tiistai 24. helmikuuta 2009

Vauhtia ja veriroiskeita

Rapsu on herättänyt vipinää urospuolisissa koirakavereissaan jo jonkin aikaa ja syyksi paljastui alkaneet juoksut. Yllätyin hieman, sillä odottelin juoksua ensin Nuuskulle. Nuusku-reppana on tiputtanut jo kaikki karvansakin, mutta näköjään Rapsu ehti ensin. Rapsu ei karvoja tiputa eikä siitä oikein muutenkaan huomaa, että on juoksuaika. Ainoastaan häntäkarvoille astuminen saa aikaan vähintään mulkaisun, astujasta riippuen ehkä myös ärähdyksen.

Viikonloppuna otimme ohjelmistoon hiihtämisen. Tämä vaatii hiihtäjiltä rohkeutta ja positiivista asennoitumista, sillä Nuuskun kanssa hiihtäminen on jossain määrin haasteellista. Nuusku yrittää koko ajan syödä suksien tuiskuttamaa lunta, tykkää jolkotella hiihtäjän jalkojen välissä sekä vasemman jalan ja sauvan välissä. Rentouttavaa hiihtoseuraa ;) Onneksi Nuusku alkaa normalisoitua viimeistään paluumatkalla eli kun hiihtää tunnin järvellä yhteen suuntaan, saa hiihtää tunnin paluumatkalla rauhassa... Rapsu puolestaan on synnynnäinen hiihtotoveri. Sitä ei suksimiset hetkauta vaan Rapsu juoksentelee tavalliseen tapaansa mukana. Ehkä Rapsun kanssa voisi joskus koettaa jopa vetohiihtoa, mutta tähän asti on vapaana mukana juoksemiseen tyydytty.

Tänään Nuuskua ja Rapsua odotti mukava yllätys Pyhäselän jäällä. Siiri-tolleri oli tullut vierailemaan Joensuussa ja kolmikko pääsi juoksentelemaan järvellä. Nuusku, Rapsu ja Siiri löysivät verkkojen avantokohtia, kalanjämiä ja upeita tuoksuja, joissa piehtaroida. Hauskaa oli, ja toivottavasti nähdään pian uudestaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset hauskasta lenkista! Nyt on suru puserossa taalla meren takana, kun uninen Sipukka jai auton takapenkille uudessa pinmissa nahkapannassaan. No, paivia lasketaan..

Heidi kirjoitti...

Kiitos vain teille! Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa :) Nähdään taas kun palaat Suomeen!