perjantai 31. heinäkuuta 2009

Vepetivepetivepetititi

Aurinkoinen päivä on oivallista päättää vesipelastusleikkeihin. Kokoonnuttiin Aavarantaan tutulla porukalla eli Nuusku, Rapsu, Topi ja Mio sekä Mion kannustusjoukot. Vierailevana tähtenä oli Viivi.

Ensimmäiseksi otettiin veneen noutoa. Nuuskutin pursui intoa kuten aina ja nouti veneen ripeästi. Myös Rapsu haki veneen hienosti, joskin Rapsu ei loikkaa veteen mahaplätskyllä Nuuskun tapaan vaan kahlaa rauhassa, tekee ihme nytkäysponkaisun ja lähtee sitten ripeästi uimaan pelastuspuuhiin. Tällä kertaa meillä oli myös hienot suksisauvoista viritetyt maalitolpat ja molemmat uivat täydellisesti keskelle tolppia.

Toisena liikkeenä oli hukkuvan pelastaminen. Satu leikki meille hukkuvaa, ja Satu pelastettiin innolla. Rapsun hukkuvan pelastaminen on Nuuskua parempaa, koska Rapsu malttaa uida rauhallisemmin kun taas Nuusku haluaisi uida hukkuvan kanssa yhtä kovaa kuin ilman hukkuvaa, joten puhina on melkoinen. Suoritukset olivat molemmilla kaikin puolin mallikkaat.

Käytiin porukalla vielä jäähdyttelylenkillä, ja kaikessa tohinassa Rapsu onnistui jälleen kerran anastamaan Topin treeninamit. Rapsu alkaa olla Topille velkaa sen verran paljon makkaraa, että ensi kesänä Rapsu menee kesätöihin tienatakseen rahaa korvaavan makkaran ostoon. Rapsun kesätyö tulee luultavasti olemaan joko puutarhahommia tai marjanpoimintaa, koska molempiin Rapsulla on lahjakkuutta. Erityisesti mustikat, puolukat, vadelmat, herukat, karviaiset, tyrnit ja lakat Rapsu poimii taiten. Tosin en tiedä kuka maksaisi marjanpoimijalle, joka kerää marjat omaan masuunsa. Toisaalta Rapsu voisi tarjota myös korvanpesupalveluita sekä tennispallotyttönä olemista. Joten jos kaipaat pikkupuutarhuria tai muuta työläistä, ota yhteyttä.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Simply the Best - vepekurssi osa 8

Treenivuorossa oli tänään veneestä hyppy, veneen nouto ja esineen vienti. Nuusku teki kaikki liikkeet vähintään koematkalla ja koemaisesti. Meni täydellisesti, Nuuskuli on vaan niin paras :) Jokainen liike oli innokas, vauhdikas ja nappisuoritus. Nuuskutin on valmis soveltuvuuskokeeseen ja toivottavasti siihen elokuun lopussa mahduttaisiin.

Rapsu suoriutui veneestä hypystä ja veneen noudosta hienosti, ja Rapsullakin taisi olla molemmissa liikkeissä koematka. Veneestä hyppy oli aivan mahtava, Rapsu leiskauttaa veteen melkein viiden metrin kaarella, joten alkukesän veneestä hyppely nössöily on taaksejäänyttä elämää. Vienti on edelleen Rapsulle kinkkinen. Tällä kertaa Rapsu lähti vienteihin paremmin, muutamalla kerralla pystyin jopa lähettämään Rapsun esine suussa uimaan eikä tarvinnut odottaa Rapsun siirtymistä uimasyvyyteen, mutta sittenpä Rapsuli keksi uuden ongelman! Jeps, Rapsu ei halunnutkaan luovuttaa esinettä veneellä vaan kävi siellä kääntymässä, antoi avustajan anella esinettä tovin ja polskutteli takaisin rantaan. Koetin korjata tilannetta vaihtamalla veneestä saatavaksi palkaksi patukan sijaan vinkupallon, mutta sittenpä Rapsu palkan toivossa pudottikin vientiesineen juuri veneen viereen, joten ei oikein toiminut sekään. Pitää toivoa, että seuraaviin treeneihin mennessä Rapsutin on unohtanut moiset kuviot ja palaa takaisin kauniiseen luovuttamiseen :) Mutta Rapsulla ei ole kiirettä, Rapsu osallistuu soveltuvuuskokeeseen vasta ensi kesänä.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Perämeren valloitus

Nuuskutin ja Rapsutin suuntasivat kesälomareissulle merellisempään suuntaan. Oulussa kaverukset nauttivat Qstockin tunnelmasta uiskennellen Oulujoessa mm. Happoradion, Maija Vilkkumaan ja PMMP:n tahtiin. Kanavanrannassa käyskentely, Hupisaaren sorsien kanssa hengailu ja Lammassaaressa piehtarointi olivat hyvä aloitus rentoutumiselle.

Oulusta suuntasimme telttailemaan Hailuotoon. Hailuoto osoittautui Nuuskun ja Rapsun mielestä paratiisiksi. Hailuodossa on aivan mahtava koirien uimaranta mistä kaksi tolleria osasi ottaa kaiken irti! Upeaa hiekkarantaa hippasteluun, paljon merta kahlattavaksi ja uitavaksi. Ja uinnin jälkeen pehmeissä hiekkadyyneissä piehtarointi toi turkkiinkin mukavaa kuohkeutta :) Seikkailimme pitkospuita pitkin Hailuodon satamaan syömään. Siellä Nuusku ja Rapsu saivat terassilla palvelua sekä juotavaa eteensä, ja tarjoilija kävi vielä pariin otteeseen kysymässä Nuuskulta ja Rapsulta onko niillä kaikki tarvittava. Paikan koiraystävällisyys lämmitti niin omistajan kuin koirienkin mieltä. Yllättäen törmäsimme samaiselle terassille purjehtimalla saapuneeseen Nappi-tolleriin, jonka kanssa tytöt pääsivät vaihtamaan kuulumisia.

Jos Hailuodon ranta oli luppakorvista paratiisi niin Kalajoen hiekkasärkät olivat paratiisi potenssiin kolme. Kalajoen koirien uimarannalla Rapsu löysi lopullisen vesihulluutensa. Rapsu nautti pitkästä matalasta rannasta, koska Rapsuli huomasi, että vesijuoksussa Rapsu on Nuuskua nopeampi eli Rapsu ehtii uimaleluihin ensin! Uimisessa Nuuskun vauhdille ei pärjää kukaan ja ensimmäisen yrityksen jälkeen kukaan elävä olento ei edes jaksa yrittää toistamiseen, mutta juoksemisessa Rapsu on nopea. Siitäkös riemu repesi :) Ensimmäisellä uimarantareissullamme rannalle saapui myös yksi toinenkin koira, joka oli -yllätys yllätys- tolleri. Rapsu kirmaili hieman Vilma-tollerin kanssa Nuuskun tyytyessä röyhtäilemään litkittyään uidessaan litratolkulla merivettä.

Reissu oli karvakorvista ratkiriemukas, koska reissuun sisältyi hillittömästi uimista ja riekkumista. Teltassa nukkuminen oli molemmista kivaa sekä retkeily hauskaa, ja Nuusku & Rapsu suosittelevat karvaisille kavereilleen kyseisiä lomakohteita, ainakin jos kaverit yhtään tykkää uimisesta :)

torstai 23. heinäkuuta 2009

Kevyttä vepellystä

Aurinkoinen sää houkuttaa veden äärelle, joten kävimme Topin ja Mion kanssa hieman reenimässä. Tarkoitus oli uiskennella ihan kevyesti eikä ottaa mitään vaikeaa.

Aloitimme veneen noudolla. Yllättäen Nuusku empi hieman ekalla kerralla, mutta seuraavat kerrat sujuivat rivakkaan. Luulen, että vedestä kimmeltänyt aurinko ja pienoinen kohellus rannassa ennen ensimmäistä suoritusta aiheuttivat sen, että Nuusku ei nähnyt koko venettä mitä sen olisi pitänyt mennä hakemaan, mutta kun Nuusku pääsi jyvälle hommasta, niin johan sujui. Rapsulle kävi hieman samoin, ensimmäinen yritys takkuili, mutta seuraavat sujuivat paremmin.

Tokana liikkeenä otettiin hukkuvan pelastamista. Molemmat syöksyivät hukkuvan avuksi ja kuljettivat hänet varmoin ottein rantaan. Oikein reippaasti meni, vaikka hukkuva vaan kellui eikä polskutellut mukana.

Nuusku ja Vainumalja



Sain Hirvosen Martin ottaman kuvan kesäkuun alun mejäkokeesta, jossa Nuusku voitti Vainumalja-kiertopalkinnon, joten laitetaanpa meidän yhteisposeeraus näytille :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Kohti soveltuvuuskoetta - vepekurssi osa 7

Illan treenit aloitettiin harjoittelemalla maalitolppia. Niiden harjottelu kannattaa kuulemma tehdä ihan erikseen ja sitten yhdistää toimivaan liikkeeseen. Harjoittelu aloitetaan siten, että tolpat ovat vedessä n. 6 metrin etäisyydellä toisistaan ja sinne keskelle heitetään lelu ja koiraa kehutaan kun se ui takaisin tolppien välistä. Välillä viskotaan reunemmas ja aina kehutaan koiran uidessa tolppien välistä, ja jos se kiertää tolpat niin sitten ei kehuta. Yksinkertaista siis, vaikka koiralle joka palkkautuu pelkästä noutamisesta kehujen poisjäänti ei ole suuri menetys. Nuuskulle ja Rapsulle on vaikeampaa tulla rantaa rannasta katsoen oikeanpuoleisen tolpan viereen heitetyn esineen noudettuaan, koska oikeatassuisina koirina ne kääntyy oikealle ja helposti meinaavat ajautua tolpan ohi. Rapsu tosin korjaa uimalinjaansa tosi herkästi, Nuusku on luupäämpi.

Saimme jokainen valita kaksi liikettä tehtäväksi. Nuuskulle otin ensin viennin ja sen jälkeen veneen noudon. Vienti meni loistavasti kuten Nuuskulla aina. Otettiin matkaksi koematka ja Nuusku suoriutui siitä innolla ja epäröimättä. Myös veneenhaku oli mestarillinen suoritus. Nuusku jaksoi tuoda koematkalta kaksi ihmistä veneessä sujuvasti. On se hieno otus! Kouluttaja-Heli sanoikin, että Nuusku pitää ilmoittaa elokuun soveltuvuuskokeeseen, joten reilun kuukauden päästä ollaan toivottavasti sitten tositoimissa.

Rapsu treenasi veneestä hyppyä ja esineen vientiä. Veneestä hypyt olivat vauhdikkaita ja lennokkaita eikä Rapsu epäröinyt niissä yhtään. Hyvä! Vienti oli vielä alussa hieman tahmeaa, joten Rapsun pitää lähettää vientiin vasta vedestä, mutta Rapsu vei hienosti loppuun saakka eikä minun tarvinnut kahlata tukemassa, joten edistystä oli tullut tässäkin liikkeessä.

Olipa taas niin hyvät treenit, että ei mitään rajaa. Nuusku ja Rapsu ovat molemmat niin innoissaan lajista, että tekisi itsekin mieli treenaamaan useammin. Niitä ei tarvitse mitenkään motivoida (no eipä kyllä muihinkaan lajeihin...) vaan ne pursuavat intoa ja oikeaa asennetta. Miun mussukat :)

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Kohtuullista kirsun käyttöä

Viikonloppuna oman yhdistyksen mejäkokeessa Koverossa Rapsu korkkasi voittajaluokan saaden kakkostuloksen, 35 p. Jäljestys sujui hienosti loppusuoralle asti, mutta valitettavasti hieman ennen kaatoa tuli hukka. Harmittaa, koska Rapsu tulee tarkistuslenkeiltään aina takaisin jäljelle, mutta näköjään kerta se on ensimmäinenkin.

Harmittaa myös huonot jälkivaljaat. Nämä ovat jo toiset mokomat, jotka kääntyvät Rapsulla kesken jäljen väärin päin! Kuulostaa käsittämättömältä, mutta niin voi käydä. Viime kesänä edelliset valjaat humpsahtivat pois paikaltaan ja nyt nämä. Minä en puhu Rapsulle suorituksen aikana mitään, mutta nyt jouduin pysäyttämään sen ja laittamaan valjaat takaisin päälle. Rapsu oli siitä ihmeissään ja jäi viereeni istumaan ajatellen ilmeisesti, että no olipa outo jäljen loppu. Jouduin kehottamaan sitä jatkamaan ja Rapsu jatkoi, mutta katsoi minua kysellen välillä lupaa jatkaa jäljestystään. Hieman takkuillen Rapsun kirsu taas käynnistyi ja sen jälkeen itsenäinen toiminta jatkui hienosti. Täytyy kuitenkin hankkia toimivat valjaat. Jos en olisi huomannyt valjaiden vinksotusta olisivat ne saattaneet irrota kokonaan. Suosituksia hyvistä jälkivaljaista otetaan vastaan!

Katko oli hirveää kuusikossa pyörimistä. Rapsu möyri saman sankan kuusikon alla kiekkoa varmaan kolme kertaa, ja koska Rapsun on varsin vauhdikas jäljestäjä, en voi heittää narusta irti ja napata sitä kiinni toiselta puolelta, vaan joudun rämpimään perässä. Helppoa ei ollut myöskään edetä niin korkeassa heinikossa, että sinne on muodostunut pienen koiran mentäviä tunneleita, koska silloin jälkinaru jumii ja koiraa ei näy missään eikä ole mitään hajua mihin suuntaa omaa reittiä pitäisi alkaa raivaamaan... Mutta vaikka se ei ollut helppoa, oli se kivaa :) Voin kuvitella Rapsun hymyn ja innon heinikossa paahtaessaan, epäilemättä kangasmetsässä menoa jännittävämpää! Jälkikoira tärkeässä tehtävässään :) Juuri tuollainen vaihteeva maasto on parasta.

Rapsu otti makaukset hyvin rapsuksi. Vain yhden makauksen Rapsu huitaisi ohi, joten tyytyväinen saan olla. Ilmeisesti treenijäljellä nameja joka toiselle makaukselle -metodi toimii Rapsun kohdalla.

Tarkemmat pisteet löytyvät täältä. Tässä vielä tuomari Martti Hirvosen koeselostus: Alkumakaus nuuhkitaan, jonka jälkeen alkaa siksak-tyyppinen sopiva vauhtinen jäljestys. I-makauksen merkkaa pysähtyen. I kulma pienellä kaarroksella. Toisella osuudella yksi isompi tarkistuslenkki. II makauksen ohittaa. II kulmalla katko, jossa veretys kuljetaan loppuun. Useiden lenkityksien jälkeen kolmannelle osuudelle. III makauksen merkkaa pysähtyen. III kulma tarkasti. Ennen IV makausta yksi tarkistuslenkki. Makaus merkattiin hätäisesti. Tultaessa aukon reunalle, koira saa hajun jostain ja etenee sitä aina hukkaan saakka. Osoitetaan uusi jälki. Kaadon osoittaa pysähtymällä, nuuhkimalla ja jääden sille. Hyvä jälkipari.

Kokeessa tuli hienoja tuloksia ja ehdottomasti pitää mainita Luigi-tollerin viidenkymmenen pisteen AVO-jäljen suoritus. Aivan mahtavan taitava punaturkki :) Ja ylpeä olen myös omasta ensimmäisestä voittajaluokan jäljenteostani ja opastuksesta, josta Luna-labradori tempaisi täydet pisteet. Hienoa oli päästä seuraamaan uskomattoman taitavaa jäljestystä :)

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Katjan koulutus



Eilisessä Katja Ojansivun koulutuksessa treenattiin ennakoivaa ohjausta perusohjauksella, valssilla ja takaaleikkauksella. Harjoitukset tehtiin molempiin suuntiin, ja oli hassua huomata puolierot omassa ohjauksessa. Treenipätkissä korostuivat Nuuskun ja Rapsun erilainen ohjattavuus sekä se, että minun on oikeasti osattava ohjata silloin kun menen Rapsun kanssa, Nuuskun kanssa saan tehdä mokia ilman että heti on katastrofi edessä. Rapsu lukee minua herkästi, mikä on erittäin hyvä asia, mutta edellyttäisi sen, että osaisin ohjata.

Ensimmäisellä pätkällä 1-4A ohjattiin koiraa perusohjauksella eli tehtiin pieni vekki ennen kolmoshyppyä, jotta koira kääntyy sutjakasti putkeen. Nuuskun kanssa tämä meni ihan ok, tosin voisin olla ennakoivampi, jolloin kaarros hypyn 3 jälkeen olisi vielä pienempi. Rapsunhan minä onnistuin survaisemaan kakkoshypyn jälkeen putkeen 4B/17, koska olin myöhässä ja koukussa ja ties mitä. Rapsu reagoi heti kehonkieleeni ja meni siihen putkeen mihin sen virheellisesti ohjasin. Saatiin tämä Rapsunkin kanssa onnistumaan, kunhan vain muistin pysyä suorana ja pitää käden lähellä vartaloa.

Toisella pätkällä 1-4B ohjattiin ennakoivalla valssilla eli lähdettiin kääntämään hyvissä ajoin hyppyjen 2 ja 3 välillä ja ohjaus tehtiin aina koiranpuoleisella kädellä. Tosin käytän vienosti vahvistuksena myös toista kättä, koska silloin saan nuo kääntymään paremmin. Nuuskun kanssa tämä onnistui erinomaisesti, mutta tätähän me tehdäänkin kisoissa koko ajan. Rapsu kääntyi Nuuskuakin tiukemmin, joten hyvin meni tämä pätkä, jos ei oteta lukuun sitä kertaa, jolloin olin liian hätäinen ja omalla liikkeellä vedin Rapsun hypyn 2 ohi suoraan putkeen 4B/14. Rapsu on käsittämättömän tarkka näytöistäni ja liikkumisestani ja sujahtaa hirveällä vauhdilla onnettoman ohjaukseni mukaisesti. Asia mitä itse en kyennyt tekemään tässä treenissä oli pieni vekki valssiin yhdistettynä, mutta onneksi se ei medikokoisilla koirilla ole tuossa välttämätön, koska ne kääntyvät muutenkin. Pitää kuitenkin treenata siihen vekkiä, koska luulen, että Nuuskun kääntöön tulisi silloin enemmän linjakkuutta.

Kolmas pätkä oli 1-4A takaaleikkauksella. Vedettiin vekki ennen hyppyä kolme ja siitä sitten takaaleikkauksella putkeen. Nuuskun kanssa meni mukavasti, joskin välillä Nuusku oli hieman haasteellinen vekkiin vedettävä, kun se olisi halunnut posottaa suoraan, mutta aina se sieltä oikeaan putkeen kääntyi. Rapsulle tämä oli vaikeampi harjoitus. Ja minulle Rapsun kanssa. Siinä missä Nuuskua pitää vetää luokse ja jopa hetken aikaa pitää, on Rapsu otettava haltuun vain sekunnintuhannesosaksi ja heitettävä heti eteenpäin, muuten se ei oikein enää irtoa. Rapsu tuli hienosti kiinni minuun ja sain sen siitä hypyllekin, mutta oma liike jäi usein liian hitaaksi eikä Rapsu enää irronnut putkeen. Saatiin muutama onnistunut toistokin, mutta tämä on selkeästi asia, jota minun Rapsun kanssa pitää harjoitella.

Loppuun vedimme ratapätkän 11-21, johon sovelsimme illan oppeja. Ennakoiva valssi hypylle 13, vekki ennen hyppyä 15, vekillä ja takaaleikkauksella hypylle 16 ja ennakoiva valssi hypylle 19. Nuuskun kanssa pyörittiin hyvin, joskin ennakoiva valssini hypylle 19 oli ontuva. Rapsu tuli myös upeasti, mutta takaaleikkaus hypylle 16 oli haastava, sillä Rapsu kääntyi herkästi ennen hyppyä, jos olin liian hätäinen omassa liikkumisessani.

Ihan älyttömän hyvät ja avartavat treenit. Edellä mainittujen asioiden lisäksi työstämistä vaativat Rapsun paikalla pysyminen lähdössä (ahteri nousee herkästi), minun kumartelun ja pyllistelyn loppuminen sekä oman liikkumisen kehittäminen siten, että se on selkeää ja oikein ajoitettua ohjausherkälle Rapsuttimelle. Koska olen Nuuskun kanssa tottunut siihen, että ohjaus voi olla vähän sinnepäin, tuleepi tästä varmaan ikuisuusprojekti. Joten palikkatreenillä pitää lähteä opettelemaan Rapsun ohjaamista; hei hei kaikki vaikeat kuviot ja tervetuloa takaisin neljän esteen perustreenit.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Hukkuvan hakemista & veneelle vientiä - vepekurssi osa 6

Nuusku ja Rapsu suuntasivat tänään Marjalaan vesipelastuskurssilleen. Illan ohjelmassa oli hukkuvan pelastamista ja esineen vientiä. Tällä kertaa pelastettiin kuivapukuun pukeutunutta Heli-kouluttajaa oman ihmisen sijaan, tosin ensin haettiin Heliltä pelkkä patukka ja vasta sen jälkeen koetettiin koko pakettia. Patukan noutamisessa ei ollut mitään ongelmaa ja myös hukkuvan pelastaminen sujui molemmilla mallikkaasti.

Hukkuvaa pelastettaessa (kuten noutaessa yleensäkin) Nuuskun veteen meneminen on ihan omaa luokkaansa; hirveällä ponkaisulla rannasta näyttävä mahaplätsky veteen ja kauhoen kohti uhria. Ensimmäisillä toistoilla Heli ui hieman mukana, mutta viimeisillä toistoilla Heli kellui ja antoi Nuuskun vetää kokonaan. Rentoa hukkuvaa kuljettaessaan Nuusku yritti hieman liikaa, halusi uida nopeampaa kuin oikeasti pystyi ja uima-asento meinasi hieman hajota, mutta sisukkaasti ja hienosti uhri rantaan saatiin.

Rapsulla tehtiin samalla tavalla, ensin Rapsu toi avustelevasti uiskentelevan uhrin ja lopulta kelluvan hukkuvan. Rapsupapsupalleroinen malttoi uida samalla tavalla rauhassa kelluvaa hukkuvaa kuljettaessaan kuin muutenkin, jolloin uimarytmi ja -tyyli pysyivät kasassa upeasti. Rapsun suoritus oli Nuuskua parempi mikä yllätti minut täysin :) Hörökorvasta on muodostumassa vesipetoakin vesipedompi!

Vienti tehtiin Nuuskun kanssa rannalta suoraan veneeseen ja se meni aivan tyylipuhtaasti. Vienti on Nuuskulle helppo liike, joten siihen ei tarvitse enää kuin lisätä matkaa. Nuusku lähti räjähtävällä vauhdilla ja heitti irti vientiesineestä vasta kun veneessä vastaanottamassa ollut Miimi-kouluttaja pyysi. Täydellistä!

Rapsun kanssa helpotin liikettä heti alkajaisiksi ja kahlasin mukana Rapsun uimasyvyyteen, annoin esineen suuhun ja lähetin veneelle. Rapsu lähti rehvakkaasti uimaan, mutta matka oli hieman liian pitkä ja Rapsu alkoi kaartaa takaisin. Ohjasin Rapsun uudestaan veneelle ja saatiin onnistunut suoritus. Toistot menivät samaan tapaan, ja muutaman kerran jopa ilman takaisinkaartoyritystä, mutta vieläkään Rapsua ei voi lähettää rannasta vaan vasta uimasyvyydeltä. Joten ensi treeneihin suunnittelin jo tutuksi tulleen salaisen aseen käyttöä myös tässä liikkeessä, jotta saadaan edistystä liikkeeseen. Kohta Rapsu tulee syöksymään vientiin kuin punainen salama!

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Vainukoira ja vihertassu

Tänään oli Topin, Mörkön ja Rapsun jäljestyspäivä. Rapsulle oli tehty koejälkeä huomattavasti lyhyempi voittajaluokan koukerot sisältävä jälki. Ekalla suoralla oli haudatuilla makupaloilla höystetty makaus, sitten makaukseton kulma, toisella suoralla makupalaton makaus, katkokulma, kolmannella suoralla haudattuja makupaloja makauksella ja lopuksi kaatona sorkka.

Rapsu puhisi intoa ja lähti alkumakaukselta paahtamaan pitkin jälkeä. Rapsun tehokas siksaktyyli aiheutti ohjaajalle hieman ahdistusta, kun koko ajan tuntui, että jospa Rapsu vahngossa siksakittaa makauksista ohi. Se huoli oli turha, sillä Rapsu otti kaikki makaukset huolella. Ensimmäinen kulma meni pitkäksi, mutta Rapsu rengasti itsensä takaisin jäljelle. Rapsun katkokulmatyöskentely on aina mahtavaa katseltavaa. Rapsu rengasti sisukkaasti niin kauan kun verijälki taas löytyi eikä sortunut jalanjälkien haisteluun. Niin hienoa :) Kaadosta Rapsuli aina tykännyt, joten palkka oli mieleinen.

Tosi hyvillä fiiliksillä lähdetään viikonlopun kokeeseen. Tosin koskaanhan ei voi tietää mitä sattuu, ja jos Rapsu meinaa rengastaa kaikki kulmat, niin pitää toivoa, että puhti ei lopu kesken. Mutta sitä päivää ei varmaan Rapsun kanssa tule :) Nuusku oli mukana nauttimassa lepopäivästään ja jäljen jälkeisestä metsälenkistä Rapsun, Topin, Mörkön ja Susun kanssa.

Muiden touhujensa ohella Nuusku ja Rapsu ovat kunnostautuneet puutarhurin puuhissa. Sinä päivänä kun Nuusku tajusi mitä parvekepuutarhassa kasvaa ja että sato on kypsää, ovat tuorekurkut saaneet kyytiä. Kurkkuja on juoksutettu ympäri olohuonetta, nakerrettu ja naposteltu salaa. Luomuviljelty kurkku on molemmista huikean hyvää, joten oman hyvinvointinsa vuoksi kurkuntaimiparka joutui aitaukseen elämään. Onneksi luppakorvaiset vihertassut eivät ole vielä tajunneet, että parvekkeella kasvaa paljon muutakin.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Ukkostaa ja salamoi, silloin aito tolleri ui

Ei tuo kyllä ihan rimmannut :) No kuitenkin, suuntasimme taasen vesipelastusta harjoittelemaan omalla pelastusporukalla eli Nuusku, Rapsu, Topi, Mio ja Ruska. Tänään ohjelmassa oli esineen vientiä veneelle ja hukkuvan pelastamista. Nämä sujuivat kaikilta hienosti vaikka vettä satoi kaatamalla ja ukkonen jyristen salamoi.

Minua hieman epäilytti uskaltaako Nuusku tulla edes autosta ulos, koska Nuusku pelkää ukkosta, mutta päätin kokeilla. Nuuskuhan syöksyi rantaan hirveällä innolla, eikä noteerannut ukonilmaa. Ilmeisesti vepeily nyt on vaan niin kivaa, että silloin ei huvita edes pelätä. Nuusku vei köyden veneeseen aivan upeasti. Otin sen kanssa vain kaksi toistoa, koska Nupa lähti innolla vientiin ja vei tiputtamatta perille asti, joten mitäpä sitä turhaan tahkoamaan.

Rapsun viennin otin heti siten, että kahlasin Rapsun kanssa uimasyvyydelle ja annoin köyden suuhun vietäväksi. Koska Rapsu yritti kaartaa takaisin rantaan, lähdin kahlaamaan Rapen mukana kohti venettä. Meno näytti hieman empivältä, joten onnistuneen suorituksen varmistamiseksi päädyin menemään vierellä loppuun asti eli uin mukana ja saatiin hieno vienti. Seuraavilla yrityksillä Rapsu lähtikin innokkaasti veneelle eikä minun tarvinnut polskia mukana. En kuitenkaan vaikeuttanut liikettä vaan lähetin Rapulin joka kerta uimasyvyydeltä.

Hukkuvan pelastaminen sujui Nuuskulta mallikkaasti. Nuusku ei ollut sitä ennen tehnyt, joten otettiin varmuuden vuoksi ensin siten, että Satu ei ui vaan seisoo vyötäisillään vedessä ja loiskuttelee. Nuusku loikkasi kiljuen pelastuspuuhiin. Seuraavalla kerralla Satu ui jo kauas ja Nuusku pelasti Satun hurjalla innokkuudella. Nuuskulla oli niin mahtavat uimahyppyloikat, että ei sille voinut olla nauramatta :)

Rapsun kanssa tehtiin samalla tavalla, vaikka Rapsu onkin minut yksissä treeneissä jo pelastanutkin. Vieraan pelastaminen on kuitenkin omaa ihmistä vaativampaa. Joten ensin helppo pelastus ja sen jälkeen pidemmältä. Hyvin meni Rapsullakin. Useampia toistoja ei voitu ottaa, koska ukkonen siirtyi aivan kohdalle eikä vedessä oleilu olisi enää ollut turvallista kenellekään. Tästä on taas hyvä jatkaa keskiviikon viikkotreeneissä :)

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Jaettussa makuupussissa

Lähdin Nuuskun kanssa viikonlopun Pieksämäen mejäkokeeseen retkeilymeinigillä, sillä meidän pitää harjoitella telttailua koirien kanssa pohjoisen reissua varten. Ja helpompi aloittaa ensin yhdellä karvakuonolla ja siirtyä vasta sitten kahteen.

Lauantai meni jälkiä tehdessä ja Nuuskulla lammessa polkutellessa. Koska koko päivä vietettiin ulkoilmassa, Nuuskua ei tarvinnut houkutella telttaan nukkumaan. Nuusku kuukahti makuualustalleen ja tyynylleen telttaan sujahtaessaan. Turkistaan hieman kostea kaupunkilaiskoira sai yöpuvukseen manttelin siltä varalta, jos yöllä tulee kylmä. Nuuskutin tuhisi pää tyynyllään onnellisena melkein koko yön, mutta jossain vaiheessa havahduin siihen, että Nuusku yritti sykkyröityä pienemmälle ja pienemmälle kerälle. Huomasin Nupan vaihtaneen paikkaa kylmälle telttapohjalle ja siinä se reppana koetti värjötellen pärjätä. Pyysin Nuuskun makuupussiin, jonne se kömpi riemumielin ja aloitti tyytyväisen kuorsauksen. Hiukkasen ahdastahan siinä oli ja aamulla Nuusku oli pussissa edelleen, mutta minut oli tuupittu sieltä puoliksi ulos. Joten tulevaa ajatellen opin tästä sen, että koko teltanpohja pitää vuorata makuualusilla, kaikilla pitää olla omat makuupussit niin minun ei tarvitse palella ja koiraa ei päästetä uimaan enää niin myöhään, että se ei ehdi kuivua yöksi, koska kostea koira ei tunnu hyvältä kainalossa.

Sunnuntaina olikin kokeen vuoro. Siitä ei ole paljoa sanottavaa, sillä se meni Nuuskun osalta mönkään. Tai no ehkäpä kuitenkin minun osaltani, sillä minähän sen olen kouluttanut ja valmistellut kokeeseen, joten jokin siinä meni pieleen. Nuusku aloitti vahvasti, mutta vähitellen koko olemus muuttui ja Nupa lähti haahuilemaan n. 10 metriä ennen ensimmäistä kulmaa. Palautin sen jäljelle, jolloin Nuusku merkkasi kulman, mutta lähti pian sen jälkeen seikkailemaan omiaan. Se riitti minulle ja ehdotin tuomarille kokeen keskeyttämistä, koska Nuusku ei ole ollenkaan oma itsensä. Yhtä luokatonta räpellystä Nuusku ei ole ennen esittänyt, ja pitää toivoa, että ei ota tavaksi. Nyt pitää sitten miettiä missä on vika, jotta saadaan seuraava koe menemään jälleen onnistuneesti omalla tasolla.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Tiinan koulutus



Pitkästä aikaa saimme vierailevan kouluttajan viikkotreenivuorolle. Olipas kivaa ja erilaista reeniä :)

Aluksi vedimme radan kukin omalla tyylillään, ja sen jälkeen kävimme läpi Tiinan miettimiä vaihtoehtoisia suoritustapoja, joista koetettiin löytää itselle ja koiralle se toimivin tai ainakin saada jotain ideoita ohjaukseen. Tavoitteena oli pystyä lähettämään koiraa esteille ja saada se irtoamaan sen sijaan, että koira vietäisiin aina perille asti.

Nuuskun toimi suurimmaksi osaksi parhaiten alkuperäisella ohjauksellani eli valsseja, valsseja ja valsseja... Nuuskutin irtosi hyvin kolmosena olevaan pimeään putkeen. Yhtenä ohjausvaihtoehtona jatkossa oli valssi muurille 4, takaakierto hypylle 5, sylikäännös hypylle 6 ja sylikäännös hypylle 7, mutta se ei toiminut Nuuskun kanssa ollenkaan, koska minun kroonisesti myöhässä oleva ohjaus ei sovi tuommoiseen tyyliin. Jos olen valsseja pyörimässä edellä, niin ajoitukseni on hieman paremmin kohdallaan. Nuusku kulki parhaiten, kun tein nelosena olevalle muurille jaakotuksen ja sain Nuuskulle kivan tiukan käännöksen. Valssi kutoshypyn jälkeen, lähetys kepeille, valssilla ysihypylle ja takaakierrätys kympille. Hypylle 11 toimi alkuperäistä valssisössimistäni paremmin Tiinan ehdottama sylkkäri, jolloin Nuusku kääntyi tiukemmin A-esteelle. Loppu menikin sujuvasti takaaleikkauksilla, sillä Nuusku tykkää irrota putkiin ja kontakteille.

Rapsu puolestaan sinkoili alkuperäisellä ohjauksellani ihan omiaan, mutta seuraavalla kierroksella otettuani uudet kuviot käyttöön Rapsuli toimi kuin unelma. Rapsuttimen kanssa tein sylkkärin hypylle 7, jolloin Rapsu kääntyi siivekettä nuollen oikeaan suuntaan ja haki hienosti kepit, kun taas ekalla kierroksella samassa kohdassa valssin kanssa Rapsu tykitti täysillä putkeen. Lopun vetelin samalla tavalla kuin Nuuskun kanssa, mutta lopun kolmen hypyn takaaleikkaussuora ei ollut Rapsulle kovin toimiva.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Luonnonlahjakkuus ja reppana - vepekurssi osa 5

Tämän päivän vesipelastuskurssin teemana oli esineen vienti veneeseen. Liike lähdettiin rakentamaan siten, että ohjaaja kahlasi aluksi koiran mukana koiran uimasyvyyteen ja antoi esineen vasta sitten koiralle, koska kuulemma siirtyminen maalta uimaan on koiralle yleensä se vaikein osuuus. Palkkana tuli käyttää muuta kuin vientiesinettä, jotta koira ei ala ennakoimaan ja käänny kesken matkaa takaisin, koska palkkahan onkin suussa...

Nuusku pääsi ensiksi hommiin ja liike aloitettiin siis siten, että palkka meni veneeseen, vene järvelle ja minä kahlasin Nuuskun kanssa uimasyvyyteen, annoin vientiesineen eli köyden Nuuskulle ja sanoin vienti käskyn. Nuuskuhan vei ja sai palkaksi patukan. Koska Nupattimella ei ollut mitään ongelmaa, lähetin seuraavalla kerralla Nuuskun vientiin kahluusyvyydeltä ja sen jälkeen muutaman kerran suoraan rannalta. Nuusku oikein puhkui intoa ja hyppäsi köysi suussa järveen, ui veneelle vauhdilla, malttoi pitää esineen suussa loppuun asti ja polskutteli iloisena palkka suussa rantaan. Aivan mahtava työskentelyä! Kouluttajat kysyivätkin, että onko me treenattu tätä ennen kun noin hyvin menee :) Käytännössä liike on Nuuskulla valmis, pitää vaan lisätä enää vientimatkaa enkä usko sen olevan Nuuskulle mikään ongelma.

Rapsun kanssa aloitettiin samalla tavalla ja se sujui heti alkuun hyvin. Sitten minä mokasin ja palkkasin Rapsun liian hyvin eli kun Rapsu ui takaisiin rantaan patukan kanssa, leikitin sitä sillä ja heitin lelun vielä järveenkin. No tämähän johti siihen, että Rapsu ei seuraavalla kerralla malttanut viedä esinettä loppuun saakka vaan tiputti köyden hieman ennen venettä, jotta saisi ihanan palkkansa nopeammin. Ja kun sitä ei sillä tavalla tietenkään saanut, niin reppana yritti kavuta veneeseen sitä hakemaan. Joudun siis käyttämään Rapsulle tässä liikkeessä aika hillittyä palkkausta, jotta Rapsu ei ala ennakoimaan palkan saamista. Rapsu ei myöskään vielä kestä sitä, että sen pitäisi siirtyä viemisessä maalta uimaan, joten kahlasin joka kerta Rapsun uimasyvyyteen ennen kuin annoin köyden. Silloin Rapsu lähti viemään sitä heti veneelle eikä yrittänyt kääntyä takaisin rantaan. Saatiin kuitenkin loppuun muutama oikein onnistunut rapsuntasoinen suoritus, josta on hyvä jatkaa treeneissä eteenpäin.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Vainuilua, vepellystä, viipotusta

Aamun alkajaisiksi Nuuskutin jäljesti lyhyen kirsunviritysjäljen viikonlopun mejäkoetta varten. Tarkoituksena oli parantaa Nuuskun makaustyöskentelyä entisestään, ja Nuusku merkkasi makaukset hienosti. Osaan makauksista oli kaiveltu piiloon poronmaksanpalasia, ja Nuusku tönki ne ilolla esille. Hienosti ja tarkasti Nuusku tutki myös makaukset, joissa ei ollut mitään ekstraa. Toivottavasti sama jälkivarmuus ja makaustyöskentely jatkuu Pieksämäellä.

Illalla kävimme vepeltämässä Mion kanssa. Tällä kertaa treenasimme veneen noutoa, esineen vientiä ja veneestä hyppyä. Kunhan ilma taas lämpenee niin otetaan hukkuvan pelastaminen mukaan kuvioihin.

Veneen noudon lämmittelynä sekä Nuuskun että Rapsun hakivat ensin köyden veneestä ja vasta sen jälkeen noudettiin koko paketti. Hienosti meni veneen hakeminen molemmilla. Kumpikin lähti vauhdilla hakemaan venettä ja veti veneen sekä ihmisen rantaan asti innolla.

Esineen viennissä Nuusku vei köyden pätkän rantavedessä olevalle avustajalle, välillä innokkaasti, välillä hieman epäröiden. Innokkuus lisääntyi, kun päädyimme tekemään siten, että avustaja ei ota köyttä pois vaan riekuttaa sillä Nuuskua ja antaa Nuuskun pitää köyden. Vetopalkan avulla köysi myös pysyy suussa loppuun asti eikä Nuusku ennakoi mahdollista namipalkkaa tiputtamalla köyttä. Eli käytännössä Nuusku kahlasi lelun kanssa vetoleikkimään ja kivaa oli :) Rapsu puolestaan vei köyttä avustajalle rannalla samalla periaatteella, mutta veteen Rapsun kanssa ei vielä siirrytty.

Loppuun otettiin vielä veneestä hyppyjä. Nuuskulla ne menivät hienosti kuten aina ja Rapsukin yllätti positiivisesti. Tällä kertaa Rapsu meinasi varastaa joka hypylle ja sinkosi innolla veneestä kutsun kuultuaan. Aivan mahtavaa kehitystä!

Viikonloppuna kävimme retkeilemässä Ala-Koitajoen eräreitin, ja reissu oli oikein nautinnollinen. Maasto oli paikoin haastavan kivikkoinen eli Nuuskusta ja Rapsusta yhtä juhlaa, koska he saivat loikkia kiveltä kivelle kuin pikku tarzanit. Oman hupinsa reitille toivat myrskyn kaatamat käsittämättömän suuret kuuset, joiden yli sai kiipeillä, ali mönkiä tai välillä kiertää kuusen pituutta ihmetellen. Pauhaava koski veti luppakorvia puoleensa, mutta virtaus ei näyttänyt kovin voimakkaalta, joten vapaana saivat viilettää koko lenkin ja mennä uimaan, jos siltä tuntui. Nuotiopaikat lukeutuivat myös karvakuonojen suosikkietapeiksi. Meitä ennen reitin oli kiertänyt joku kalamies, koska nuotioihin oli tipahdellut Nuuskun ja Rapsun mielestä varsin herkullisiksi hiiltyineitä kaloja. Nam. Oikein mukava päiväreissu, suosittelemme kohdetta ja tulemme mielellämme retkiseuraksi :)

Nuusku kävi myös antamassa rabies-vasta-aineverinäytteen ja kunhan tulokset tulevat päästään lomareissulle kiipeilemään vuorille ja nuuhkimaan Jäämeren tuoksuja. Rapsultahan vastaava homma tehtiin jo keväällä.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Hyistä vepellystä

Mitäpä muuta tekemistä Nuuskulla ja Rapsulla hyisenä lauantai-iltana olisi kuin suunnata Pyhäselän rantaan vepeilemään. Mukaan vepeltämään saapuivat Topi-tolleri, Mio-sprinkku ja irlanninvesipanieli Ruska. Meillä on siis virallisten vepekurssitreenien ohella oma vepekerho...

Reenattiin veneen hakemista ja veneestä hyppyä. Ensin laitoin Nuuskun hakemaan veneestä pelkän köyden, ja seuraavilla kerroilla Nuuskutin toi köyden sekä veneen. Tosin Lasse hieman souteli mukana, jotta ei vielä liian painavalta vetäminen tunnu. Oikein oli innokasta ja tehokasta työskentelyä. Luulenpa, että ensi treeneissä Nupatsu saa alkaa tuomaan venettä isommalla vastuksella, koska tuo on kuitenkin pieni kepoinen punainen kumivene ja Lassekin on varsin inhimillisen kokoinen, joten eiköhän noiden rantaan tuominen Nuuskulta onnistu.

Rapsu haki veneestä pelkkää köyttä. Alussa Rapsu ei meinannut lähteä veneelle, koska vene oli Rapsulin mielestä liian kaukana, mutta rohkaisun myötä Rapsu polskutteli köyden hakuun. Toistoilla meno oli jo reippaampaa. Rapsu saanee vielä tovin hakea pelkkää köyttä ja köyttä kiinni veneessä ilman vastusta.

Veneestä hyppy sujui Nuuskulta mallikkaasti. Sitä ei varmaan tarvitse erityisemmin edes enää treenata. Rapsu epäröi aluksi, mutta kuultuaan vinkulelun uikahduksen epäröinti kaikkosi. Pari seuraavaa loikkaa lähti iloisesti pelkästä kutsusta. Kyllä Rapsustakin vielä Neiti Loikkanen tulee, kunhan vähän vielä treenaa :)

Reenin päätteeksi vepeltäjät sekä heidän kannustusjoukkonsa - Peppi, Vappu, Hertta ja Susu - kipittelivät turkinkuivatuslenkin ja Rapsulla oli erityisen hauskaa, kun pääsi hippastelemaan oikein kunnolla.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Agiliitoilta



Illan treenissä tehtiin ratamaisesti ylipitkää ohjaustreeniä ilman koiraa, ja koiran kanssa treenattiin kolmessa lyhyemmässä pätkässä: 1-10, 11-20 ja 21-27. Teemana oli ennakoiva valssi ja mukaan oli ympätty jokunen jaakotus. Molemmat otukset pelittivät hyvin, ja sain juosta kunnolla ehtiäkseni valssailemaan.

Sekä Nuusku että Rapsu lukevat ennakoivaa ohjausta hyvin, joskin Nuuskun kanssa ohjaus voisi olla vielä ennakoivampaa, ja Rapsun kanssa pitää olla tarkkana, että en käy hutiloimaan tai "oikaisemaan" vaan vien ohjauksen loppuun asti. Muuten Rapsuliini kääntyy ennen estettä minun luo. Jaakotus toimi erityisen hienosti hypyllä 18, A-estettä ei edes vilkaistu ja käännökset oli tiukat.

Olipa taas kivaa ja vauhdikasta!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Kumpi onpi parempi, emäntä vai pallo - vepekurssi osa 4

Nuuskun häntä alkaa olla jo parantunut, mutta varmuuden vuoksi Nuuskutin jätti illan vepetreenit väliin. Mieluummin muutama ylimääräinen päivä pois järvestä kuin liian aikaisin hakemaan vedestä ties mitä bakteereita haavaan. Jotta Nupalla ei ihan tylsä elämä olisi, kävimme ennen vesipelastukseen lähtöä Nuuskun kanssa hieman tokoilemassa koulun pihassa.

Treenattiin lähinnä ruutua ja noutoja. Nuusku sinkosi ruutuun innolla ja tällä kertaa otin liikkeen muutaman kerran ihan loppuun asti eli käskin Nuuskun ruudussa maahan. Meni vallan hienosti :) Noudoissa puukapula tuli hienosti, kangastettu metallikapula yhtä hienosti ja pelkkä metallikapula melkein yhtä hienosti. Metallikapulasta Nuusku paranteli otetta ennen kuin nosti sen maasta ylös. Seuraamista harjoiteltiin jonkin verran, mutta siinä pitää olla vielä tarkkana, että Nuusku ei ala harottamaan liikaa vasemmalle. Koska helle oli melkoisen tukala, pidettiin treeni lyhyenä eikä muuta otettu.

Vesipelastukseen lähti siis pelkästään Rapsu. Kukin koirakko sai valita mitä treenaa ekana liikkeenä ja minä otin Rapsulle veneestä hypyn, koska se on Rapsulle vaikein liike. Tai sanotaanko, että oli viime viikolla, mutta tällä viikolla ei ollutkaan mitään ongelmaa. Tosin minulla oli mukana salainen ase - uusi punainen vinkupallo. Kun Rapsu seilasi järvelle, vinkautin palloa heti kutsun perään ja Rapsutin sinkosi veneestä innolla. Toisella kerralla Rapsu ponkaisi heti kutsusta ilman mitään leluhoukutinta ja kolmannella kerralla mokoma varasti enkä ehtinyt edes kutsua. Hieno oli huomata, että hyppäämiseen ja veden alle joutumiseen liittyvä varovaisuus oli kadonnut aivan tyystin ja hypyt vain komenivat kerta kerran jälkeen.

Toisena liikkeenä harjoiteltiin hukkuvan pelastamista. Kahlasin ensin vyötärön syvyydelle ja heiluttelin käsiäni sivulla patukka kädessä kuten hukkuva kokeessa tekee. Rapsu lähti pelastamaan minua reippaasti, ja kun Rapsu tuli luoksen, pidin patukasta kiinni ja kuljin mukana rantaan. Rannassa Rapsu sai pallopalkan. Toistettiin sama ja hienosti meni sekin kerta. Kolmannella kerralla menin syvemmälle ja Rapsulla oli pienoinen ongelma rannassa - lähteäkö pelastamaan kaukana vedessä huiskivaa omaa ihmistä vai yrittääkö pölliä suoraan pallo avustajan selän takaa? No lopulta Rapsu hoksasi, että pallon saadakseen on töitäkin tehtävä ja ui minua pelastamaan. Tällä kertaa Rapsu sai oikeasti pelastaa minut eli lilluin Rapsun kuljettamana rantaan, tosin potkin hieman jaloilla avuksi, että heti alkuun pelastus ei olisi liian vaativaa. Hienosti meni sekin! Oli oikein kivaa, vesi oli lämminta ja Rapsutin yllätti minut taidoillaan :)