Maailman parhaat treenikaverit

Rapsu pääsi tänään Ojansivun Katjan agilitykoulutukseen. Treenin tavoitteena oli oppia löytämään ne kuuluisat parhaat mahdolliset linjat koiran etenemiselle, ja minä opin paljon. Rapsu oli oivallisessa vireessä, ja Rapsun kanssa oli ihan älyttömän kiva treenata. Sain Katjalta kehuja siitä, että silloin kun minä ohjaan, ohjaan hyvin ja Rapsutin menee hienosti. Mutta, mutta... minähän en aina ohjaa. Tänään ohjaus kuitenkin pysyi kohtuullisen hyvin kasassa, tosin joissain kohdissa olisi voinut olla ennakoivampaa ja rohkeampaa. Vielä kun saisin saman vireen itselleni kisoihin.

Ensin menimme pätkän 1-14. Minun ennakoiva valssi hypylle 2 olisi saanut olla ennakoivampi, ja valssia renkaan 12 jälkeen, linjausta hypylle 13 ja sylkkäriä puomille 14 pitää harjoitella lisää. Yrityksistäni huolimatta valssi ei pyrähtänyt tarpeeksi lähelle rengasta vaan ajauduin liian pitkälle, jolloin linjaaminen hypylle ei ollut tarpeeksi tiukka ja sylikäännöskin oli turhan peruuttava.

Toisena pätkänä oli 21-40. Siinä tehtiin myös sylikäännös hypylle 24 siten, että jäin lähelle hyppyä ja annoin Rapsulle vähän tilaa, jolloin ehdin hyvin ohjaamaan A-esteelle 25. Putkelta 28 hypylle 29 oli paras viedä siten, että jäin odottelemaan siivekkeen luo, jotta en vie Rapsua uudestaan putkeen omalla liikkeelläni. Putkeen 30 Rapsu sujahti sujuvasti yhden sivuttaisaskeleen siivittämänä. Välistävedot hypyillä 33-35 onnistuivat hienosti, mutta irtoaminen hypylle 37 oli heikompaa. Jouduin viemään Rapsun hypylle asti, joten irtoamistreeniä tiedossa siis. Lopuksi sylikäännöksellä putkeen 39, jotta Rapsutin tietäisi hypyllä 38 ollessaan mihin suuntaan mennään seuraavaksi.

Nuusku puolestaan sai tänään leikkiä tottelevaista koiraa. Mentiin kahdestaan pesiskentälle harjoittelemaan ruutua, noutoa, kaukokäskyjä ja sivuttaisaskelia. Nuuskuttimen into oli valtava, jollei suorastaan liikuttava. Ruutu sujui hyvin, ja huomasin, että Nuusku irtoaa ruutuun paljon vauhdikkaammmin lelupalkalla kuin namilla. Nouto oli innokas, mutta palautuksen perusasento jää hieman vinoksi enkä oikein saanut Nuuskutinta sitä korjaamaan ihan suoraan. Kaukokäskyissä Nuuskis oli keksinyt uuden kuvion ja alkoi valumaan koko ajan lähemmäs ja lähemmäs minua. Ovelus hivuttautui alussa niin pienin liikkein, että en ensin edes tajunnut mitään. Palasin siis hieman takapakkia ja otettiin käskyt lyhemmällä matkalla, jolloin Nupsuli pysyi hyvin paikallaan. Sivutaisaskelista Nuusku on niin innoissaan, että en olisi koskaan uskonut! Siitä ne on ihan mielettömän hauskoja ja niissä Nuuskis on varsin hyvä.

// lisätty ratapiirros (sinnepäin...) ja selostusta treenistä