Markkeerausten jälkeen treenattiin hakuruutua neljällä damilla. Molemmat tyhjensivät ruutunsa hienosti eivätkä käyneet vaihtamaan dameja vaan toivat suoraviivaisesti juuri sen minkä ensin löysivät. Rapsun hakutyöskentely oli erityisen tsäpäkkää.

Sieniä, karpaloita ja reeniä

Syksyisin Nuuskun ja Rapsun lempipuuhiin kuuluvat marjastus ja sienestys. Tänä vuonna typyt pääsivät laajentamaan marjarepertuaariaan, sillä suppilovahverometsällä ollessamme kipaisimme hieman suolle karpaloita mutustelemaan. Rapsu rakastui karpaloihin ensi silmäyksellä, kuten kaikkiin muihinkin marjoihin, ja imuroi niitä kuonoonsa antaumuksella. Nuusku yllätti myös karpalomyönteisyydellään, sillä Nuuskutin harvoin poimii marjoja itse. Nuuskun mielestä marjojen syönti on kivempaa valmiiksi poimittuna joko suoraan kädestä tai sankosta, mutta karpalot olivat sen verran nameja, että niitä arvon Nupatinkin vaivautui keräämään itse.

Viikon agitreenilöissä mentiin alla oleva treeni, ja tuon ratapiirroksen nyysin Akun treeniblogista. Molemmat punaturkit liisivät oikein taidokkaasti eikä paranneltavaa juurikaan jäänyt. Vauhti oli hurja ja irtominen hienoa. Erityistä iloa tuotti molempien sinkoaminen putkesta 12 hypyn 13 kautta aalle 14 siten, että sain fiilistellä takaaleikkauksen hypylle ja heittää ne aalle. Niin kaunista :)

Pimeitä putkikulmia

Tänään puhalsivat sitten uudet tuulet ja treeneihin oli ympätty viime aikoina kinkkisiksi osoittautuneita pimeitä putkikulmia, käsittämättömiä ohjausvaatimuksia ja uljasta irtoamista. Ajattelin, että noita kuvioita saadaan hinkata ja takoa, mutta kuinkas kävikään...

Otimme aluksi pätkän 1-12. Hankaluutta tuotti kolmantena ollut putki, koska se oli aivan piilossa, mutta yllättävän hyvin sinne kuonot pitkällä mentiin, kun sain oman käännöksen kuntoon. Rapsun aan alastulot olivat aikamoisia roiskaisuja, no ei Nuuskukaan niillä loistanut. Erityistä ilon aihetta aiheuttivat kepit sillä treenasin niile takaaleikkausta. Nuuskulle se ollut vaikeaa kepeillä ja Rapsun kanssa en ole uskaltanut edes koettaa. Molemmat kestivät sen hienosti, ei korvatkaan heilahtanut vaan kepitys jatkui rytmikkäästi vaikka puolta vaihdoinkin! Niin hienoa :) Loppu pätkä meni makeasti, joskin Nuuskutin haki keppejä putken 11 jälkeen, mutta Nuuskulta, tuolta vanhalta keppien karttajalta, se on loisto suoritus. Taivuttelin sen pussiin lopulta sylkkärillä mikä toimi myös Rapsulle.

Sitten mentiin 12-24. Tässä tarkoitus oli jäädä itse puomin toiselle puolelle ja koira suorittaa itsenäisesti pituuden ja menipä upeasti! Putki 19 oli Nuuskulle hankala, Rapsu paineli sinne leikiten. Ja loppu oli simppeliä edellisen toistoa.

Olin aivan mykistynyt, koska Rapsu oli kokonaisuutena treenissä paljon paljon Nuuskua parempi. Ihan mahtava elukka :) Ja Nuuskuhan ei ollut huono ollenkaan vaan erinomaisen hyvä. On ne niin parhaita :)

Muuten viikkoon ei kuulu ihmeempiä. Nuusku ja Rapsu ovat käyneet perinteisesti metsälenkeillä Akun ja Ellan kanssa. Hassu Ella kaivaa kepit Rapsun kidasta, ja se jos mikä näyttää hämmentävältä, että omaisuudestaan tarkka Rapsutin antaa Ellan tunkea päänsä Rapsun suuhun ja ottaa sieltä haluamansa.

Nuusku on lentokone

Nuuskutin liiteli tänään erinomaisen hienosti. Ensimmäinen rata oli Rantamäki-Lahtisen hyppyrata ja se oli varsin suoraviivainen. Nuusku kirmasi radalla kuin heikkopäinen ja kaarrokset olivat sen mukaiset. Muuten rata meni oivallisesti ja saimmekin siitä merkinnän kisakirjaan.


Toinen rata oli agilityrata ja Eija Berglund jatkoi takaakiertolinjaansa. Saatiin Nuuskun kanssa kolme ensimmäistä estettä upeasti, mutta sitten alkoi alamäki. Nuuskun jarrut olivat epäkunnossa ja korvatkin tipahtaneet, joten Nupa pinkoi täysillä kaikki näköpiirissä olevat esteet ja minä juoksin perässä myöhässä ja ihailin Nuuskun lennokkaita irtoamisia mm. putkesta 11 okserille 15 väärinpäin.


Kolmas rata ei sisältänyt yhtään vähempää takaakiertoja, joten odotin täyttä katastrofia. Nuusku olikin tällä radalla oikein kuuliainen ja hirveässä vauhdissa. Rata oli todella vaikea, ja sainkin huomata, että treeneihin pitää saada monipuolisuutta ja vaikeustasoa nostaa, jos radat oikeasti sisältävät paljon kohtia, joita olla koskaan edes harjoiteltu. Saimme vitosen kepeiltä, kun päätin testata miten Nuusku sylkkärillä sinne taittuu, jolloin Nuusku haki kakkosvälin. Hylky tuli loppuosassa, kun oltiin vaikeimmat kohdat selätetty ja ajattelin, että nythän sujuu... Nuusku jätti hypyn 16 välistä, kun oli puomille niin kiire. En ollut moista vaihtoehtoa rataantutustumisessa edes ajatellut, joten en ollut skarppina ollenkaan. Mutta oikein hyvä meno oli muutoin.


Oikein mukava kisapäivä. Nuuskun irtoaminen oli ihanaa katsottavaa ja vauhti huippua. Mutta tosiaan treenikavereille tiedoksi, että jatkossa minun vetämissä treeneissä puhaltaa uudet tuulet!

Hirmuista liitoa ja joku palkintokin

Rapsuli kisaili tänään Siilinjärvellä kolme kisaa. Tuomarina oli Eija Berglund. Radat olivat melkoisen kimurantteja pyörityksiä, pursuivat takaakiertoja ja kummallisen vaikeita estekulmia.

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Rapsulla oli vauhtia ihan käsittämättömästi ja senpä takia ohjaukseni meni ihan harakoille. Jo toisella esteellä jouduin siirtymään suunnitelmaan C, jota minulla ei ollut. En ehtinyt millään ottamaan Rapsulia valssilla takaakierrolta vastaan, joten testattiin sitten miten takaaleikkaus toimii okserilla ja hyvin toimii :) Hutiloin viidentenä olleella hypyllä ja vedin Rapsun siitä ohi. Muuten rata meni virheettömästi, joskin kaoottisesti minun osalta. Olin myöhässä joka ikisellä esteellä, mutta Rapsu luki ihailtavasti tumpelointiani. Ja suoritti täydelllisesti kepit väärältä puolelta :) Taidettiin sijoittua kolmosiksi tällä radalla mikä tuntuu niin hassulta vitosella.


Toinen rata oli agilityrata ja aloitus oli samanlainen takaakierto heti tokalla hypyllä. Hyvin meni tämäkin rata, Rapsu näköjään nauttii takaakierroista, sillä se oikein kiihdyttää ja revittää niihin, joten siinä mielessä meille sopivaa kieppumista. Valitettavasti olin keppien jälkeen muurin takaakierrolla liian varmisteleva ja myöhästyin seuraavasta ohjauskuviosta, joten saatiin kielto hypyltä, koska Rape joutui muuttamaan linjaansa hassusti. Minun moka tämäkin. Erityisen ylpeä olen Rapsun kyvystä hakea ihan kummallisessa kulmassa oleva A-este vaikka siinä joutui juoksemaan putkenkin ohi.

Kolmas rata oli myös agillityrata ja siinäkin oli takaakiertoa, huikean haastavaa keppikulmaa ja muuta jännää. Rapsun kanssa selviydyttiin hienosti kierroista ja kepeistä, mutta tiesin kyllä jo rataan tutustuessani, että keppien jälkeen Rapsu rynnii tyrkyllä olevaan putken väärään päähän. Sinnehän se mennä sujahti, mutta ei annettu menoa häiritä :) Tuo on hankala pommi meille, koska en uskalla ottaa Rapsua haltuun kesken keppien, koska silloin se tulee haltuun kesken keppien ja sitähän en halua, mutta jos odotan pujottelun loppuun, niin aivan myöhässähän minä silloin olen, kun se on lukinnut ja takonut väärää putkenpäätä kaaliinsa koko pujottelun ajan. Nooh, hieno kepitys, hyvät kontaktit ja hurja meno :)


Tyytyväinen taas päivään vaikka olisihan se kiva joskus joku merkintä kisakirjaankin saada. Mutta toisaalta, hienoa on se, että päivän mokat olivat puhdasta ohjaus möhlintää. Rapsuli on ihan paras :)

Ratapiirrokset jotenkin sinne päin, kinkkisimmät kohdat koetettu muistaa oikein treeniä varten...

Takaakiertoja ja kiertoja takaa

Eilisessä Jaanan treenissä harjoiteltiin takaakiertoja MM-tyyliin. Mentiin rata kahdessa pätkässä, ensin 1-9 ja sitten 9-19.

Ekalla pätkällä molempien kanssa toimi alussa parhaiten sylkkäri hypylle 2, jolloin käännökset olivat tiukemmat enkä joutunut ahtaalle hyppyjen väliin. Koetin siihen niin takaakiertoa valssilla kuin saksalaisellakin, mutta aika ontuvilta tuntuivat. Neloshypyn jälkeen putki 12 oli aika innostava pommi molemmille, mutta pienellä vekillä/puolivalssilla/ihmekeekoilulla sain lopulta siihenkin tiukan käännöksen. Koska viidentenä oli putki, jouduin viemään molempia aika pitkälle minkä seurauksena olin auttamattomasti myöhässä putken jälkeen enkä ehtinyt tehdä puolen vaihtoa vaan takaaleikkauksen hypylle 6. Se ei ollut tarpeeksi tiukka, paremmin siihen tuli käännös, jos teinkin persjätön putkelle ja juoksin kuin heikkopäinen A:n toiselta puolelta, mutta se vaihtoehto ei kyllä ollut itselle kovin antoisa. Kepit haettiin hienosti :)

Toisella pätkällä takaakierrot sujuivat mallikkaasti puomille asti. Erityisen ylpeä olin Rapsun menosta, sillä oli niin pienet kaarteet ja hirveä vauhti. Loppukuviossa koetin erilaisia versioita, koska se perinteinen eli takaakierto hypylle 17, valssi ja kierrättäminen Nuusku hypyn 18 siivekkeen ympäri hyppyjen välistä tuntui hidastavan menoa. Paremmin vauhti pysyi kun tein sylkkärin hypylle 17 ja vedin Nuuskun hypyn 18 yli ja kierrätin toisen siivekkeen kautta. Koetin myös Riepun uljaan menon innoittamana flippiä (?) hypylle 18 ja se olisi ollutkin paras vaihtoehto, joten sitä pitää vielä treenata, nyt molemmat hakivat sellaisen ohjauksen hieman kysyen. Rapsulla pysyi vaihti paremmin millä tahansa kuviolla.

Oikein oli kivat treenit :) Rataan tutustuessa tuntui, että tuleekohan tuosta mitään, mutta ilo oli huomata, että molemmat otukset taitavat takaakierrot tyylikkäästi ja hienolla vauihdilla. Hauskaa!

Siivekäs Rapsutin

Kisailimme Rapsun kanssa tänään kolme rataa. Kaksi ensimmäistä tuomaroi Johanna Wüthrich ja kolmannen Marja Lahikainen. Tulokseksi saimme sitä samaa mitä ennenkin, mutta suoritukset olivat kerrassaan mahtavia. Haperon kanssa oli kivaa radalla, ja minulla oli tunne, että se oikeasti osaa ja on valmis vaikka miten hurjiin liitoihin.

Ensimmäisen radan hylly napsahti käskyn myöhästymisen seurauksena. Rapsu ampaisi keppien jälkeen edessään häämöttävään putkeen ennen kuin ehdin edes tajuta mitään. Ihailtavaa irtoamista läheisriipuvaiselta. Itseasiassa yhdelläkään päivän radoista Rapsuli ei kaipaillut minua vaan haki esteitä ihan innoissaan itse. Olipa parasta!


Toinen rata oli hyppäri ja se oli upea aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka. Jostain syystä (luulen, että ihmeellinen koikkelehtimiseni ja omituiset liikeradat olivat osasyyllisiä...) Rapsu suoritti 18. esteenä olleen renkaan päin honkia, joten hylätty tuli. Sinänsä outoa, koska ei Rapsu moista harrasta vaan rengas on ollut ihan simppeli juttu ja olen tuon rengasvarmanrekun uskaltanut laittaa renkaalle ties miten. Mutta rata oli muuten täydellinen. Hurja vauhti, pienet kaarrokset ja mahtavaa kepitystä!


Kolmas rata meni plörinäksi kepeillä. Hape ei malttanut pujotella loppuun saakka, koska edessä oli liian ihana putkensuu. Kun kepit sitten maltettiin uusintojen myötä tehdä loppuun, annoin Rapsu palkaksi porhaltaa seuraavat esteet suoraviivaisesti väärin eli suoraan putkeen ja kympille, koska nollahan oli jo menetetty, mutta koiran iloa ja motivaatiota ei ;) Loppurata vedettiin sitten täysillä ja oikein.


Rapsun yksityistreenit ovat tuottaneet hyvää tulosta. Rapsu irtoaa paremmin, hakee esteitä ja on kykeneväinen radalla sellaisiin kuvioihin kuin haluan. Starttaaminen on kivaa, kun voi yrittää tehdä sitä mitä haluaa eikä sitä mihin juuri ja juuri kykenisimme tai sitten emme. Eiköhän me joskus nappisuorituskin saada. Ehkä.

// lisätty jotenkin sinnepäin olevat ratapiirrokset

Tuplanolla plakkarissa

Olipas aika mahtavat liitelyt Nuuskun kanssa tänään Mikkelissä. Molemmilta agilityradoilta nappasimme nollatulokset. Ensimmäisellä oli tuomarina Sisko Pulkkinen ja toisella Johanna Wüthrich. Nuuskutin oli oikein vauhdikkaalla ja kuuliaisella tuulella. Tosin molemmilla radoilla olisin voinut päästää Nuuskun etenemään enemmän itse, nyt pidin sitä aika tiukassa otteessa.



Senpä vuoksi ajattelin, että otetaan sitten viimeinen rata, Wütrichin hyppis, hieman höllemmin; annan Nuuskun hakea esteet ja pistän vaan vauhtia... Nooh sehän alkoi katastrofaalisesti Nuuskun varaslähdöllä, yht'äkkiä huomasin, että punaturkki painaa minusta ohi kohti kolmoshyppyä. Onneksi Nupa oli poiminut oikeat esteet ennen sitä ;) Sekin rata meni hienosti, Nuusku kieppui takaakierrot tyylillä, mutta sitten olin myöhässä, väärinsijoittunut ja lepsu, joten Nuusku poimaisi hypyn 14 jälkeen yhden ylimääräisen putken matkalla mukaan :) Mutta hienoa menoa se silti oli. Olipa kivaa!


//Ratapiirrokset ja höpinää lisätty

Liitelyä

Eilisissä viikkotreeneissä otimme Ninkan suunnitteleman irtoamistreenin. Treenissä oli pituuttaa enemmänkin, mutta minä tein Nuuskun ja Rapsun kanssa tuon kuvion mukaisesti hieman lyhempinä, koska oltiin käyty reenimässä jo tiistaina. Ensin mentiin nuo pallukat 1-10. Siinä pätkässä tavoitteenani oli ohjata hypyt 6-8 siten, että jään itse putken toiselle puolelle. Molemmat irtosivat hypyille hienosti. Erityisen ylpeä olen tällä pätkällä Rapsun suoritukseen kepeillä, R painoi kepeille täysillä, haki oikean aloituksen ja pujotteli vauhdilla vaikka olin "väärällä" puolella. Ehkä nyt rohkenen jo todeta, että Rapsulla ei ole enää väärää puolta kepeillä :)

Seuraava pätkä oli neliöt 1-10. Nuusku meni jälleen varmasti kuin juna. Ja Rapsutin! Voi pientä elukkaa miten se haki hienosti vauhdista avokulman ilman avustusta (itse asiassa sillä menee pieleen, jos menen siihen jotain ronkkimaan, joten kunhan pysyn poissa, niin typy pujottelee uljaasti). R huitaisi ekalla kierroksella kuutosputkeen väärään päähän, koska olin myöhässä, hehkuttelin mielessäni keppien aloitusta ;) Toisella kerralla sekin saatiin onnistumaan. Rapsu meinasi tykittää vika päähän, mutta kääntyi viime hetkellä, tosin ei käskyllä Rapsu vaan Nuusku. Mielenkiintoista.


Tiistaina käytiin keskenämme hinkkaamassa hieman keppejä ja kontakteja yllä olevalla simppelillä kiekolla. Koiruuksien ei tarvinnut keskitttyä mihinkään muuhun kuin vauhtiin :) Aivan mahtavia suorituksia molemmilta. Kontaktivirheitä nolla ja pujottelutkin menivät nappiin. Viime aikaisten treenien perusteella mie uskallan ensi sunnuntain kisoissa tehdä Rapsun kanssa ihan mitä vaan :) Vihdoinkin!