sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Huumaavaa vauhdin hurmaa

Nuusku vietti vauhdikkaan viikonlopun Kuopion kaksipäiväisissä agilitykisoissa. Starttasimme neljä rataa ja mukavaa oli. Molempina päivinä Jämsän radat olivat kinkkisiä ja ihanneajat tiukat.

Lauantain radoilla sain aivohalvaukset kesken kaiken ja onnistuin tunaroimaan Nuuskulle kiellot. Unohdin mitä olin tekemässä ja Nuusku pysähtyi molemmilla kerroilla hyppyjen eteen. En ilmeisesti osannut päättää oliko vuorossa valssi, takaaleikkaus ja minne sitä piti edes mennä... Toiselta radalta tuli kiellon jälkeen lisäksi hylky, mutta meno oli iloista ja helteestä huolimatta Nuusku kirmasi hurjaa vauhtia :)

Tämän päiväiset radat onnistuivat minun osalta hieman paremmin ja Nuusku oli edelleen mahtavassa iskussa. Kolmas rata meni puhtaasti, mutta valitettavasti emme päässeet 39 sekunnin ihanneajan alle. Neljäs rata oli yhtä hyvää menoa Nuuskulta, mutta minä mokasin ja tumppasin Nuuskun väärälle esteelle.

Joka tapauksessa reissu oli viihdyttävä ja agility maistui molemmille. Suorituksiamme kuvaa parhaiten kisaradalle kuulunut toteamus "koira on tosi hyvä, mutta miten tuo tyrii..." Tottahan se on, että Nuusku on kehittänyt itselleen sellaisen vaudin, että vanhoilla ohjauskuvioilla en Nuuskua voi ohjata enkä uusia ole vielä osannut kehittää. Emme nyt sitten saaneet viimeistä yksilökisojen SM-nollaa haalittua vaan lähimmillään se jäi 0,5 sekunnin päähän. Mutta SM-kisojen joukkuekisa kutsuu :)

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Rapsulle EH/3

Rapsu esiintyi tänään ihanassa räntäsateessa Elena Ruskovaaran arvosteltavana Joensuun kansainvälisessä näyttelyssä. Rapsu sai eiliseen tapaan Erittäin Hyvän ja tuli kolmanneksi avoimen luokan nartuista.

Arvostelu: "Erittäin feminiininen narttu, jonka toivoisin hiukan korkeampi raajaiseksi ja kauttaaltaan hiukan vaikuttavammaksi. Hyvä kallo ja ilme. Kuono voisi olla täyteläisempi ja alaleuka vahvempi. Mallikas raajarakenne. Liikkuu erinomaisesti sivusta katsottuna. Kaunis hännänasento liikkeessä. Rauhallinen käytös."

Ruipelo pygmi käyttäytyi kehässä mallikkaasti, korvia ei kaiveltu eikä pyllyä pesty vaan keskityttiin näyttämään söpöltä. Söpöilyn Rapsu osaa niin hyvin, että jos näyttelyluokkiin lisättäisiin SÖP eli söpöluokka (tai PYG eli pygmiluokka...) voisi Rapsulla olla saumaa taas erinomaisiin arvosteluihin... :)

lauantai 17. toukokuuta 2008

Rapsulle EH/1

Tämän päivän Joensuun kansallisessa näyttelyssä Rapsun arvosteli Jaana Hartus Erittäin Hyväksi ja avoimen luokan kauneimmaksi nartuksi. Arvostelu on ihan mukava: "Keskikokoa hieman pienempi, tasapainoisesti rakentunut, mittasuhteiltaan oikea narttu. Varsin hyvä pää, melko voimakas kallo-osa. Hieman kookkaat korvat. Hyvä rungon muoto, Hieman luisu lantio, muuten hyvät kulmaukset. Riittävä askelmitta. Riittävä karvapeite."

Tuomari mittasi Rapsun ja totesi, että juuri ja juuri alarajaan (42 cm) napsahtaa. Hän tarkasteli ja mittaili sormillaan myös Rapsun kalloa ja muutenkin tutki rakennetta ihailtavan tarkkaan. Arvostelu on hyvin Rapsua kuvaava, dumbokorvainen kääpiö. Luisu lantio oli uutta, en ymmärrä mitä se edes tarkoittaa, mutta positiiviselta ei kuulosta... Toivottavasti lantio on huomenna entiseen tapaansa normaali :)

Rapsun kehäkäytös oli nolostuttavaa. Ennen kehään menoa Rapsutin seisoi kauniisti, mutta kehässä sijaistoiminnot saivat vallan ja oikeaa korvaa piti rapsuttaa vähän väliä ja peräpääkin kaipasi pesua. Että näin tänään. Jospa huomenna esiintyminen olisi edustavampaa. En tiedä joutuuko sitä myöntämään, että ehkä harjoittelu voisi olla tarpeen! Eeeh... ei kai? Näytelmissä oli paljon tuttuja punaturkkeja, myös ihana Siiri :) Siirin kanssa kävimme jo eilen illalla lenkkeilemässä ja riekkumassa Jaamankankaalla. Oli kiva tavata vanhaa tuttua. Nyt Rapsu nukkuu väsyneenä, onhan se rankkaa olla kaunis, ja Nuuskukin vetää lonkkaa päivän uintireissun jälkeen.

tiistai 13. toukokuuta 2008

Lieksan kisat

Rapsuttimen juoksut eivät ehtineet loppua ennen viime lauantaita, joten Rapsun kisadebyytti siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Syksyllä näillä näkymin olisi taas kisat Joensuussa, joten sinne siis.

Nuusku puolestaan loikki äitienpäivän iloksi kaksi rataa. Suoritukset olivat hienot, mutta tulos taas kerran vähemmän hieno: yksi hylsy ja kymppi. Ensimmäinen rata oli niin mahdottoman oloinen pyöritys, että jännitys katosi ennen radalle menoa täysin sillä en uskonut mitään järkevää siellä aikaiseksi saavani. Yllättäen Nuusku kulki kuin unelma, mutta valitettavasti Nuusku liukastui keinulta turvalleen alas ja saimme sitten hylätyn kun typeryyksissäni otin keinun uudestaan. Kuvittelin Nuuskun humahtaneen alas ennen puoliväliä, mutta oli se sen kuulemma ylittänyt. No vitonen tai hylätty,mitäpäs sen on väliä kun muuten meni hienosti. Nuusku ei haksahtanut viime aikojen tapaansa leiskauttelemaan ylimääräisiä kutsuvia hyppyjä vaikka niitä oli tarjolla yllin kyllin vaan pysyi mukavassa tuntumassa koko ajan. Minusta jopa tuntui pitkästä aikaa siltä, että osasin ohjata!

Toinen rata puolestaan oli ns. meidän rata ja senpä vuoksi jännitys nousi pilviin, kun tuntui, että tuo se pitää osata. Jep, jep. Olisihan se pitänyt, mutta lähti vähän mopo käsisistä molemmilla eikä puomin alastuloa otettu huolellisesti ei... Muuten meni taas näpsäkästi, mutta koska vitonen oli jo alla, uskaltauduin testaamaan miten hyvin Nuusku kestää vedätystä kepeillä kisatilanteessa ja huomasin, että ei sitten ollenkaan. Toinen vitonen napsahti siitä. Hauskaa oli ja vaihteeksi peräkylän kisoissa oli maailmamestaruustason suorituksiakin mukana, joten sen lisäksi, että tuomari piti ratojen jälkeen antoisan koulutustilaisuuden sai seurata miten radat mennään silloin kun asiat osataan maailman parhaiten. Sai oppia oikein olan takaa.

Viikon puolessa välissä Nuusku heitti talviturkin lopullisesti Pyhäselkään. Nuusku polskutteli ja riekkui rannassa niin onnellisena, että keräsi ympärilleen ihailijajoukon seuraamaan "niin suloisen ja leikkisän pennun menoa" :) Hassultahan se näyttää vedestä nautiskellessaan. Rapsu on nauttinut kevään kunniaksi orvokkeja ja narsisseja. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa kauneuskisat ja toivottavasti tapaamme missimittelöissä Siiri-tollerin pitkästä aikaa.

maanantai 5. toukokuuta 2008

Lassiet palaavat kotiin

Nuuskun ja Rapsun maaseutumatkailu sujui hyvin. Pikkupuutarhurit olivat saaneet osallistua viikon aikana monenlaisiin ulkotöihin, joista suosikeiksi taisivat nousta pensaiden oksien lyhentäminen ja juurien poistaminen. Suureksi yllätykseksi Rapsu ei ollut syönyt krookuksia ja orvokkeja viime vuotiseen tapaansa vaan jätti ne rauhaan ja pysyi noissa luvallisissa katkomispuuhissa. Rapsu hoiti kunniakkaasti myös partiointitehtävät ja hätyytti linnut jorpakkoon sekä piti reviirin läheisyydessä oleilevat karvalehmät ojennuksessa. Nuusku puolestaan oli kokenut olevansa vastuussa hoitajiensa korvien, sormien, varpaiden ja nilkkojen puhtaudesta.

Eilisellä mökkireissulla Nuusku yllätti minut. Olen aina kuvitellut, että Nuusku on koostumukseltaan 1/3 jääkarhua, 1/3 kissaa ja 1/3 apinaa. Ajattelin, että Nuusku saisi polskutella Pielisessä pitkästä aikaa, mutta ilmeisesti vesi oli neidin mielestä liian kylmää huviuimiselle. Nuusku istuskeli laiturilla sen oloisena, että heitä dami, heitä dami, HEITÄ DAMI, mutta koska vesi oli jäätävää, dami ei lentänyt eikä koira itsekseen uinut. Nuusku kasteli tassunsa, mutta ei lähtenyt edes kahlaamaan osittain jäässä olevaan järveen. Nuuskussa taitaakin olla jääkarhua vain 1/5, 2/5 kissaa ja 2/5 apinaa. Hyinen vesi ei houkutellut Rapsua sitäkään vähää vaan Rapsuli keskittyi löytämiensä viime kesäisten puruluiden natusteluun, mutta se ei yllättänyt, koska Rapsu on 100% apina eivätkä apinat ui kylmissä vesissä :)

Rapsulla on edelleen juoksu menossa, joten katsellaan pääseekö Rapsu lauantain kisoihin vai ei. Nuusku osallistuu sunnuntaina Lieksan kisoihin kokeilemaan josko se nolla tulisi... SM-kisoihin Nuusku lähtee joka tapauksessa edustamaan JoA:n medijoukkueessa vaikka ei yksilökisoihin päästäisikään :)